Keltaisesta valkoiseen - vaatehuoneremontti

Huh huh, miten nopeaa on reilu kuukausi kulunut, kun hommaa on ollut enemmän kuin aikaa.  Oon seurannut jääkiekkoa, reissannut ympäri maata ja rempannut vaatehuoneen. Puretuista hyllyistä tein täysin uudet hyllyt ulkovarastoon ja kaiken kruunasi hartaasti odotettu ikkunaremontti. Vihdoin on kaikki remontit kuitenkin ohi ja koti siivottu lattiasta kattoon ja pääsen vihdoin päivittämään jotain tännekin.

Suurin urakka oli kamalan 35 vuotta vanhan kellertävän vaatehuonehirvityksen uudistaminen. Tila on todella pieni; vain 3,3 neliötä, josta koteloinnit lohkaisevat vielä oman osansa. Lattiatilaa on siis ruhtinaalliset 2,6 neliötä ja tähän tilaan oli saatava kaikenlainen säilytystila tehokkaasti ja järkevästi. Mitään kaunista pukeutumishuonetta ei siis ollut mahdollista rakentaa.

Maalasin katon ja seinät kolmeen kertaan, jotta vanha kellertävä sävy peittyi täysin. Lattiaksi valitsin valkoisen laminaatin.

Loppuun saakka jännitin sitä, sopivatko kalusteet paikoilleen. Suunnittelu oli melkoista senttipeliä, kun pienessä kopissa on vielä kotelointien lisäksi muitakin haasteita, kuten patteri ja valokatkaisija. 14 tunnin kokoamisurakan jälkeen sain kuitenkin huokaista; olin onnistunut mittailemaan kaiken oikein. Samalla uusittiin kaikki säilytyslaatikot, jotta hyllytila saatiin hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti. Vaatetanko kiinnitettiin kettingillä kattoon, jolloin oikean puoleinen takakulma jäi tyhjäksi ja tänne saadaan säilöttyä vaihtomatot.

Ja tässä se nyt on. Kuvaaminen näissä neliöissä on yllättävän hankalaa, mutta ehkä näistä jonkin käsityksen saa.

Parasta on se, että osa hyllyistä ja laatikoista on täysin tyhjiä. Tällaista tilannetta meillä ei ole ollut koskaan ennen. 

Tulppaaneja ja turhauttava vaatehuone

Ihanaa, että on viikonloppu. Kun kevät lähestyy, alkaa täällä erilaisten remonttijuttujen suunnittelu. Meillä kun työtila on lähinnä taivasalla, ei kovin suuria suunnitelmia talviaikaan toteuteta. Nyt vihdoin kymmenen vuoden asumisen jälkeen aion laittaa uusiksi meidän ainoat säilytystilat. On jotenkin älytöntä, että meidän kodin säilytystilat on ne ainoat tilat saunan lisäksi, joille me ei olla tehty yhtään mitään. 

Ainoa lämmin säilytystila vaatekaappien lisäksi on meidän makkarin yhteydessä sijaitseva pieni vaatehuone, joka ei säilytysratkaisuiltaan palvele meidän tarpeita ollenkaan. Alle kolmen neliön tilaan oli saatu laitettua yli 6 metriä vaatetankoja, mutta tietenkin hyllytilan kustannuksella. Meillä tuossa kopissa säilytetään kaikki vaihtomatoista matkalaukkuihin, joten säilytyskalusteet on pakko uusia, jotta tilasta saadaan maksimaalinen hyöty irti. 

Mutta se tila... pieni koppi, jossa ei ole ainoatakaan ehjää seinää. Kahdella seinällä on lattiatasossa 24 cm syvä ilmastointiputkien kotelointi, yhdellä seinällä ovi ja toisella patteri. Ei ihan yksinkertaista. Kotelointi madaltaa myös tilaa sen verran, että osa säilytysjärjestelmistä oli hylättävä korkeudesta johtuen. Osa sitten taas syvyyden vuoksi.

Olen nyt päätymässä Ikean Elvarli-järjestelmään useammasta syystä. Ovelta katsoen vasemman puoleisella seinustalla on patteri. Sen leveys on kuitenkin onneksi alle 80 cm, joten saan ujutettua sen sopimaan avoimen hyllyjärjestelmän alimpaan hyllyväliin. 

