Kaaoksen keskellä

Tulin huikkimaan ihan pikaiset heipat täältä työmaan keskeltä. Painan urakkahommina, eli kovin kauaa ei pysty toimettomana olemaan. Hoksasin hetki sitten, että on tullut tää päivä painettua myös täysin ravinnotta, eli ei oo syömiseen tai muihin turhuuksiin tuhlattu aikaa.

Meillä on olohuoneessa nyt tällainen tosi trendikäs ja rouhea betoniseinä. Pientä laittoa se saattaa vielä vaatia.

Tänään oon repinyt tapettia muutaman tunnin ja vielä pitäis jaksaa paklata pahimmat kohdat. Just kävin remppavermeissäni pikavisiitillä Prisman maaliosastolla ja ostin, mitä löysin. Lopullista ideaa mulla ei nimittäin tän seinän suhteen vieläkään ole.

Hyllyt aion luultavasti laittaa takaisin samoille paikoilleen, koska a) olen laiska ja b) olen mielikuvitukseton. En osaa ajatella tohon just nyt mitään muutakaan, mutta pintaremontin pikainen valmistuminen on elämänlaadun kannalta tärkeää.

Semmosta täällä. Mitäs teille kuuluu?

Kyllästyttääkö jo?

Lupaan, että tää on nyt tällä erää viimeinen postaus tytön huoneesta. Näitä on nyt tullut vähän liian monta putkeen, mutta halusin saada nämä koneelle unohtuneet postaukset julkaistua ennen kuin unohdan niiden olemassaolon.

Rahista jäi yli ihan olematon pätkä pinkkiä kudetta, joka kuitenkin piti säästeliään ihmisen jonnekin hyödyntää.

Päätin sitten tekaista päällisen neidin huoneen toiseen jakkaraan, joka on jostain mystisestä syystä usein kumossa.
Epäilen suurimman syyn olevan se, että tuolilla istuessa piti aina pikkuhiljaa valuttaa itseään alas ja lopulta tuoli kaatui. Vaan tässäpä ei liu´uta enää.

Yllättäen tää ratkaisu tyrmättiin heti rumana ja typeränä, mutta toistaiseksi se on silti saanut olla paikoillaan.

Seuraava postaus on sit jostain muualta. Mä lupaan.

DIY: tynnyrirahi

Oon nyt vähän jämähtänyt tähän tytön huoneeseen. Tääkin projekti on tosin toteutettu ja kuvattu jo pari viikkoa sitten, mutta on vaan jäänyt koneelle roikkumaan.

Sain väsättyä ostamistani trikookuteista rahin. 

Kustannus oli enemmän kuin kohtuullinen, koska kuteet tähän maksoi 15€ ja täytteeksi teurastin kaikki vanhat käytöstä poistamani tyynyt.

Lähinnä tätä on käytetty kyljellään ja rullattu edestakaisin rahin päällä mahallaan maaten :)

Vähän muotopuoleksi se väkisinkin menee, kun sisus on noin pehmeää materiaalia, mutta leikeissä toimii.
Tein "kannen" erikseen, joten jos tää alkaa kyllästyttämään, pystyy tän pelkästään kannen poistamalla muuttamaan isoksi säilytyskoriksi.

Kaaoksen kesyttämistä

Mitenkäs muuten sitä lomapäivää viettäisi, ku siivoamalla taas jotain. Tänään käytettiin neidin kanssa neljä (!!!) tuntia hänen rojujensa siivoamiseen ja järjestelyyn. Ei siis edes imuroitu, vaan kollattiin läpi joka ainoa laatikko, kaappi, rasia ja purkki. Roskiin kuskattiin kaks muovikassia ja kirpparille pääsyä odottamaan päätyi samanlainen satsi. 

Käytiin läpi kaikki parikymmentä tehtävä- ja värityskirjaa ja irrotettiin "tekemättömät" sivut. Tuunattiin vanhasta mainoskansiosta niille säilytyspaikka ja heitettiin väritetyt roskiin.

Kansiossa on nyt sulassa sovussa noin 15 eri tehtäväkirjan sisältöä.

Ja lopuksi lisättiin mukaan paperia, välilehdet ja muovitaskuja.

Tää kansiollinen ajankulua on siitä kätevä, että tehdyt sivut voi poistaa ja varmaan niitä uusia lisättäviäkin vielä tulee. Aika paljon pienempään tilaan tää menee kuin se kirjapino, joka painoikin heti useamman kilon.

