.

torstai 28. elokuuta 2014

Tyttöjen juttuja



Meillä on jo kauan sitten sovittu, että jos nuori neiti haluaa ostaa jotain isompaa (=kalliimpaa), pitää vastaavasti myös jostain luopua. Viime viikonlopun blogikirppis sattuikin sopivasti siihen ajankohtaan, kun Robin päätti tuoda markkinoille oman hajuveden. 


Kirpparilla meni kaupaksi suuri määrä tytön leluja ja pelejä, joista kertyneillä rahoilla sitten kipaisin tänään kaupasta tuon kauan himoitun tuoksun. Aloitin jo pari viikkoa sitten hajuvedenkäytön alkeiskurssin, mutta jotenkin musta tuntuu, ettei se "yksi suihkaus päivässä" oo ainakaan näin ekana päivänä riittänyt. Meillä nimittäin leijailee melko tymäkkä tuoksu tuolta yläkerrasta.


Piti sitten äidinkin sen verran hienostella, että hankin uudet korkkarit. Tulevat kyllä tarpeeseenkin, koska omistin aiemmin tasan yhdet. Ei oo pelkoa, että jäis tälläkään reissulla jotain näkemättä. Sen verran korkealle ja kauas nää jalassa näkee.


Sinne ne on nyt pakattu ja herätys ois perinteiseen tyyliin klo 4.00. Aina yhtä upea kokemus lähteä matkaan silloin, kun kaupungin opiskelijat vasta ovat kotimatkalla illan bileistä. 


Kuten laukun sisällöstä voi ehkä päätellä, on tällä kertaa ohjelmassa vähän muutakin kuin pelkkää palaveeraamista. Jos sitä yrittäis taas pitkästä aikaa olla edes vähän hienona.

Nyt on riennettävä pakkaamaan loput romut. Jospa sitä vaikka tällä kertaa yrittäis päästä ajoissa nukkumaankin. 


keskiviikko 27. elokuuta 2014

Samovaariin kietoutunut



Marimekon ihana Samovaari-trikoo on ollut toooosi kauan mun kangaskätköissä, koska en oo malttanut sitä saksia. Tätä kun ei meinaa enää löytää mistään. Lopulta kuitenkin rohkaistuin saksimaan siitä mekon ihan sillä perinteisellä tyylilläni-suorat saumat ja ilman kaavoja.



Tässä henkarilla se näyttää ihan muotopuolelta, koska laitoin olkapäille avattavat hakaset, joiden varassa en mekkoa henkarille suoraan saanut. Silityksenkin tuo vielä kaipaa, mutta ensin oli pakko sovittaa.


Joo, mä inhoan näitä kuvia ja siksipä taas piilouduin hatun taa. Vähän Amerikan meininkiä tällä kertaa. En myöskään osannut laittaa tota kättä silleen järkevästi, että hihan leveys näkyis kuvassa. Kyllä tästä joka tapauksessa ihan käyttökelpoinen ja mukava kolttu tuli. Ja taas on yksi kangasaarre vähemmän säilöttävänä.



tiistai 26. elokuuta 2014

Kiertämällä kivempi



Jotkut ehkä muistavat, kun taannoin tuskailin makuuhuoneen valkoisten seinien kanssa. Siis onhan ne kivat, mutta liian tyhjät mun makuun. Silloin viritin sängyn jalkopäässä olevalle seinälle Granitin vaijerin suoraan oven yläreunan tasolle. Ei se sit kuitenkaan toiminut. Siitä tuli turhan pahasti "pyykkinarufiilis". 


Tänään sitten nakuttelin sen tollaseen hämärästi nelosta muistuttavaan kuvioon ja ripustin väliaikaisesti myös komeron perältä kaivetun diy-taulun vaijerin seuraksi. Tohon täytyy kyllä keksiä joku uus printti ja myös kehysten kellastuneet teipit vois vaihtaa uusiin.


Pujotin taas nauloihin pienet puuhelmet, koska ne näyttää mun mielestä pelkkiä nauloja kivemmilta.     

Osaako muuten joku kertoa, miksi kuvat menee nykyään näin rakeisiksi bloggerissa ja onko asialle jotain tehtävissä? Ärsyttää tosi paljon, kun meikäläisen kuvien laatu on muutenkin korkeintaan keskinkertaista-bloggerissa ne muuttuu vieläkin suttuisemmiksi. Tästäkin postauksesta jouduin poistamaan yhden kuvan, kun en edes itse kestänyt katsoa niin kamalaa kuvanlaatua.

