Mitä isot edellä...

..sitä pieni perässä. Pitää paikkansa ainakin meillä.

Maalailtiin yhdessä kirjaimia. Ostin "minikirjaimia", joista ajattelin tekeväni nimikyltin tytön huoneen oveen. Eipä mun tarvinnutkaan, koska neiti O päätti tehdä sen ihan itse. Mun tehtäväksi jäi "vain" liimaus ja jälkien siivoaminen. Heittomerkit tää ansaitsee siitä syystä, et toi siivoaminen on 4-vuotiaan maalausurakan jälkeen vähän isompi homma. Tällä kertaa vältyttiin kuitenkin pysyviltä vahingoilta.

Kehyksenä toimii aiemmin ostettu ja maalattu O-kirjain, joka ei ikinä ehtinyt löytää paikkaansa. Näin saatiin sekin samalla hyödynnettyä.

Ja näin hienosti saatiin paikoilleenkin. Kai toi 2-puoliteipillä ovessa pysyy. Ainakin siihen saakka, et sitä aletaan voimallisemmin paiskimaan.

Mä niin tykkään näistä lapsen tekemistä jutuista, vaikkei ne aina värimaailmaltaan (tai välttämättä muutenkaan) niin loistavasti muuhun sisustukseen sopisikaan. Ja ihan parasta on just se, et molemmat tekee saman pöydän ääressä omaa juttuaan yhdessä jutustellen. Laatuaikaa <3

Kirjaimellista sunnuntaita

Aiemmin esittelinkin Sinooperin alepäiviltä ostettuja puukirjaimia ja muuta pientä sälää. Kävin kuitenkin seuraavana päivänä uudelleen hakemassa pari isompaa pahvikirjainta tuunattavaksi. Ne pääsivät työnalle tänään.

Aiemmin on kuvissa vilahtanut A-valokirjain. Tietty muiden on pitänyt olla kateellisia, kun vain mun kirjain on päätynyt hyllyyn. Ei ne sitä oo ääneen sanoneet, mut kyllä sen on huomannut :) Eivät muka ole ymmärtäneet sen kauneutta ja funktiota ylipäätään. Kateellisten puhetta ihan selvästi.

Nyt siis vuorossa muiden perheenjäsenten kirjaimet. Onhan ne huomattavasti pienempiä (siis ne kirjaimet), mutta kun mä päätän, ostan ja maksan, niin nää on ihan hyvät.

Vähän ärsyttävästi repsottivat paikoitellen noi kirjainten reunat, joka varsinkin tossa O-kirjaimessa näkyy, mutta ei voi mitään. Dc-fix:iä ja washi-teippiä päälle ja tällaiset niistä nyt tuli.

Hakevat vielä lopullista paikkaansa, mut kyllä ne varmaan tohon olohuoneen hyllyyn päätyvät. Täytyis muutenkin taas tyhjätä koko hyllyt ja asetella tavarat uusiks.

Eihän toi kokoero nyt niin huomattava oo, eihän? :) Nyt seuraavan projektin kimppuun. Aion maalailla seuraavaksi niitä puukirjaimia. En mä tosin vielä tiedä, mihin ne laitan.

Taikahuone päivänvalossa

Nyt tulee lupaamiani lisäkuvia just maalatusta tytön huoneesta. Aiemmat kuvat oli pakko ottaa salaman kanssa, joka vääristi väritystä melko paljon. Päivänvalossa seinät näyttävät paljon hillitymmiltä.

Kuvioinnin suttasin ihan pensselillä sen enempää suunnittelematta. Niin siistiä joskus maalailla rennosti vapaalla kädellä.

Alla on siis pari kerrosta ihan perus maalarinvalkoista seinämaalia. Ai että, kun mä oon tyytyväinen, etten sittenkään tapetoinut huonetta. Tää toimii huoneessa loistavasti (tätä ei siis tosiaan oo kaikissa seinissä). Maali  on varmasti myös käytännöllisempi, kun kestää pesua ja huonoa huolenpitoa paremmin.