On toi järjestely vaan älyttömän hidasta hommaa, kun saman kategorian krääsää tulee vastaan noin kymmenestä eri paikasta. Nyt on kuitenkin hetkellisesti kaikki oikeilla paikoillaan. Tekis mieli asentaa lukot laatikoihin, jotta järjestys säilyisi edes muutaman päivän :)

Peilailua

Peilipinnan(kin) kuvaaminen on muuten aika ärsyttävää hommaa. Tein tänään pieniä sisustusjuttuja tytön huoneessa, koska aiemmin peiliovessa ollut kirjainjuliste tuhoutui mystisesti ja tilalle piti saada jotain muuta.

Ensin yritin asettua niin, etten itse olisi kuvassa. Sitten tajusin, että tuosta peilistähän tietenkin heijastuu huoneen toisella laidalla vallitseva käsittämätön kaaos, joten jouduin vähän siivoilemaankin (avasin siis ylimmät laatikot ja sutaisin käsivarrella romun pöydältä laatikoihin).

Imukuppivaijerihan on aiemmin hengaillut eteisen peilissä, mutta tässä se on kuitenkin käytännöllisempi. Lisäksi laitoin pari tuliaisiksi saatua hai-pidikettä.

Mulla on näihin peililiukuoviin viha-rakkaus -suhde. Mä tykkäsin niistä kovasti silloin, kun mun vaatteet oli näissä komeroissa. Lapsen huoneeseen ne ei taas mun mielestä hirveän hyvin sovi.
Lapsi kuitenkin kasvaa, joten varmaan noista taas joskus on enemmän hyötyä kuin haittaa.

Sen mun massiivisen siivousoperaation jälkeen oli lähes välttämätöntä kuvata myös toi siistitty nurkka. Voisin kuvitella, ettei kuva enää kerro mitään tämänhetkisestä tilanteesta, koska kuvasin 3 tuntia sitten.

Edelleen mä mietin, et pysyykö jonkun 5-6 -vuotiaan huone oikeesti siistinä edes päivän? Ja niitä päiviä ei sit lasketa, kun ei olla kotona :)

Valkoista valkoisella

Kävin just vaihtamassa puhtaat lakanat ja pysähdyin kesken homman ihmettelemään, miten valkoista makkarissa nykyään onkaan.

Onhan tuota mustaa ripoteltuna sekaan, mutta sen määrä on viime kuukausina vähentynyt huomattavasti.

Valkoiset lakanat, valkoiset seinät (siis kaikki seinät) ja valkoiset verhot ovat kaikki sellaisia juttuja, jotka on tulleet muutamien viime kuukausien aikana vähitellen.

Myös tänne ostin jokin aika sitten valkoisen pimennysverhon, joten nyt on valkoista vielä entistäkin enemmän.

Mähän aina joskus innostun petaamaan sängyn ja heittämään päälle mustavalkoraidallisen päiväpeiton, joka muuttaa tätä huonetta tooooosi paljon. Silti ajattelin, et josko laittais tohon oikeanpuoleisen verhon kaveriksi jonkun toisenkin. Takana on parvekkeen ovi, joten toi yks verho on vähän turhan kapea. Ja onhan tää ylipäätään vähän turhankin valkoinen mun makuun. Vai mitä mieltä te ootte?

Pakko muuten kysyä, et onko kukaan muu jäänyt koukkuun Avan Remontilla rahoiksi (The Block)-sarjaan? Nyt pyörii Australian 2012-tuotantokausi, mut mä vahtaan sitä ihan innoissani.
Minkähän takia Suomen Unelmakämppä aikoinaan kuopattiin. Sekin oli ihan mun lemppari.

2nd hand design

Omassa Facebook-profiilissani tänään kerroinkin kasvattaneeni melko tarkkasilmäisen design-bongarin. Meillä bongataan sujuvasti Componibilit, Kupla-lamput ja Marimekot sekä tiedetään, kuka on Eero Aarnio ja mitä hän on suunnitellut.

En oo harrastanut mitään aivopesua tai tuputtanut tietoa, joten tajusin, että ilmeisesti mun tulee puhuttua näistä jutuista melko paljon, vaikken oo tajunnut kenenkään kuuntelevan (saati sitten olevan kiinnostunut).

Opeteltiin sitten ihan tarkoituksella yhdessä yks uusi juttu: Uten Silo. Sellainen nimittäin jälleen meille muutti.
Tää hankinta on kuitenkin siinä mielessä edellistä parempi, että löytyi edullisesti (siis mun mielestä. Tyttö totesi sen olevan tosi monta rahaa) käytettynä.

Kun eka tällainen meille saapui, ois tyttö heti halunnut itselleen samanlaisen. Yritin silloin selittää, miten kallis juttu se on. Niinpä olikin ihan älyttömän kiva, että sain tämän toiveen kuitenkin toteutettua. Edes musta väri ei haitannut, kun selitin, miten monta rahaa halvemmalla tämä lopulta meille saapui. Ainakin materialistisilla jutuilla pystyy opettamaan rahan arvoa.