Mitäs teille kuuluu? Sataako siellä? Mä en enää edes muista, koska ois viimeksi ollut kokonainen päivä ilman sadetta. Alkaa jo vähän masentaa, kun koko ajan on niin harmaata, kosteaa ja viileää. Ei sen syksyn ois tarvinnut ihan vielä alkaa.




maanantai 25. elokuuta 2014

Kokeillaan nyt tätäkin



Kun omat nurkat kyllästyttää, eikä aina halua ostaa uutta, on välillä kokeiltava ihan pieniä muutoksia. Tällä kertaa päätin kokeilla päiväpeiton kääntämistä poikittain. 


Meidän päiväpeitto on itse asiassa 2-puoleinen, mutta toisen puolen ruskea Kaivo-kuosi ei oo tainnut olla käytössä vielä koskaan.


Kokeilin myös laittaa toisen olohuoneesta vapautuneen raitaverhon tänne. En vielä tiedä, tuleeko toi tänne jäämään, mutta ainakin tän kuvan perusteella kolmas verho on hyvä ratkaisu. Peittyy parvekkeen ovi ja tuuletusikkuna paljon helpommin, kuin aiemmin.


Seuraavaksi kokeilen vaihtaa koristetyynynpäälliset. Vaikka rehellisesti voin tunnustaa, että meillä sänkyä ei tosiaan joka päivä pedata. Tuohan ne eriväriset tyynynpäälliset vaihtelua tuolla huoneen nurkassa pinottunakin.

Tähän väliin muuten mielipidekysymys: Saisin kuvat laitettua vielä isommiksi, mutta mua itseä häiritsee, ettei oman läppärini näytölle mahdu sitten koko kuva kerralla. Miten te toivoisitte niiden jatkossa olevan; niin suuria kuin mahdollista, vai pidetäänkö tässä koossa?
Tän postauksen kuvat jääköön tähän kokoon. Menivät sen verran rakeisiksi, kun yritin taas säätää näitä suorassa ilta-auringossa napsittuja otoksiani vähän kelvollisemmiksi.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Unessa ilta-auringossa



Joskus haaveet toteutuu ja suunnitelmat muuttuu. Pitkäaikainen haave Unessa-verhoista toteutui lopultakin, mutta ei ihan just niin, kuin olin alunperin ajatellut. Hehkutin kangaslöytöjäni blogissakin jokin aika sitten, mutta verhoiksi näissä oli vielä pari "muttaa" matkassa. 


Molemmat kankaat olivat meille verhoiksi liian lyhyitä. Nää olivat myös keskenään eri pituisia ja kuviotkin osuivat aivan eri kohdille. Ensin ajattelin yrittää "leikkaa ja ompele"-systeemillä saada pidempäänkin verhoon kokonaisen pandan, mutta lopulta en uskaltanutkaan. Alkoi hirvittää, että se sauma pilaa koko kankaan. Niinpä vaihdoin lennosta suunnitelmaa.


Toisesta verhosta avasin ylä- ja alakäänteet ja ompelin uusiksi. Sen jälkeen mittaa jäi muutama sentti liikaakin. Toinen verho oli melkein 40cm liian lyhyt ja meinasinkin ensin jättää sen kaappiin odottamaan käyttöä, kunnes tajusin, että eihän se alareuna tuolta sohvan käsinojan takaa edes mihinkään näy. 




Aluksi ajattelin, että mua häiritsee ihan älyttömästi se, ettei noita kuvioita oo verhoissa kohdistettu, mutta eipä ainakaan vielä ota silmään yhtään. Tää kämppä kun on sen mallinen, ettei molempia verhoja saa katsekenttäänsä, ellei seiso eteisessä tai keittiössä ja yritä vartavasten tuijotella kohti peräseinää. 

Särkeekö teidän sisustussilmää eripariset verhot? Mä muuten pidätän vielä oikeuden vaihtaa mielipidettäni. Nää on nimittäin roikkuneet ikkunassa tasan 40 minuuttia. Pakko oli vaan päästä heti räpsimään kuvia tänne, vaikkei toi ilta-aurinkoa kohti kuvaaminen varsinaisesti oo mun vahvuuksia. 