Oikealla puolella lattian rajassa on 24 cm syvä ja 33 cm korkea kotelointi, joten valitsemalla tuon pylväsmallisen Elvarli-kokonaisuuden, jää kotelointi sopivasti alimman hyllyn alle ja tukijalat saadaan lattiasta kattoon saakka, eikä uutta kotelointia tarvitse rakentaa hyllyä tukemaan. Tuo tikasmallinen hylly ei olisi korkeutensa puolesta tälle puolelle mahtunutkaan. Tällä puolella oven vieressä on myös valokatkaisija ja katossa ilmanvaihtoventtiili, joten avoin hyllyratkaisu on paras ratkaisu näistäkin syistä, vaikkei tämä mun ykkösvaihtoehto ollutkaan.

Takaseinälle koteloinnin päälle sopisi hyvin vielä jokin kenkäkaappi, jonka yläpuolelle tulee koko seinän pituinen vaatetanko, joka täytyy varmaankin painon vuoksi kiinnittää kattoon. Lattialta lähtee vihdoinkin alkuperäinen muovimattohirvitys ja aion laittaa tilalle jonkin valkoisen laminaatin. 

Olisihan se ihanaa rakentaa kaunis pukeutumishuone, mutta tässä tapauksessa on vain maksimoitava säilytystila. Purettavista vaatehuoneen hyllyistä aion sitten nikkaroida ulkovarastoon tarpeita paremmin palvelevat hyllyt, koska sielläkin tavarat on sijoiteltu pinoihin lattialle, koska hyllytilaa ei yksinkertaisesti vain ole. Kierrättämällä saadaan varmasti myös ulkovaraston säilytystila maksimaaliseen käyttöön.

Miltä suunnitelma kuulostaa? Jos jollain on heittää hyviä vinkkejä ja muutosideoita, niin niitä otetaan edelleen ilolla vastaan. Täällä on lähes metri lunta, joten ihan just en ole tähän remonttiin ryhtymässä. Suunnitteluohjelmasta napatut kuvat eivät muuten ihan täysin vastaa suunnitelmaani, joten ei kannata huolestua siitä, että henkareihin mahtuisi vain 20 cm pitkiä vaatteita roikkumaan :)

Paikkamaalattu seinä

Postin hyllyepisodia ei ole vieläkään saatu päätökseen, jonka vuoksi olohuoneen seinä ammottaa edelleen tyhjyyttään ja poistettujen hyllyjen tavarat on kasattuna pitkin olohuonetta. Onneksi seinän fiksaus kuitenkin sujui paremmin kuin uskalsin toivoakaan. 

Kolmen Lack-hyllyn poistamisesta jäi betoniseinään melko karut jäljet ja suuria proppujen reikiä oli kymmenen. Sain kuitenkin paikattua jäljet maalaamatta koko seinää. Reikien täytön, tasoituksen ja hiomisen jälkeen vetelin hyllyjen kohdat kolmeen kertaan ohuesti Tikkurilan Tunto Hienolla, jolla käsittelin koko seinän pari vuotta sitten. Oma silmäni ei paikkakohtia enää erota. 

Koska jouduin taas ostamaan kyseistä tököttiä ison sangollisen, taitaa tätä ilmestyä johonkin toiseenkin seinään lähiaikoina. Ihanan vaivaton vaihtoehto, jonka seiniin sutiminen on muuten hauskaa puuhaa. Ei roiskeita tai stressiä siitä, onko lopputulos peittävä tai tasainen. Moneen kertaan porattuja betoniseiniä ei nimittäin tavallisilla maaleilla saa koskaan täydellisen siisteiksi. Oiskohan seuraavana vuorossa eteinen... 

Postiin pettynyt

Tervehdys. Ja kivaa sunnuntaita. En oo taaskaan viikonloppuna saanut postailtua, mutta tällä kertaa mulla on oikeasti hyvä syy. Meni nimittäin taas suunnitelmat uusiksi Postin toiminnan takia. Mun oli tarkoitus poistaa viikonloppuna olohuoneen tv-seinän Lack-hyllyt, pakkeloida ja fiksata seinä ja kiinnittää lopuksi uusi hylly paikoilleen. Ei se nyt ihan niin sitten kuitenkaan mennyt. 

Hyllyn kannattimet olivat eri paketissa hyllylevyjen kanssa ja vain kannakkeet ovat löytäneet perille. Monipakettilähetykseni toinen osa seikkailee (toivottavasti) oikeassa kaupungissa, mutta täysin väärässä postissa. Saapumisilmoitukseen oli onnistuttu rustaamaan sen oikean postikonttorin nimi yhteystietoineen mun osoitetiedoiksi. Hieman ärsyttää. Näitä seinän poraamista vaativia sisustusprojekteja kun tekisi huomattavasti mieluummin silloin, kun oikeasti olisi aikaa ja energiaa myös siivota pöly ja muu moska kunnolla. 