Vetäisinpä vuoden ensimmäiset päikkärit ja nyt voiskin laittaa saunan päälle. Ihanaa, kun saa vaan olla. Jospa sit huomenna taas aloittais jotain pientä projektia.

Hyvää pääsiäistä

Meillä Pohjanmaalla trullit kiertävät tänään. Mut jätettiin karkkeja jakamaan ja muut lähtivät kiertämään. Tää on eka vuosi, kun meillä uskaltaudutaan virpomaan.

Meidän omat pääsiäisruohot jäivät koristelematta, koska tiput päätyivät suoraan kauppakassista tytön leikkeihin. Onneks tarhassa oli askarreltu pari tipua ruohon sekaan ja ne on saaneet paikoillaan pysyä.

Käytin nyt ajan hyödyksi ja kuvailin tytön huonetta päivänvalossa. Näitä kuvia on tulossa illalla.
Jännä, miten paljon erilainen valo noihin Taika-seiniin vaikuttaa.

Maalia jäi yks täys purkki ja desin verran toiseen, joten täytynee taikoa muuallakin jossain välissä.

Taikahuone valmis

Parempi olla puhumatta Taika-maalista lapsen kuullen. Voi, mikä pettymys, kun se tarkoittikin vaan sitä "kimallemaalia" eikä ollutkaan mitään oikeaa taikaa. Onneksi kuitenkin kimaltavat seinät ovat mieluisat, joten ei tullut turhaan rehkittyä.

Nyt meillä on huone maalattu  ja siivottu ja muukin asunto on taas normaalissa tilassaan. Tytön huoneen on jo vallanneet pikkuautotja muut lelut, mutta muutaman kuvan sain seinistä napattua. Täytyy käydä joku päivä  kuvailemassa vielä päivänvalossa.

Tää toinen kuva vastaa parhaiten ns. normaalinäkymää. Melko utuinen toi kuvio, mutta valon osuessa kuvio vahvistuu, tai katoaa.

Kyllä mä taas jo ehdin useampaan kertaan diagnosoida itseni hulluks, mutta tulipahan tääkin homma tehtyä. Mä en kestäis asua remontin keskellä yhtään pidempään. Meni jo tätäkin sotkua katellessa hermo, vaikka kaikki oli tehtynä vuorokaudessa.

Tyynyt on nuoren neidin ennakkoluulotonta värien ja tyylien yhdistämistä :) Se jo eilen totes tapetteja repiessään, et alkaa isona sellaseks, joka tekee niitä hienoja huoneita (=sisustussuunnittelija).

Suorassa kirkkaassa valossa seinä muuttuu ihan hopeiseksi. Mä tykkään, Neiti  O tykkää ja siippakin antoi hyväksyvän kommenttinsa, joten en rehkinyt turhaan. Nyt aion loppuillan rauhoittua ja vaan olla.
Kyllä hullunki täytyy joskus huilata :)

Hyvää pääsiäistä teille kaikille. Meillä on jäänyt pääsiäiskoristelut tekemättä tän rempan takia. No jos sit huomenna laittais jotain pientä, jos jaksaa...

Än-yy-te-NYT lähtee tapetit

Operaatio tapettienpoisto starttasi tänään. Nyt on liian myöhäistä enää perua. Mä niin toivon, et mun visio seinien lopputuloksesta olisi edes melkein sellainen, kuin olen pienessä päässäni visioinut.

Meillä oli aiemmin makuuhuoneet toisin päin, eli meidän nykyisessä makkarissa on aikoinaan vauvalle valittu tapetti. Onneksi oli silloinkin sen verran järkeä päässä, että valitsin molempiin makkareihin neutraalinvärisen raitatapetin, joita on kestänyt vielä toistaiseksi katsella.

Suurin syy seinäpintojen uusimiseen onkin se, että siinä kohdassa, missä meidän sänky aikoinaan oli, on tapetti selvästi nuhjuisen ja likaisen näköinen. Sen siitä saa, kun sängynpäädyn tekeminen/hankkiminen vie viis vuotta. Tapetti on myös seinien elämisen vuoksi revennyt yhdestä kohtaa.