Nyt otan hyvän asennon sohvalla. Lempparisarjani "Remontilla rahoiksi" nimittäin huipentuu klo 19-21, kun kämpät myydään huutokaupalla. Kivaa loppuiltaa!


lauantai 23. elokuuta 2014

Kiirettä on pitänyt...



Takana on mun pisin bloggaustauko, koska on tosiaan ollut kaikenlaista kiirettä sekä isoa väsyä. Päätin koota puhelimiin ja kameraan kertyneet kuvat nyt yhteen postaukseen ja kertoa samalla, mitä kaikkea tässä on tullut viime päivinä puuhailtua. 


Keskiviikkoaamuna täysin epäinhimilliseen aikaan lennähdin Helsinkiin palaveeraamaan, jonka jälkeen kipaisin 10 minuutin pikavisiitin Tigerissa ja suuntasin kohti Länsisatamaa. Seilasin parin tunnin merimatkan Tallinnaan ja törmäsin laivalla ensitöikseni Reetuun (en ottanut kuvaa).



Tallinnassa en pahemmin ehtinyt, enkä jaksanut shoppailla. Eikä mun laukkuun ois juuri mitään mahtunutkaan. Niinpä napsin vain Lumialla muutaman (rakeisen ja epätarkan) kuvan Viru-hotellin parvekkeelta.

 
Kotiuduin reissusta myöhään torstai-iltana, mutta perjantai kuluikin töiden lisäksi kirpparikamoja järjestellen. Tänään järjestettiin Vaasan ensimmäinen blogikirppis, joka oli kyllä mun mielestä menestys. Ylikiva tiloihin ei juuri enempää asiakkaita tai myyjiä olisi mahtunutkaan. Ensimmäiset pari tuntia koko tila oli yhtä vellovaa ihmismassaa. 


Kiikutin omalle myyntipaikalleni 6 isoa kassillista tavaraa. Takaisin toin 2. Vaikka myin pääasiassa alle vitosen tavaroita, pääsin silti useamman kympin tuntipalkoille. Ja mikä parasta; meillä on nyt 4 kassillista vähemmän tavaraa. 
Nyt olo on väsynyt, mutta onnellinen. Taidan heittäytyä loppuillaksi sohvalle. Kyllä noi pyykit, pölyt ja leivänmurut täällä huomiseen pysyy. 

Mitäs te ootte viime päivinä puuhailleet?


tiistai 19. elokuuta 2014

Blogikirppistelyä ja muuta löpinää



Täällä on ollut vähän turhankin kiireinen päivä. Mä oon nimittäin ollut viime viikot jotenkin niin pihalla, että vaikka tiesin olevani tälläkin viikolla pari päivää reissussa, niin en sitten ajatellut, että lauantain blogikirppiskamat pitäisi käytännössä olla valmiina jo tänään. Ilta on siis koluttu kaappeja ja vielä on kaikki hinnoittelematta ja matkalaukkukin pakkaamatta, vaikka kello herättää taas neljältä.



Mutta tulevana lauantaina siis blogkirppistellään ekaa kertaa Vaasassa. Tervetuloa kahvila-Ylikivaan tekemään löytöjä. Mäkin oon siellä; tulkaa tekin!


Täällä on taas jatkettu sohvanmetsästystä, vaikka uhkasin jo jättää koko aiheen hetkeksi hautumaan. Nyt kuitenkin löysin hintavan, mutta aivan ihanan Adean Band-sohvan, jota jo Facebookin puolellakin hehkutin. Mielellään kuulisin mielipiteitä ja kokemuksia. Kannattaako maksaa melko kova hinta, vai ajaako jokin edullisempi vaihtoehto saman asian. Mielellään otan myös vastaan vinkkejä, jos tiedät samantyylisen sohvan joltain muulta valmistajalta. Lempparivaihtoehtoani voit kurkkia täältä


Blogi hiljenee pariksi päiväks (ainakin). Toivottavasti palataan perjantaina. On nimittäin ihan siinä ja siinä, ehdinkö torstai-iltana varaamalleni lennolle. Pitäkää peukkuja :)



maanantai 18. elokuuta 2014

Eläimellistä touhua



Välillä vähän kestää tää projektien viimeistely. Muistatte ehkä, kun kokeilin virkata niitä "eläin-säilyttimiä". Silloin aloitin myös yhden mustan version, joka sitten unohtui melkein koko kesäksi kaappiin. Tytär löysi teelmöksen ja päätin lopulta väsätä sen valmiiksi.