Oon nyt sitten kuitenkin poistanut vanhat hyllyt ja fiksaillut seinää. Toivottavasti hyllykin löytyy lähipäivinä, jotta saisin tavarat paikoilleen.

Nyt meen aloittamaan illan jääkiekkomaratonin. Toivottavasti Leijonien U18-joukkue tuo illalla kultaa Suomeen!

Kadonnut kollaasiseinä ja kärsinyt kamera

Useamman päivän takkuamisen jälkeen se on kai lopulta myönnettävä. Kamera on tullut tiensä päähän ja uusi on hankittava. Aparaatti muka kovasti tarkentaa, mutta kuvat on täyttä suttua. Käytettynä hankittu ja neljä vuotta kovaa käyttöä kestänyt kamera on toki palvellut hyvin, mutta kun mä en tajua kameran ostamisesta yhtään mitään. Rehellisesti voin myöntää, ettei kameroiden ominaisuuksiin perehtyminen vois mua vähempää kiinnostaa. Apua ja vinkkejä otetaan erittäin mielellään vastaan. Plussaa helppokäyttöisyydestä ja nykyistä jättijärkkäriä pienemmästä koosta.

Päätin kuitenkin jakaa teille nyt pari suttuista kuvaa tyhjästä seinästä. Taulukollaasi on kadonnut ja koko seinä keittiöstä saakka on nyt telattu samalla puhtaan valkoisella. Jotain ajatuksia kollaasin korvaajaksi on jo olemassa, mutta mitä sä laittaisit?

On toi tyhjä valkoinen seinä vaan ankean näköinen, mutta tätä pitää nyt jaksaa katsella olosuhteiden pakosta ainakin viikko.

Pientä pintaremonttia

Meillä tytär on aina saanut tehdä melko paljon päätöksiä oman huoneensa sisustuksen suhteen. Pariin vuoteen aihe ei tosin ole jälkikasvua juurikaan kiinnostanut. Alkutalvesta sisustuskärpänen sitten puri myös nuorta neitiä ja ensimmäinen toive oli pinkin seinän päivittäminen mustavalkoiseksi. Koska huoneen muut seinät kuitenkin kaipasivat sitä uutta pintaa tätä seinää kipeämmin, vetäisin ensin Taika-lasyyrillä käsitellyt seinät puhtaan valkoisiksi. 

Ensimmäisen maalausoperaation jälkeen päätettiin myös vihdoin huoneeseen uusi kattovalaisin. Tää aihe on ollut keskusteluissa niin pitkään, että toive kattokruunusta oli ehtinyt vaihtumaan johonkin paljon simppelimpään. Clasun kolmesta valaisimesta koottiin riittävästi valotehoa antava viritys.

Aiemmin pinkki-valkoiseen seinään jätettiin sama sahalaitakuvio ja pallotarrat, mutta alaosa sai ylleen pari kerrosta mustinta maalia, mitä kaupasta löytyi.

Näin ne sisustusmieltymykset näköjään siirtyvät äidiltä tyttärelle ihan ohjailemattakin. Kauas on tultu siitä, kun neiti valitsi huoneeseensa Marimekon Bo Boo-verhot, TiTi-Nalle päiväpeiton ja pinkin Hello Kitty-säkkituolin. Seuraavaksi huoneen seinälle kuulemma aletaan laittamaan julisteita, joten nautin salaa pienen hetken tästä simppelistä tyylistä. Se saattaa olla ohi jo huomenna :)

Hyvää alkanutta vuotta teille jokaiselle! Meidän vuosi vaihtui näissä merkeissä  

Mielenrauhaa

Eipä niitä arjessa huomaa. Eikä niihin pahemmin kiinnitä huomiota. Mutta sitten kun kaikki ei toimikaan ihan niin kuin pitäisi, niin näistä pienistä jutuista tulee joksikin aikaa elämän keskipiste ja jatkuva huolenaihe, joka vie yöunet ja saa pelkäämään kotoa poistumista. Ja mä puhun siis valokytkimistä ja talon sähköistä.