Tänään olisi tarkoitus saada vanhat tapetit poistettua ja seinät putsattua. Onneksi pakkelointia ei pahemmin tarvitse tehdä, mutta varmaan kevyen hionnan joutuu suorittamaan (ai että, miten mä voin inhota sitä hiontapölyä).

Pitäisköhän ottaa sellainen miehinen remppatyyli, eli vetää ovi kiinni, vääntää stereoista volumet kaakkoon ja napata evääksi mäyräkoiran verran talkoojuomaa :)

Kunnianhimoinen tavoite olis saada piiiiiiiitkän perjantain aikana kolme maalikerrosta seinään.
Taikaa ajattelin sipaista ensin vähän varovaisemmin, koska mulla ei tästä tökötistä aiempaa kokemusta ole. Sen verran on tullut maalien kanssa aiemminkin läträttyä, että tietää poistamisen olevan hankalampaa kuin lisäämisen :)
Toisaalta myös toivon, että ohuempi kerros kuivuis nopeemmin. Purkissa mainittiin kuivumisajaksi 24h, joten usemman kerroksen vetäminen venyttää remontin kestoa ajallisesti vähän turhan paljon. Eiks se muuten oo niin, et sen kuivumisajankin voi viettää niiden talkooeväiden kanssa remppakohteessa? :)

Tässä tilanteessa ollaan viiden tunnin urakan jälkeen. Kaikki tapetit on poistettu.

Ai että, mä oon poikki. En ees jaksanut muokata kuvia yhtään. Tällänen viiden tunnin remppa täyden työpäivän jälkeen vie kyllä kaikki mehut ihmisestä. Kyl mä jaksoin sentään vielä noi lattiat siivota ja pestä. Aamulla alan paklaamaan ja hiomaan ja sit teippausta ja maalia.

Toivottavasti perjantai on pitkä, koska mulla on paljon hommaa.

Naisella on oikeus muuttaa mieltään

Kotiuduin juuri kauppareissulta. Menin siis ostamaan tyttären huoneeseen uusia tapetteja ja tapetointiin tarvittavaa välineistöä, mutta kuinkas taas kävikään. Mä en tykännyt mistään. Tai siis tykkäsin, mutten ko. huoneeseen tai sitten tiesin, ettei tytär tapettia kelpuuttaisi.

Ainoat neutraalit vaihtoehdot vaikuttivat jotenkin vanhanaikaisilta tai sitten liian samanlaisilta kuin nykyinen valko-vaaleanharmaa raitatapetti. Aikani pyörin ja hyörin, koska pyhien aikana remppaa on tehtävä, jos meinaa.

Onneksi päädyin myös seikkailemaan maalihyllyjen väliin, kun inspiraatio iski ja visio piirtyi verkkokalvoille. TaDaa...

Kuva lainattu täältä

Pidän teitä vielä sen verran jännityksessä, etten paljasta, kumpaako ostin. Tää tietty ratkaisee myös mun tapetointipulman samalla. Maalaamisesta mulla on varmasti keskivertokansalaista enemmän kokemusta. Lisäks tykkään maalaamisesta ihan mielettömästi. Oon kai siinä(kin) mielessä vähän outo :)

Tyttären huoneessa on vain kaksi ehjää seinää, joiden edessä kaappia, hyllyä ja muuta huonekalua. Sen takia sopivan tapetin löytäminen olikin haasteellista ja osoittautui tolla valikoimalla mahdottomaksi.

Mä oon kyllä tästä käänteestä enemmän kuin innoissani. Varmaan olisin sutaissut jotain tämäntyyppistä meille jo aikoinaan rempan yhteydessä, jos tällaisia ihanuuksia olis silloin ollut olemassa.

Huomenna illalla aloitan tapettien poiston ja seinien putsaamisen/tasoittamisen.

Kaktusten uudet kodit

Meillä on asustanut jo yli kahdeksan vuoden ajan kaksi pientä kaktusta. Toinen on niin säälittävän mini, et se pian varmaan haihtuu ilmaan :) Ihan tarkasti en näiden ikää tiedä, koska olivat armaalla siipallani jo yhteen muuttaessamme.