Ihan kaikkia elämänjälkiä en saanut poistettua edes autovahalla, mutta kun sijoituspaikka on alle kouluikäisen huone, on niitä jälkiä taatusti tulossa jatkossakin.

Koska meillä asuu varsinainen neiti Hulda Huoleton; sovittiin, että tähän laitetaan eniten sellaisia juttuja, jotka ovat aina hukassa. Myönnän tökänneeni helmitaulun tohon ihan muuten vaan :)

Ootko sä tehnyt hyviä design-löytöjä käytettynä? Mikä on kohtuullinen hinta käytetystä? Onko se puolet uuden hinnasta? Vai vieläkin vähemmän?

Oi kuusipuu...

Hyvää juhannuksenjälkeistä elämää. Takana on oman blogihistoriani pisin postaustauko ja kiva juhannus hyvässä seurassa. 

Tänään alkoi virallisesti kesäloma ja aloitin sen siivoamalla kämpän. Sen jälkeen olikin kiva saattaa loppuun taas yksi pieni, mutta keskeneräinen sisustusjuttu.

Mun laatikossa on jo kauan majaillut Köpiksen tuliainen; paperipusseja, narua ja tuikkuja ulkokäyttöön. Ei oo vaan tullut koskaan käytettyä, joten päätin uhrata yhden pussin kukkaruukuksi.

Huonekuusi on taannoisesta Amalia-illasta. Oli niin soma, että pakko se oli ostaa. Toivottavasti pysyy hengissä.

Paperipussi oli niin kuin tehty tälle. Sisään laitoin tuikkukipon pitämään vedet pois pussista. Pussi piti ujuttaa ruukun päälle veitsen avulla, mutta lopulta onnistui.

Yksi lomasuunnitelmista on tän seinän tapetin poistaminen. Tekis kovasti mieli kokeilla tähän sitä kalkkimaalia, mutten vaan uskalla tilata sitä netistä, kun en oo koskaan kyseistä maalia livenä nähnyt. Niinpä aion nyt ensin vetäistä seinän puhtaan valkoiseksi (koska sitä maalia sattui makkarista yli jäämään) ja tuumailen sitten rauhassa seuraavaa siirtoani.

Kivaa alkanutta viikkoa ja hyvää lomaa niille, joilla se on jo alkanut.

Pirtsakkaa juhannusta

Se ois sit juhannus. Ja kesäloman ensimmäinen pätkä. Vielä en tosin osaa asiaa edes ajatella, koska oon painanut töitä koko päivän tauotta. 

Yritin pikaisesti siivota enimmän sotkut ja samalla kokosin Kaleidoporukan pöydälle.

Tuskin ne tyhjiksi jää, mutta just nyt en jaksanut panostaa tämän enempää. Ei ne mun mielestä kyllä tylsät oo tyhjinäkään. Jotenkin mä vaan veikkaan, että tähän alkaa kerääntyä kaikki taskunpohjalla majailevat kolikot ja kuitit.

Nyt on väriä jokaiseen makuun. Ja ainakin mun makuun alkaa väriä tosiaan olla riittävästi. Enempää tuskin on tulossa.

Tänne on jo ensimmäiset juhannusvieraat saapuneet ja lisää odotellaan. Säät ei oo mitkään maailman parhaat, mutta eiköhän tuolla terassilla tarkene istuskella, kun pukee tarpeeksi. Juhannus sisätiloissa ei oo vaihtoehto.

Koska juhannuksena tuskin kukaan jaksaa viettää aikaansa blogimaailmassa, toivotan myös omasta puolestani kaikille oikein aurinkoista ja rentouttavaa juhannusta!

Nyt ne on auki ja nyt ne on kii...

Hankin jo pari viikkoa sitten lopultakin ne pimentävät ja valoa heijastavat rullaverhot makuuhuoneisiin. On vaan jäänyt kuvaamatta, koska mä vihaan tällaisia kuvauskohteita. Taidot kun ei vaan millään riitä kuvaamaan vastavaloon. Tässä näitä yritelmiä nyt kuitenkin on...

Ihan kohtisuoraan en viitsinyt edes yrittää. Verhot ostin halvalla Jyskistä. Yhden verhon hinta tais olla alle 20€.

Toinen puoli on hopeanvärinen. Ei oo tosin viime päivinä ollut sitä ongelmaa, että ois tullut liian kuuma. Aurinko täällä on kyllä paistanut, eli verhot on tulleet ihan tarpeeseen.

Varmasti tarjolla ois ollut kauniimpiakin vaihtoehtoja, mutta nää saa onneksi halutessaan täysin piiloon verholautojen taakse (nehän ne vasta kauniit onkin). 