Meillä alkoi joulukuun alussa hehkulamput poksahtelemaan huolestuttavan usein. Kerran meni myös sulake ja pari päivää sitten pimeni kattoikkunalta loisteputki. Tänään sain sähkärin paikalle tutkimaan tilannetta. Itse valaisimet olivat joka paikassa kunnossa, mutta kytkimet olivat tulleet tiensä päähän. Samalla uusittiin parin kattovalaisimen kytkennät. Tuulikaapin valaisinta irrotettaessa lanka irtosi valaisimen mukana, joka ilmeisesti selittää palaneen sulakkeen. Hulluinta (näin maallikolle) oli, että loisteputki ei lopulta ollutkaan rikki, vaan kyseisen valaisimen valokytkin oli niin loppu, ettei valaisin ollut enää saanut riittävästi virtaa syttyäkseen.

Päätin samalla, että meillä uusitaan loputkin kytkimet lähiaikoina, vaikkei niissä varsinaisesti ole ongelmia vielä ilmennytkään. Mielenrauhasta ja paloturvallisuudesta oon ainakin itse valmis maksamaan. Muistakaahan tekin tarkistaa välillä kotinne sähköt. Näissä jutuissa se ennakointi on järkevämpää kuin ongelmien odottelu.

Paluu valkoiseen

Tervehdys kaikille. Täällä on taas viikonloppu vierähtänyt vauhdilla. Eilisen käytin tytön huoneen maalausurakan kimpussa ja vasta puolet projektista on tehtynä. Nuori neiti on jälleen innostunut huoneen sisustamisesta, joten pakko oli kääriä hihat ja vetäistä pari kerrosta valkoista maalia aiemmin hopealasyyrilla kuvioitujen seinien päälle. Kyllä se puhdas valkoinen vaan tekee ihmeitä.

Eilen illalla päivitettiin huoneen hankintalistaa. Kattovalaisin on pitänyt uusia jo parin vuoden ajan, mutta vasta eilen neiti osasi päättää, mitä haluaa. Lisäksi täytyy kuulemma saada pari Muuton Dotsia lisää, koska Hello Kitty-naulakkoa ei saanut ruuvata enää takaisin seinään.

Ja mä oon sitä mieltä, että huoneeseen tarvitaan jokin pieni seinähylly. Koko huoneessa on tasan yhden tauluhyllyn verran hyllytilaa. Ja koska hienoimmat aarteet vaan pitää saada esille, on työpöytä aina täynnä tavaraa. Tuohon sängyn yläpuolelle kaapin viereen sopisi kivasti esimerkiksi valkoinen String Pocket. Vai oisko jollain joku muu kiva hyllyehdotus?

Kokovalkoinen keittiö

Huh huh, mikä viikko. En oo ehtinyt blogimaailmaan ollenkaan. Onneksi keittiö on kuitenkin saatu rempattua ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Oon niin fiiliksissä, miten iso muutos näinkin pienellä remontilla saatiin aikaan.

Keittiöstä vaihdettiin siis tasot, tiskiallas ja hana. Lisäksi vanha liesi vaihtui erillisuniin ja keittotasoon. Remonttia valmistellessani päätin nypätä myös yläkaappien alla olleet peitelistat pois, vaikkei noi nyt näkyviin jääneet valaisimet mitkään kaunottaret olekaan. 

Koko remontti suoritettiin vajaassa työpäivässä. Kaikki mitat oli millilleen, eikä muitakaan ongelmia tullut vastaan. Vanhan keittiön luokattoman huonot kuvat löytyvät mm. TÄÄLTÄ. 

Mitäs tykkään kokovalkoisesta keittiöstä? Hitti vai huti? Varmaan jokaisen mielestä kuitenkin parempi kuin entinen :)

Viikonlopun kännyräpsyt ja pitkä avautuminen

Viikonloppu vierähti pitkästä aikaa Seinäjoella. Kierrettiin kirppareita ja pyörähdettiin Rytmikorjaamon Design-tapahtumassa. Shoppailtiin ja houkuteltiin nuorta neitiä pois Duudsonien sisäpuistosta. Aika kivaa viettää koko viikonloppu ilman kotitöitä ja istahtaa valmiiseen ruokapöytään. 

..mutta aina kun on jotain kivaa, niin tulee myös jotain vähemmän kivaa. Facebookin puolella eilen kerroinkin keittiöremppafiaskosta, joka sai mun hermot palamaan totaalisesti. Sitä ei ihan hirveän usein tapahdu, mutta nyt ottaa päähän niin paljon, etten oo vieläkään päässyt hommasta yli.