Ihme, etten oo onnistunut näitä (vieläkään) tappamaan, mutta eivät ne oo kyllä milliäkään kasvaneet vuosien varrella :) Näitä oli muuten aluksi kolme, mutta yksi on "mystisesti kadonnut" jossain vaiheessa.

Nämä kaksi selviytyjää ovat saaneet kituuttaa pienissä muovipurkeissaan keittiön tasolla ja ilmeisesti tyytyneet kurjaan kohtaloonsa. Jossain vaiheessa tökkäsin purkit tuikkukippoihin, jotka olivat aavistuksen kivemman näköiset.

Ehkä tää älytön pääsiäisruohosta huolehtiminen sai mun sympatiat kääntymään myös vieressä nököttävien kaktusten suuntaan. Hain niille tuoretta multaa ja uudet yksiöt. Pääsevät asumaan hulppeisiin Halpa-Hallin jälkiruokakulhoihin.

Nyt todellakin toivon, että osaavat arvostaa mun suurta ajallista ja rahallista panostustani, eivätkä ainakaan heti kuole järkytyksestä. Sen verran hankalaa hommaa oli noiden piikikkäiden kavereiden siirtäminen. Teki mieli nyppiä piikit irti yksitellen pinseteillä, kunnes tajusin käyttää hommaan jotain kättäpidempää (salaattipihdit toimi loistavasti). Mä oon ihan onneton puutarhuri :)

Nyt mun käy tota miniä niin sääliks, et joudun varmaan hankkimaan sille kaverin. Toi näyttää niin naurettavalta tossa purkissaan nököttämässä. Mistä mä ees tiedän, onko se vielä elossa. Sehän on saattanu kuolla jo vuosia sitten, mutta mä en vaan oo huomannu eroa :D

Materiaalihankintoja

Kun on luonteeltaan malttamaton, pitää kaapit olla aina pullollaan tuunaustarvikkeita ja materiaaleja. Näiden säilyttäminen järkevästi on mahdotonta, mutta silti täytyy aina haalia lisää. Mun on ihan pakko aina laittaa hihat heilumaan heti, kun jonkun idean saan päähäni.

Nyt olikin pakko hyödyntää Sinooperin -40% tarjous askartelutarvikkeista (eikä oo muuten sponsoroitu mainos. Valitettavasti :D ).
On ihan mielettömän hauskaa ostella kaikkia max. euron juttuja, joiden lopullisesta käyttötarkoituksesta ei ostovaiheessa oo harmainta aavistusta. Varmaan ne joskus johonkin käyttöön kuitenkin päätyvät.

Tänään ostoskoriin päätyi hopeinen leimasinväri, erikokoisia puukirjaimia (tekstit mietin valmiiksi, mutta sijoituspaikkaa en) ja tietenkin lisää keltaista dc-fix:iä. Olisin ostanut perusvärejäkin, muttei ollut mattana saatavilla. Eiköhän näilläkin saada taas jotain tuunauksia toteutettua. Kaikista tuotteista tuli toi alennus, eli köyhdyin kohtuulliset 13€.

Käväisin myös kangaskaupassa etsimässä lisää mustaa farkkukangasta verhoiluprojektiin, mutta sitä ei tällä(kään) kertaa löytynyt. No, onpahan hyvä syy poiketa ihastelemassa kangasvalikoimaa jatkossakin. Eipä niillä terassituolien pehmusteilla näyttäis mitään käyttöä kuitenkaan olevan vielä hetkeen.

Pääsiäisen pyhinä aion teipata tän tyttären huoneen oveen ja aloittaa tapettien vaihdon. Kuvia en vielä lupaa, koska olen tapetointineitsyt :) Tuloksesta ei siis oo minkäänlaista takuuta. Onkohan liian optimistinen ajatus selviytyä koko urakasta päivässä, yksin??
Jospa huomenna jaksais suunnata tapettikauppaan...