Kolmas? Vai kolme?

Muutama päivä sitten totesin, että kaksi Kaleidoa kaipaavat kipeästi seurakseen kolmatta. Monissa asioissa pariton määrä vaan näyttää paremmalta. Olisin sen kolmannen ostanut jo Uumajasta, jos niitä ois ollut, mutten halunnut kahta samanväristä.

Finnish Design Shopista sitten löytyi. Jotenkin jännästi siitä kolmannesta tuli kolme.

Näiden ostosten myötä meillä alkaa olla ihan riittävästi värejä mun makuun.

Nyt onkin taas suuria päätöksiä tehtävänä; laittaisko sitä kaikki Kaleidot yhteen paikkaan vai pitäiskö vähän ripotella eri paikkoihin... Nää on näitä sisustajan suuria päätöksiä.

Kivan pirteät ne on ainakin ja tällaisena kylmän syksyisenä päivänä noiden katselu alkaa aavistuksen hymyilyttämään.

On kyllä melko masentavat nää Suomen kesäsäät tänä vuonna.Toivottavasti juhannukseksi vähän lämpenee. Ei paljon houkuttele istuskella terassilla tai lähteä merelle, jos lämpötila on just ja just plussan puolella. Myös kesäloma on jo ihan nurkan takana, enkä mielelläni viettäisi sitä toppatakissa ja villasukissa.

Vaikuttaako koleat säät teidän loma- ja kesäfiiliksiin?

Hetkeksi hommaa

Hyvää alkanutta juhannusviikkoa. Vähän alkaa jo jännittää juhannuksen kelit, mutta ainakin toistaiseksi täällä paistaa. 

Päätinkin startata uuden viikon esittelemällä teille, miten paljon sitä trikookudetta sitten tulikaan hamstrattua, kun kerta oli niin halpaa.

Nää myytiin siis vyyhteinä ja kilohinnalla. Viikonloppuna oli sopivasti aikaa selvitellä solmut ja keriä palloja.

Tarjollahan ois tietenkin ollut ihan kaikki sateenkaaren värit, mutta mustavalkoisella linjalla mennään. Pinkin valitsin tytön huoneen seinän mukaan, jos vaikka saisin sinne väsättyä jotain kivaa.

Näillä hinnoilla mä ehkä aavistuksen alan ymmärtämään niitä, jotka jaksaa virkata mattoja myyntiin. Perinteisillä kaupan hinnoilla en ikinä alkaisi ees mitään isoa tekemään. Tää noin 6 kilon satsi maksoi yhteensä 22€.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että tää kori, jonka virkkasin, tuli maksamaan 43€. Ihan älytöntä. Itse tekeminen kannattaa vain silloin, jos materiaalia löytyy edullisesti.

Mitähän sitä näistä sitten tekis...

Onnettaren suosikki??

Koska oikea kukkakimppu on meillä harvinaisuus, päätin omistaa sille ihan oman postauksen. Minä, joka ei kukista mitään ymmärrä, voitin nimittäin Amalian bloggaritapahtuman arpajaisissa upean kukkakimpun.

Just ennen voittajan julistamista kerroin muutamalle bloggariystävälle, ettei kukat oo sit yhtään mun juttu ja jotenkin ne ei tunnu sopivan meille. Kukat on jotenkin liian hienoja meille :)

Onhan tää kimppu kaunis. Noi pienemmät valkoiset kukat olivat kimpussa oikeasti ainakin 20cm pidemmät, mutta mulla ei ollut sellaista maljakkoa, jossa ne ei ois näyttäneet täysin typeriltä.

Niinpä päätin törkeästi mennä sorkkimaan ammattilaisen työtä ja lyhensin niitä reippaasti.

Just äsken kotiuduttuani olin melko tyytyväinen siitä, että napsin nää kuvat ennen perjantaista lähtöäni. Kimppu ei nimittäin enää tänään olisi ollut kuvauskelpoinen.

Mitäs mieltä te ootte leikkokukkakimpuista? Onko se arjen pieni piristys vai jotain sellaista, jota ei tuu koskaan itselleen hankittua? 

Mä saatan joskus harvoin napata marketista mukaani tulppaani- tai neilikkakimpun, mutta pääsääntöisesti meillä ei leikkokukkia näe. Kyllä mä niistä tykkään, mutta ne ei vaan jotenkin oo ihan mun juttu. Kaunis kukkakimppu on tietenkin kiva katsella, mutta mun mielestä se ei jotenkin sovi ympäristöönsä. Ne risut on jotenkin enemmän Kotikolmion tyyliä :)

Kivaa loppuiltaa ja alkavaa juhannusviikkoa!