Kyselin perjantaina tasojen toimitusaikataulua, kun alunperin mulle luvattiin niiden olevan noudettavissa jo torstaina. Eilen sain sähköpostin, jossa kerrottiin, ettei tasoja ole edes tilattu. Kävin siis valitsemassa kaikki keittiökamat 3 viikkoa sitten paikan päällä, kysyin hinta-arvion, kerroin sen olevan ok, varmistin toimitusaikataulun. Laskettiin yhdessä kalenterista, milloin ovat noudettavissa, koska kerroin joutuvani tilaamaan sähkömiehen ja sopivani asentajan kanssa aikataulusta. Myyjä kertoi, että aikataulu pitää ja hän yrittää ehtiä tilaamaan kaiken vielä samana päivänä.

Samana iltana sain sähköpostin, jonka otsikkona oli "Tasot". Sisältönä luettelo tilatuista tuotteista hintatietoineen ja toimitusaikataulu. Ei mitään muuta. Mun silmissä tämä oli siis tilausvahvistus. Eli tuotteet on ehditty tilaamaan tänään ja tämä on mulle tiedoksi. Tai niinhän mä eiliseen asti luulin...

Eilen selvisi, että mun olisi pitänyt vahvistaa tuo tilaus. Siis se sähköpostiviesti. Vaikka olin pari tuntia sitten kyseisessä liikkeessä vielä varmistanut, että he soittavat, kun tuotteet ovat noudettavissa. Mutta kyseessä olikin jonkinlainen tarkennettu tarjous. Tai sellainen "ootko nyt ihan varma, että nämä haluat, vaikka just pari tuntia sitten naamatusten niin sanoit" -tyyppinen viesti. Viestissä ei ollut mitään sellaista, jossa olisi annettu ymmärtää, että mun pitää siihen jotenkin reagoida. Tämä on tutkittu jo neljän eri lukijan toimesta ja moneen kertaan.

Ihmiset mokaa ja kaikille sattuu virheitä, kyllä mä sen ymmärrän. Näissä tilanteissa olennaisinta on se, miten se virhe hyvitetään ja hoidetaan. Eniten mua nimittäin ärsyttää, ettei tapahtunutta pahoiteltu mitenkään. Kommentoitiin vain, että he ovat  siellä odotelleet mun tilausta. Että laitettaisko nyt tilaukseen? Harmi, etten mä alunperin tajunnut, että se tilaus täytyy tehdä kahteen kertaan. 

Kun laitoin eilen tiukan, mutta asiallisen vastauksen, ei mulle oo enää vastattu. Tämänkin ois voinut hoitaa hyvin ja oltais ehkä päästy yhteisymmärrykseen ja saatu tuotteet tilattua. Sen sijaan oon nyt niin raivoissani, että laitoin tänään tilauksen toiseen paikkaan. Odottelen heidän toimitusaikatauluaan. Hinnalla tai edes toimitusajalla ei oo mulle enää juurikaan merkitystä. Mä en vaan periaatteessa kanna rahojani sellaiseen paikkaan, jonka asiakaspalvelu on tällä tasolla. 

Miten meni keittiökalustetilaus teidän mielestä? Miten sä toimit tällaisissa tilanteissa? Vaihdatko liikettä vai sovitteletko? Oisko sun hihat palaneet vastaavassa tilanteessa yhtä pahasti?

Keittiöhankintoja

Huh huh, kun on pitänyt kiirettä. Ajattelin kuitenkin tulla kertomaan, missä oon kaikki iltani luuhannut ja missä tulevan pienen keittiörempan suhteen mennään. Tasot ja uunikaapin sain tilattua viime viikolla, mutta tasojen saapumista joudutaan odottamaan vähintäänkin ensi viikon loppupuolelle.

Eilen kävin arpomassa meille perusmallin uunin ja keittotason. Mitään erityisominaisuuksia ei meillä ole koskaan ollut, enkä niitä laiskana leipurina ja huonona kokkina oo edes kaivannut. Näiden koneiden vaihto vedettiin siis pienellä budjetilla. Joudun jatkossakin pesemään oman uunini itse.

Tänään kävin pyörimässä rautakaupassa, mutta mun tiukka aikataulu osoittautui liian tiukaksi. En ehtinyt ostaa mitään oikeasti tarpeellista (kuten uusia listoja), kun piti jo rientää treenikuskin hommiin. Sentään uudet silikonit sain hankittua :)

Kotimatkalla nappasin postiin saapuneen tiskialtaan mukaan ja nyt mietin kuumeisesti, mitä mä oon unohtanut. Niinpä päätin tehdä listan myös tähän. Voitte täydentää puuttuvia juttuja kommenttikenttään. Mä oon nimittäin sitä mieltä, että jos keittiön listat ja tiskikoneen peitelevy päätyivät ostoslistalle vuonna 2008, ei niitä enää tarvitse erikseen kirjata. Hyvin on pärjätty ilman tähänkin asti, vaikka aion kyllä oikeasti tällä kertaa saada myös nuo asiat kuntoon.