Hillittyä nettishoppailua

Nolona myönnän langenneeni taas (ihan-vähän-vaan) shoppailemaan. Nyt tosin ostoslistalla oli "pelkkien sisustusjuttujen" lisäksi ihan hyödyllistä käyttötavaraakin. Onhan se aina plussaa, jos esim. tiskirätissä on kiva kuva, vaikka siitä vähän extraa joutuiskin maksamaan.

Tällä kertaa löysin itseni klikkailemasta H&M Homen valikoimaa. Mutta ihan maltillisesti vaan. Ostoskoriin päätyi pari settiä tiskirättejä, saippuapullo ja se ihana krominkiiltoinen purkki, joka on vilahtanut jo useammassakin blogissa. 

Keltaisia kynttilöitäkin oli jo ostoskorissa, mutta niiden takia toimitus olisi siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Mä en malta kauaa odotella, joten kynttilät saivat poistua jarruttamasta mun paketin toimitusta.

 

 

Näin ihanilla ketuilla ja koirilla meillä puunataan sitten pöytätasoja. Malttaakohan näin nätillä naamalla pahimpia sotkuja ees siivota :)

 

 

 

 

Ja tää saippuapullo pääsee varmaan keittiöön myös, joko korvaamaan entisen Fairyn pumppaajan tai annostelemaan käsisaippuaa. Ellei sitten lopulta löydä paikkaansa jostain ihan muualta, kuten melko usein mun hankinnoille käy.

 

 

Tää ihana purkki on vielä lopullista sijoituspaikkaa vailla. Ehkäpä se kuitenkin päätyy pikkuvessan Stringiin säilömään koruja/pinnejä/pampuloita tai jotain muuta pientä.

Kuvat lainattu täältä

 

 





 

Helmiä (sioille)

Bongasin jostain seuraamastani blogista (pahoitteluni, en muista mistä) hiljattain hienon idean. Päätin toteuttaa oman versioni vähän eri tavoin, koska meillä tosiaan edelleen on jäljellä jonkin verran puuhelmiä vailla järkevää käyttötarkoitusta.

Tosi helppo projekti. Tarvittiin vain helmiä ja ylimääräinen kengännauha (ja pari koukkua).

Ja DIY wc-paperiteline on valmis. Laitoin toiseen reunaan narun päähän lenkin, jotta uuden rullan vaihtaminen sujuisi mahdollisimman helposti (pujottamalla lenkki koukkuun).

 

Syy siihen, miksi rajasin kuvan yläreunasta noin, johtuu siitä, että joudun fiksailemaan saumausta hieman edellisen paperitelineen jäljiltä. Tässä vaiheessa sauma näyttää ei-niin-siistiltä (suom. ihan hirveältä).

Koukut iskin aiemman paperitelineen kiinnitysreikiin, joten tän voi halutessaan nypätä pois ja vaihtaa tilalle edellisen, jos siltä tuntuu.

Meillä oli ennestään niin törkeän ruma paperiteline, et tää vaihtoehto on tuhat kertaa parempi, vaikken vielä osaa ihan sanoa, mitä mieltä tästä oon :) Kaikkea pitää kuitenkin kokeilla, kun inspiraatio iskee.

Kylppäri on tosiaan meidän kodin tiloista ainut, jonka pintoja ei aikoinaan rempattu. Vain kalusteet on vaihdettu ja saumat uusin muutama kuukausi sitten. Ei väreiltään ihan mun makuun, muttei viitsitty muutama vuosi aiemmin rempattua ja perussiistiä tilaa repiä auki. Eikä siihen ois silloin ollut aikaa/mahdollisuuttakaan.

Pieni salaprojekti

Mitä tekee äiti, kun tytär lähtee hetkeksi mummun luo kylään? -No lainaa salaa tyttären leimasimia :)

Ostin tosiaan jokin aika sitten muutamalla eurolla kirjainleimasimet, joita en oo itse päässyt ollenkaan testaamaan. Päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja leimailla vähän. Mä tykkään muutenkin ihan mielettömästi sellaisesta leimoille tyypillisestä rosoisuudesta kirjasinfonteissa.