Mustassa versiossa oli kyllä se huono puoli, ettei noi vaaleansiniset kasari-ripset oo ihan niin kivat kuin mustat. Tulipa kokeiltua tämäkin ja kyllä se kelpasi tytön huoneen pöydälle krääsää säilömään.


Meillä kaikki puput, marsut, hamsterit ja muut on nyt ihan pop. Kaikissa paidoissa pitää olla joku eläin ja samalla teemalla pitää jatkaa huoneen sisustuksessakin. Päätettiin sitten askarrella tyhjästä pahvilaatikostakin joku eläin. 


Dc-fixatun pupun viikset on vähän vinossa, mutta hyvin se silti säilöö tehtävä- ja satukirjoja pöydän kulmalla. En oo muuten vieläkään oppinut kuvaamaan vastavaloon. Onkohan sillä jotain tekemistä asian kanssa, etten varsinaisesti ole harjoitellut. Mä oon vaan odotellut, että mun sisäinen valokuvaaja herää ja paljastaa salaiset taitonsa.

Sateiset maanantaiterkut täältä. Sohvanmetsästys ei muuten vieläkään oo tuottanut tulosta. Taidan antaa koko asian hetken vaan olla. Ehkä se täydellinen löhöilypaikka tupsahtaa eteen jossain ihan yllättäen.


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Sohvapohdintaa ja pientä säätöä



Eilen tuli vietettyä suunnittelematonta blogihiljaisuutta, kun melko pikaiseksi suunniteltu leikkipuistoreissu vierähtikin kuuden tunnin mittaiseksi. Lapset viityivät hyvin keskenään ja aikuisilla oli aikaa parantaa maailmaa penkillä auringonpaisteessa. 

Tänään onkin sitten jatkettu jo muutama viikko sitten aloitettua sohvapohdintaa. Myönnettävä se on, että lähes 10-vuotias jättiläisemme alkaa olla elämänsä etoopuolella. Seuraajaa ei vaan oo mun kriteereillä vielä löytynyt. 


Seuraavan sohvan pitäisi olla:

  1. leveä ja syvä
  2. kangasverhoiltu kotikonstein pestävillä päällisillä
  3. joko divaanisohva tai rahilla muutettavissa divaaniksi
  4. sirompi. Ois aika luksusta pystyä imuroimaan sohvan alta


Facebookin puolella aamupäivällä mainitsinkin Annon Pala-sohvan olevan lähes täydellinen. Pesulakäsittelyn vaativat päälliset on kyllä valitettavasti liian pitkä miinus, joten se vaihtoehto on pakko unohtaa. Oisko sulla joku idea? Tai millaisen sohvan sä seuraavaksi aiot hankkia?
Mä oon selannut jo kaikki keksimäni nettisivut tuloksetta ja alkaa koko homma kyllästyttää. Toiveena kuitenkin on, että se seuraava sohva sitten miellyttäis ja kestäis seuraavat 10 vuotta, joten pakko sille etsinnälle on aikaa uhrata.


Kevyen viikkosiivouksen jälkeen siirtelin muutamia tavaroita eri paikoille. Masentava kaktus sai siirtyä alemmas, jotta sen muistais ehkä joskus kastella.


Hayn laatikot muuttivat vain käden toiselle puolelle.


Ja toinen Block-päätyi valaisemaan huonekuusta. Onnistuin kastelemaan valkoisen paperipussin niin ruman ruskehtavaksi, että kuusi saa odotella uutta parempaa ruukkua toistaiseksi Marimekon kulhossa.

Mitenkäs teidän viikonloppu on vierähtänyt?



perjantai 15. elokuuta 2014

Nocto? -Nevahööd.



Mä oon pitänyt itseäni melkoisena design-haukkana, mutta täytyy tunnustaa, ettei mulla ollut minkäänlaista käsitystä ostamani kynttilänjalan nimestä. Mutta Nocto Candlestick se siis pakkauksen mukaan on. Tänään vasta sain aikaiseksi purkaa ostokseni pakkauksesta. On se kivan yksinkertainen, mutta vielä en oo täysin varma lopullisesta sijoituspaikasta.