Kuvia on nyt vähän huonosti. Osa hankinnoista kun on vielä tehtaalla ja osa pahvipakkauksissaan odottelemassa. Toivon kuitenkin, että remppakuvamateriaalia saataisiin blogiinkin viimeistään parin viikon sisällä. Mitä pikemmin sen parempi. 

On muuten jännä asia, miten noi nykyisen keittiön kaikki viat alkaa nyt ärsyttämään ihan suunnattomasti, kun tiedän pääseväni niistä pian eroon.

Etsivä löytää. Lopulta.

En muista koskaan aiemmin etsineeni mitään niin pitkään ja hartaasti, kuin mattamustaa modernia ja tyyppihyväksyttyä keittiöhanaa. Tuntitolkulla vierähti aikaa googlen kimpussa. Kaikissa löytämissäni hanoissa oli mun mielestä joku juttu, mikä ei ollut täysin kohdillaan. 

Tyyppihyväksynnästä en ollut valmis tinkimään. Halusin mieluummin kulmikkaan kuin kaarevan. Halusin mieluummin matan kuin kiiltävän. Halusin simppelit säätimet ja vaadin apk-liitännän. Lopulta löysin sen täydellisen, joka täytti kaikki toiveet kerralla. Tässä se nyt on.

Jäi pakkauspölytkin pyyhkimättä, kun oli niin kiire kuvaamaan. Vielä kuitenkin jouduin pakkaamaan tuon kaunottaren takaisin laatikkoonsa pöytätasojen saapumista odottamaan. Näillä näkymin pientä pintaremonttia päästään toteuttamaan aikaisintaan huhtikuun viimeisellä viikolla. Taas on helppo todeta, että onneksi en oo koskaan ajatellut talon rakennuttamista. Mä oon yks maailman huonoimmista odottajista. 

Mitäs tykkäät hanavalinnasta?

Valkoista ja kiiltävää

Pienet keittiöremppasuunnitelmat on vihdoin aavistuksen edenneet. Säiden lämmetessä tavaraa voidaan välivarastoida helpommin, joten ensimmäiset tilaukset on tehty. Ensimmäistäkään valintaani en tosin ole vielä livenä päässyt näkemään. Tänään tein valinnoista tärkeimmän, mutta yllättäen se oli melko helppo.

Työtasoista tulee kiiltävän valkoiset. Sävy on aavistuksen harmaampi kuin kaapin ovissa, mutta tämän lähemmäs ei ilman konkurssia ollut mahdollista päästä. Tasoissa on joku naarmusuojattu pinta. Elämän jäljet tulevat näkymään ajan kanssa siinäkin, mutta kiillon häviämistä ei pitäisi tässä tapahtua.

Tykkään tosi paljon siitä, että pinta heijastaa valoa ja voin vaan kuvitella, miten ison muutoksen se koko alakertaan tekee, kun tummanruskeasta mattapinnasta vaihdetaan korkeakiiltoiseen valkoiseen. 

Mallipalasta poiketen meidän tasosta tulee paksumpi, koska ainakaan tässä vaiheessa välitilalle ei tehdä mitään. Mun silmään taso näyttää sopivan ihan hyvin vanhojen kaapinovien kaveriksi. 

Tällä hetkellä eniten jännittää se, osasinko mitata kaiken oikein. Mittauskertoja oli ehkä 17, mutta kun tasojen pituudet muuttuvat nykyisistä uunivaihdoksen myötä, on siinä aina riski, että jossain kohtaa oon mokannut.

Vain kaksi valintaa on enää tekemättä; uuni ja keittotaso. Mulla ei oo aiempaa kokemusta mistään merkistä tai mallista. Onko jotain, mitä pitäisi tajuta huomioida? Mihinkään itse puhdistuvaan unelmauuniin en malta sijoittaa, joten valinta on tehtävä perusversioiden välillä. Onko joku merkki tai pinnoite, jota kannattaa välttää? Ja onko vastaavasti joku, jota haluat suositella? Kaikki apu otetaan mielellään vastaan. Mulle kun pystyy myymään melkein mitä tahansa, kun tarpeeksi hyvin perustelee.