Tän tekstin lainasin törkeästi Therese Sennerholtin uusista julisteista. Aika osuva, varsinkin kun tän kevään kukikas muoti on aika kaukana meikäläisen tyylistä.

Tää toinen tuli väsättyä ihan siinä leimauksen lomassa. Ois saattanut olla kivempi, jos osa kirjaimista ois eri värillä.

Näille ei tosiaan oo olemassa mitään sijoituspaikkaa. Mun oli vaa pakko päästä kokeilemaan. Ehkä parempikin jemmata nää jonnekin laatikonpohjalle, etten jää luvattomista touhuistani kiinni :)

Testikuvia

Mä saan varmaan tätä menoa jonkun kylähullun maineen. Siis ellen oo jo aiemmin saanut. 

Istuin tänään aamukahvipöydässä ja napsin samalla kuvia edessäni nököttävästä lasirasiasta. Meidän keittiönikkunan edessä menee pieni katu, jossa näin aurinkoisena viikonloppuaamuna liikkuu melko paljon lenkkeilijöitä ja muita ulkoilijoita. Aika monen katse kääntyi meidän ikkunaan ja samalla vauhti aavistuksen hidastui :) 

Testailin siis kameran valoisuudensäätöä (itseäkin hymyilyttää, kun nää sanat ei vielä mitenkään sujuvasti kuulu mun sanavarastoon). 

Tummasta vaaleaan...

..ja vaaleasta tummaan...

Mä en todellakaan oo mikään tekniikan ihmelapsi, joten aion harjoitella yhden säädön kerrallaan. Muuten mun on ihan liian vaikee hahmottaa, mikä vaikuttaa mihinkin. 

Jotenkin jännästi toi mintunvihreä väri alkoi tässä samalla näyttää kivan keväiseltä. Täytyy varmaan kipaista kylppäriin, niin menee sekin fiilis ohi. Tää väri on täysin sama kuin meidän kylppärin lattiassa. Ja koska se on meillä ainut tila, jota ei olla itse rempattu, niin tietenkään se ei voi olla kovin mieluinen :) 

Täytyis ehkä noudattaa Markon oppeja ja korostaa sitä, mitä ei voi peittää. ..ehkä jonain päivänä musta on siihen, muttei vielä.

Pääsiäisaskartelua

Meillä ei erityisesti koristeta kotia pääsiäiseen, mutta pajunoksien koristelu oli tänä vuonna pitkästä aikaa tehtävä. Neiti O aikoo uskaltautua ensimmäistä kertaa trullikierrokselle. Jännä nähdä, tuleeko tosipaikan tullen sanaa suusta :) Harjoiteltiin tänään valmiiksi, mutta onneksi täällä päin maata on aikaa treenaamiseen vielä viikko.

Itse askarteluun en paljoa osallistunut, koska en ite aikonut lähteä tänä vuonna virpomaan :) Lähinnä mun hommaksi jäi inhottavien teippien selvittäminen ja oksien erottelu toisistaan. Lopun aikaa tutkin huuli pyöreänä kamerahankintaani ja napsin kuvia.

Mulla ei oo mitään käsitystä, mistä ja koska nää höyhenet (ja puolet kaikesta muusta askartelujutuista) on askartelulaatikkoon tulleet. Ihan kivan hillittyjä. Ja tosi hyödyllinen löytö, koska lauantai-iltana klo 20 en ois lähtenyt minkäänlaisia höyheniä metsästämään yhtään mistään.

Tarhassakin oli askarreltu oksia, joten siks tuolla seassa on yks vähän erilainen.

Jännä oikeesti nähdä, meneekö nää lähikoteihin, vai jänistääkö pääsiäispupu. Ai että, miten huono läppä :D Meillä tosiaan neiti menee pääsääntöisesti (aluksi) sanattomaksi vieraiden ihmisten edessä, joten on palkkansa ansainnut, jos käy lorun lausumassa.

Ja mä tosiaan oon edelleen ihan pihalla noista kameran säädöistä. Tänään oli sen verran ihana aurinkoinen päivä, etten viitsinyt viettää sitä nenä kiinni ohjekirjassa. Joku toinen päivä sitten.