On muuten ensimmäinen kynttilä, jonka oon kesän jälkeen sytyttänyt. Silti en aio vielä antaa periksi syksylle. Ainakin täällä oli tänään aurinkoinen terassikeli, josta tietenkin piti nauttia ulkona lojuen. Aamulla tosin jouduin ensimmäistä kertaa vetäisemään takin päälle töihin lähtiessä. 


Nyt on aloitettava kaappien läpikäynti. Meillä on nimittäin Vaasassa ensi viikonloppuna kiva tapahtuma. Jos satutte olemaan lähialueilla, tulkaa ihmeessä ostoksille ja moikkaamaan. Oma myyntipaikkani tulee olemaan Ylikivan sisätiloissa.


Rentouttavaa viikonloppua!


keskiviikko 13. elokuuta 2014

Tuplaonnea



Mulle käy yllättävän usein tää sama juttu. Ensin metsästän jotain juttua kuukausia (tai jopa vuosia). Sitten esiin tupsahtaa kauan kaipailemani esine tai asia. Ja heti perään toinen. Näin on käynyt aikoinaan Muuramen modulien kanssa. Ja Aarnion Origojen. Ja puu-ukkojen. Ja monien muidenkin kanssa. Nyt tuplaonnea tarjoiltiin fb-kirpparilla, jossa olen metsästänyt Unessa-kangasta piiiiitkään tuloksetta.


Ensin tarjottiin yhtä ja alettiin hieromaan kauppaa. Samalla myyntiin putkahti toinen, jonka ostin. Ja lopulta tein kaupat vielä tuosta ensimmäisestäkin. Siis samana päivänä.


Tätä kangastahan ei oo myyty uutena missään enää aikoihin, joten oon ihan tärinässä, kun lopulta sain tätä käsiini.  


Kankaat oli eri pituisia. Toisessa lempparini, panda, on kokonainen, toisessa näkyy kaksi osittaista. Onneksi tuo pala-panda on yli raportin mittainen. Ajattelin reteesti koittaa saksia kankaan ja liittää kahdesta palasta kokonaisen pandan. Sauma jää väkisin näkyviin, mutta kokeilen silti. Kankaat on tällaisenaan meille verhoiksi liian lyhyet, mutta rumissa verholaudoissa on se hyvä puoli, että niiden suojissa voi huomaamattomasti jatkaa verhoa 20cm. 

Tällä hetkellä mäkin haluaisin kaikista mieluiten olla unessa. Heräsin klo 4.00 ja kävin pyörähtämässä isolla kirkolla. Nyt vähän väsyttää... Kivaa loppuiltaa. Mä taidan painua petiin.



tiistai 12. elokuuta 2014

Avautumista ja askartelua



Silloin pari viikkoa sitten löysin kirpparilta Fimo-pakkauksia ja muovailin kaiken ollessani ihan yksin kotona. No onhan se sitten jälkikasvua harmittanut, ettei hän päässyt muovailemaan. Tänään päätin hakea lisää massaa ihan Sinooperista, mutta olipas pettymys se reissu. Voisko joku ihana ihminen perustaa kunnollisen askartelutarvikeliikkeen Vaasaan??


Näissä seuraavissa kuvissa on nimittäin liikkeen koko valikoima; tasan kolme väriä. Mun piti myös ostaa hopeisia korviskoukkuja - ei ollut niitäkään. Piti myös ostaa ne posliinitussit (en mä niiden oikeaa nimeä tiedä, mutta sellaiset, joilla voi piirtää astioihin) - mutta nekin oli loppu. Aargh!!


Kävin myös pari kuukautta sitten etsimässä trikookudetta. Silloin oli yks rulla mintunvihreää. Tänään valikoima oli täysin sama. Ja toi on siis koko kylän ainoa askarteluliike. En kestä.


Mutta joo.. Muovailtiin ne kolme pakettia sitten helmiksi ja muiksi jutuiksi. Tytär halusi tehdä näistä koruja lahjoiksi, joten nyt on materiaalia ainakin muutamaan.


Ja hiiri päätyy varmaan ihan koristeeksi omaan kotiin. Aika symppis <3

Mua jotenkin ärsytti suunnattomasti myös se, että usean hyllyn reunassa luki, että "pahoittelemme tavarantoimittajamme toimitusongelmia". Jos ne toimitusongelmat on sitä luokkaa, että hyllyt on melkein tyhjiä kuukausitolkulla, niin mä suosittelisin vaihtamaan sitä toimittajaa. Oikeesti aloin kyllä epäillä, että kyseessä on tekosyy. Dc-fix on nimittäin ollut toimittajan ongelmien takia loppuumyyty viime syksystä.