Mitään salaamatta

Kiitos kommenteistanne aiempaan "liian tavallinen koti"-postaukseen. Aina ihanaa kuulla, etten ole kriiseineni yksin. Viikonloppuna napsin kyseistä postausta varten harvinaisen laajoja kuvia alakerrasta, jotta se tavallinen koti aukeaisi lukijoille koko tavallisuudessaan yhdellä silmäyksellä. En kuitenkaan viitsinyt iskeä koko kuvatulvaa samaan postaukseen, vaan jätin osan odottamaan. Tässä ne nyt ovat, mitään rajaamatta.

No joo, jotain juttuja näistäkin kuvista jäi pois. En viitsinyt sentään jättää vessan ovea auki kuvausta varten. Ja ehkäpä jokin kulma on jäänyt vahingossa piiloon, mutta eiköhän näissä aukea aika lailla kaikki olennainen.

Odotan innolla kevään alkamista, jolloin saan toteutettua keittiön pienen pintarempan. Meillä kun ei ole lämmintä varastotilaa, en halua hankkia uutta uunia ja muita tarpeita kotinurkkiin odottelemaan asennusta. Näillä keleillä tasojen sahailu ulkona ei myöskään hirveästi houkuttele. 

Yllättävän hyvin on kahdeksan vuotta sitten tehdyt valinnat kestäneet aikaa, vaikka silloin vaihtoehtoja minimibudjetilla oli tuskallisen vähän ja kaikki päätökset tehtiin remontin aikana lennossa muutamassa viikossa. Toki tekisin monia asioita nyt toisin, mutta se nyt tuskin on yllätys. Naisella kun on oikeus muuttaa mieltään ja tässä ajassa sen on ehtinyt muuttaa jo moneen kertaan. Pidetään kuitenkin kaikki muut muutosajatukset salaisuutena. Pakko saada ensin toteutettua toi keittiö ennen kuin kehtaa vihjatakaan mistään muusta :)

Pieniä pintaremonttisuunnitelmia. Apua kaivataan!

Nappasin teille luokattoman huonot ja täysin arkiset kuvat ihan vaan alustakseeni päivän aihetta, johon tarvitsen kipeästi apua. Keittiön pienet pintaremonttisuunnitelmat ovat nimittäin lopulta vähän edenneet. Ja nyt puhutaan siis vasta suunnitelmasta. Toteutuksen eteen ei oo tehty vielä mitään. 

Löysin lopulta upean tyyppihyväksytyn mustan hanan ja tein vaikean valinnan tiskialtaan suhteen. Päädyin lopulta Ikean valkoiseen Hällviken-altaaseen. 

Näiden lisäksi on tarkoitus uusia tasot, joiden paksuus pitäisi olla sama 3,8 cm, koska välitilaa ei ole tarkoitus tässä vaiheessa uusia. Tiedän tasoista vain sen, että niistä tulee valkoiset. Mulla ei oo mitään tietoa, mikä kannattaisi valita ja mikä hinta on ns. järkevä. Samalla aion päivittää hellan kalusteuuniksi ja keittotasoksi, joka tuottaakin melkoista päänvaivaa. Meillä kun on 50 cm uuni, eikä tilaa 60 cm leveälle ole. Tai olisi, jos vaihtaisi joko osan kaapeista tai patterin, mutta kumpikaan ei houkuttele. 

Markkinoilla on tuskallisen vähän 45 cm kalusteuuneja ja keittotasoja, eikä mulla oo sellaisten valinnasta minkäänlaista kokemusta. Silloin 8 vuotta sitten kun ei keittiöjuttujen suhteen vielä ollut hirveän paljon valinnanvaraa (uskomatonta, mutta totta). Myös rahatilanne pakotti hankkimaan kaikessa niitä perusmalleja. 

Oisko sulla vinkata kohtuuhintainen ja kestävä valinta keittiötasoksi tai antaa vinkkejä erillisuunin ja keittotason valintaan? Kaikki vinkit ja kokemukset (sekä hyvät, että huonot) otetaan ilolla vastaan. Mä oon ihan tuuliajolla näiden juttujen kanssa, enkä haluaisi valita taas väärin.

Makkarin minimuutos, osa 2

Nyt vuorossa eilen lupailemani osa 2 makuuhuoneen pienistä muutoksista. Seinähyllyn siirto toiselle seinälle sai aikaan pakkelointi- ja maalausoperaation. Puhtaan valkoisella mentiin taas, koska sitä oli kaapissa valmiina. Ja valkoiseksi seinä olisi jäänyt joka tapauksessa.

Granitin vaijerin siirsin hyllyn tilalle, koska se näytti jotenkin typerältä ja yksinäiseltä tuolla sängyn jalkopäädyssä olevalla seinällä. Se seinä onkin nyt täysin tyhjä ja saa toistaiseksi niin ollakin.

Tää huone ois tällä erää valmis. Verhot pitäis vaihtaa, mutta sitä hommaa inhoan sen verran paljon, etten jaksa kyseiselle projektille uhrata vielä ajatustakaan. Lupaan vaihtaa viimeistään ensi keväänä ikkunanpesun yhteydessä. Saman aikataulun uskallan luvata myös puuttuville koristetyynyille.

Eipä tämänkään huoneen valkoiset seinät huuda enää tyhjyyttään. Ja seinähyllyn siirto oli ehdottomasti järkevä ratkaisu, joten mun mielestä tää on näin parempi. Tiedä sitten, miten kauan oon sitä mieltä. Onneksi maalia ja pakkelia jäi jäljelle ;)

Joku raja

Lumet suli ja täällä vietetään jälleen sadepäivää. Tällaisella säällä maalaaminen on kivaa puuhaa, mutta kuvaaminen ei. Tiedossa siis taas keinovalokuvia varjoilla höystettynä.

Tänään päätin heittää hyvästit hyvälle ruokahalulle ja maalata vihdoin ton olohuoneen ja keittiön välisen seinänpätkän. 

Olohuoneen kollaasitauluseinän takana on monien iki-inhokki. lasikuitutapetti. Mä oon kyllä tottunut elämään sen kanssa, eikä se mua itse asiassa oo koskaan häirinnyt. Ennen teksti oli häivyttämässä tapetin ja betoniseinän rajaa, mutta nyt päätin rajata vähän toisin. Vetäisin teipin noin 10 cm lasikuitutapetin puolelle, koska ajattelin saavani rajasta tällä tavoin vähän siistimmän.

Yllättävän iso ero voi vaan olla valkoisella ja valkoisella. Olohuoneen puoleinen seinä on muistaakseni telattu Tikkurilan Paperi-sävyllä ja keittiön puoli sai tänään ylleen Clas Ohlsonin Pure White:a.

Korennot kyllä tekevät comebackin tälle seinälle viikonlopun aikana, joskin vähän erilaisessa asetelmassa. Vielä en tiedä, pitäiskö tuota sävyjen rajaa jotenkin tuunailla teippaamalla tai muuten. Mitä mieltä te ootte? Olohuoneen puolta ei kuitenkaan ihan hetkeen oo maalaamassa.

Nyt mä alan väsäämään pizzaa ja loppuilta vietetään telkkarin ääressä villasukat jalassa. Rentoa lauantai-iltaa teille myös!

Suuri virhe

Note to Self: Älä koskaan enää maalaa mitään magneettimaalilla!!!

Tässä esittelen projektin, jonka piti olla "eroon magneettimaaliraidoista". Eilen jo kerroinkin, ettei ollut ihan helppo homma, vaan lopulta myönsin tappioni ja peitin sen verran, mikä oli näillä keinoilla mahdollista.

Kuvakollaasissa vasemmalta oikealle: 1) lähtötilanne 2) käsinhionnan jälkeen ja 3) konehionnan jälkeen. Ei nimittäin pystynyt edes tasohiomakoneella saamaan pintaa tasaiseksi. Kämppä oli mustanaan pölyä, vaikka kytkin imurin hiomakoneeseen.

Vetäisin ensin kerroksen valkoista maalia ja lopulta vielä olohuoneen seinästä yli jääneet Tunto-pinnoitteet päälle. Samalla sai lähteä myös tuo vuosia sitten maalatu teksti.

Kuten näistä kuvista huomaa, jäi nuo raidat väkisin koholle ja erottuvat melko hyvin. Onneksi pinnan kuivuttua ne häipyivät vähän paremmin.

Eilen otti vielä melko armottomasti aivoon, mutta tänään oon jo ilmeisesti sen verran tottunut ajatukseen, ettei ne enää jatkuvasti pompi silmille. 

Oon kuitenkin tyytyväinen siihen, että harmaa väri ja teksti lähtivät. Kohollaan olevat valkoiset raidat on kuitenkin pienempi paha. Seuraava maalausprojekti on olohuoneen ja keittiön välinen seinänpätkä, jossa lentelee sudenkorennot ja olohuoneen reunaa rajaa toinen maalattu teksti. Seinä on kokenut muutenkin sen verran paljon kolhuja, että tuore maalipinta tekee todellakin hyvää. Onneks mulla ei oo tota maalia kotona, muuten alkaisin telaamaan saman tien.

Kivaa alkanutta viikkoa teille. Täällä päättyi tänään syysloma, joten huomenna on kaikilla paluu arkeen.