Ihanaa, kun sai avautua tästä mun maailmaa ravisuttaneesta suuresta ongelmasta. Toivottavasti teilläkään ei oo mitään tän suurempia murheita. Kivaa loppuiltaa!


maanantai 11. elokuuta 2014

Duudsonismeja sisustukseen



Nykyinen asuinpaikkani Vaasa sijaitsee Pohjanmaalla, mutta meikäläisen juuret on syvällä Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla. Vaikka murre ei oo koskaan muhun tarttunut, täytyy silti myöntää, että Duudsoneiden lausahdukset uppoaa mulle melko hyvin. Niinpä piti sieltä Duudsoneiden Activity Parkin myymälästä ostaa muutama kortti.


Työpisteelle oli ihan pakko laittaa tää melko vaatimaton teksti. Parasta sarkasmia on esitellä tällainen teksti aavistuksen suttuisella kuvalla :)


Jääkaapin oveen sopii luontevasti tää seuraava teksti. Meillä nimittäin on aika usein keskustelun aiheena se, kuka sitä ruokaa ottaa ensin (erityisesti, jos tarjolla on jälkiruokaa tai muuta harvinaista herkkua).


Seuraavaa korttia kokeilin ensin vessan peilin reunaan, mutta päädyin lopulta iskemään sen tyhjyyttään loistavaan kalenteriin vastapäiselle seinälle. Toissaviikon "kesäloma"-tekstit on pois pyyhitty.


Tää viimeinen hakee vielä lopullista paikkaansa, mutta saa nyt toistaiseksi majailla hetken parin muun kortin kanssa. Harmi, ettei nää oikein värimaailmaltaan meille sovi, mutta ainakin tulevat huomatuksi.


Uppoaako nää "Duudsonismit" teille? Mäkin myönnän useimpien tempausten olevan mun mielestä täysin älyvapaita ja osittain aika ällöttäviäkin, mutta toisaalta nostan kuvitteellista hattuani. Onhan ne viime vuosina tehneet tosi paljon positiivisia juttuja. Tekis meille suomalaisille ihan hyvää, jos opittaisiin olemaan joskus vähän vähemmän vaatimattomia ja enemmän ylpeitä itsestämme ja tekemisistämme. 

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille!




sunnuntai 10. elokuuta 2014

Kauan kaivattu kultakello



Vihdoinkin Seinäjoen kirppiksiä kolutessa eteen tuli kultakellohirvitys, jota ei oltu hinnoiteltu pilalle. No muoviahan se oikeasti oli, mutta väliäkö tuolla, kun kello sai lähtöpassit kuvusta jo ennen kotiin kantamista. Mä oon metsästänyt tällaista kauan, mutta silloin joskus, kun joku keksi tuunata näitä, alkoivat hinnat olla melko suolaisia. 


Poistin siis kellon. Sahasin noi muoviputket pois ja hioin tasaiseksi. Vähän koli-kolimaalia pintaan ja lopuksi tota samettipintaista tarraa päälle.


Aika helppoa ja edullista. Tää maksoin 2,50€. Eipä mulla mitään varsinaista käyttöä tälle(kään) ollut, mutta on se aika kiva kuitenkin.


Tökkäsin sisään Lagerhausin tulitikkuaskin ja laitoin kuvun nyt toistaiseksi pitämään seuraa miniversiolle vessaan. Seuraavaksi mun täytyis tietenkin löytää jotain kivaa sisältöä tonne ja sit puuttuiskin enää se lopullinen sijoituspaikka. 

Vähän muuten ärsyttää nää pimenevät illat. Meillä surkeilla sisustuskuvaajilla on valoisaan aikaan paljon helpompaa. Nääkin kaikki kuvat ovat ihan kummallisen värisiä keinovalon takia. 
Nyt on alettava tarhakamojen pakkaaminen. Neiti on saanut lomailla juhannuksesta saakka, joten ehkä se eskarin aloitus tuntuu jo ihan kivalta jutulta. Tsemppiä kaikille muillekin arkeen palaajille ja turvallista koulumatkaa kaikille pienille koululaisille.