Haaveita ja haavaumia

Hulluhan mä taas olin (tai olen). Törsäsin mun mittakaavassa älyttömän summan trikookuteeseen ja tuubineulokseen, koska päätin kokeilla maton virkkaamista. Ihan älyttömän kovaa hommaa.

Tekele on tällä hetkellä kokoluokkaa "tabletti" ja hartiat huutaa hoosiannaa. Onneksi kunnianhimoinen tavoitteeni oli väsätä kaks pientä mattoa alakerran postimerkin kokoiseen vessaan, joten ehkäpä ne vielä joskus valmistuvat.

Minä tyhmä vaan jotenkin ajattelin, että tällaisen tekee paksusta kuteesta ihan lyhyessä ajassa. Ja varmaan tekiskin, jos kädet kestäis.

Ohje on yllättäen Virkkuri-kirjasta. Ne teokset saa  mut yrittämään jatkuvasti yhä korkealentoisempia ideoita.

Nyt annan käsieni levätä ja surffailen tekemässä ostoslistaa huomiselle Uumajan reissulle. Lagerhaus-tuo jokakertainen pyhiinvaelluskohteeni saa taas huomenna tulostaa mulle puolimetrisen kassakuitin, kun päästän sisäisen paperitavarahamsterini valloilleen.

Palaillaan sunnuntaina blogin puolella. Oikein ihanaa viikonloppua!

Hankalaa (taas)

Facebookin puolella vilautinkin jokin aikaa sitten hiontaurakkaani, jonka lopulta sainkin valmiiksi. Kyseessä on siis ainakin 10 vuotta vanha Jyskin vanerilaatikosto, joka oli vuosien varrella saanut pintaansa ensin punaisen, sitten pinkin ja lopulta mudanvärisen maalikerroksen.

Tässä vaiheessa maalaus ei enää ollut vaihtoehto, koska laatikot eivät varmaankaan olisi enää mahtuneet paikoilleen.

Laatikosto on nyt viikon verran hakenut paikkaansa. Mitään luontevaa sijoituspaikkaa sille ei meiltä löytynyt. Keittiön tasolla se olis ollut mun mielestä käytännöllinen, mutta näytti jotenkin tökeröltä siinä.

Lopulta päätin sijoittaa sen toistaiseksi työpisteelle, mutta poistin muutaman laatikon, jotta sain muuta tavaraa pöydältä paremmin sovitettua tähän.

Jotenkin musta tuntuu, että tää ei ole laatikoston lopullinen sijoituspaikka, mutta katsotaan. Tossa se nyt saa toistaiseksi olla. Oli meinaan sen verran kova, hikinen ja pölyinen urakka, ettei voinut puhtaaksi puunattua laatikostoa enää varastoon kuskata.

Onneksi huomenna on vapaapäivä. Alkaa allekirjoittanut olla sen verran rankasti loman tarpeessa, että voisin nukkua 12 tuntia vaikka joka yö. Nyt painelen sohvalle loppuillaksi.

DIY: kolhiintunut tonkka

Nousi se aurinko hävityn hopean jälkeenkin. Hieno saavutus se hopea oikeasti on ja kypärää nostan koko Leijona-joukkueelle. 

Viimeistely on aina mulle se hankalin ja epämieluisin homma (jääkiekkoaiheella voisi tähän jatkaa, että viimeistely ei tainnut olla Suomen joukkueellakaan se helpoin osuus). 

Virkattu vinttura tonkka on ollut valmiina jo viikkokausia, mutta en oo jaksanut päätellä tai tehdä siihen ripoja. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja tässä se nyt on.

Vähän se on muhkurainen ja ehkä aavistuksen vinokin, mutta eipä tuo haittaa. Langat ostin Sinooperin postokorista, joten tälle tuli hintaa huimat 3 euroa.

Puunuppeja ostin joskus kirpparilta pussillisen eurolla. Yksi pääsi nyt tähän.

Rivat väänsin iskältä saaduista verhoilunahan palasista. Kuumaliimaa sisään ja muutamalla pistolla kiinni.

Ja siinä se nyt nököttää. Toimettomana, kuten monet muutkin tämän huushollin purkeista ja purnukoista. Aika hauska se on silti, vaikkei nää mun virkkaukset ihan priimaa ole vieläkään. Tulipa tämäkin tehtyä.

Tyynysirkus

Värikkäiden tyynyjen saapuminen sohvalle sai aikaan pienimuotoisen tyynyrumban. Molemmat virkatut tyynyt muuttivat makkariin.

Seuraava hankinta makuuhuoneeseen tulee olemaan kunnollinen pimennysverho, joka heijastaisi osan auringonvalosta pois. Meidän makkariin paistaa ilta-aurinko, joten hellekeleillä tuo on iltaisin melkoinen sauna.

Silmä on alkanut tottua isoon valkoiseen ja tyhjään seinäpintaan, joten tällä hetkellä ei sekään enää ahdista.

Täällä on tänään huomattavasti eilistä viileämpi päivä. Oon jaksanut jopa imuroida ja pestä pyykkiä. Eilinen meni terassilla lojuessa ja jääkiekkoa jännittäessä. Mua alkaa jo stressata, miten selviän illan matsista. Jännitän noita Leijona-matseja aina niin hulluna, että kädet tärisee ja pumppu hakkaa vielä jonkin aikaa pelin päätyttyäkin :)

Rentouttavaa sunnuntaita.Toivottavasti saadaan illalla juhlia kolmatta maailmanmestaruutta.

Paperikorista kehyksiin

Oli ne tyynyt niin yksinäisiä, että kaipasivat kavereita. Ei ne värimaailmansa kassa meillä sentään ihan yksin olleet, mutta silti piti jotain keksiä

Taas päätin sitten tuunata roskaa, eli tällä kertaa upotin käteni keräyspaperipinon uumeniin.

Onneksi löytyi jotain sopivaa ja nyt sohvan yläpuolella kurkkii outo oranssi olio.

Hänet saksin irti Marimekon kanta-asiakaslehdestä ja tökkäsin kehyksiin. Vähän se oli saanut painomustetta naamaansa, mutta haitanneeko tuo.

Tytär toi sopivasti vanhalle äitimuorille yhden kukankin maljakkoon, joten nythän ne värit natsaa yhteen.

Onhan toi uusin teelmös taas vähän eri paria monen muun kanssa, mutta mun mielestä se saa nyt hetken olla.

Edit: Osallistun tällä diy-idealla Pieni Lintu-blogin kilpailuun.
Tämän kilpailun ovat järjestäneet yhteistyössä cuponation.fi sekä Pieni lintu -blogi.

Kauhee kupu

Onneks on perjantai. Onneks edelleen aurinko paistaa ja helteet hellii. Ja onneks ei just nyt tarvi tehdä yhtään mitään. Oon ihan poikki. 

Väsäsin viime viikonloppuna postauksiin kuvia varastoon, jotta oisin voinut naputella tekstejä reissussa, mutta enhän mä juuri mitään sitten lopulta ehtinytkään. Niinpä jaan näitä viikon vanhoja juttuja teille nyt.

Löysin kirpparilta melko ruman koriste-esineen. Ihan aavistuksen hävetti tätä kiikuttaa kassalle. Teki mieli sanoa, etten mä tätä tällaisenaan ajatellut kotona esille laittaa.

Tää oli kokoluokaltaan ihan mini, joten ei mulla ollut hajuakaan, mitä tänne sitten laittaisin. Mutta pakko se oli saada, kun euron maksoi.

Nakutin pohjasta tapin pois ja maalasin puuosan mustaksi. Kellastunut mänty on muuten ihan varmasti maailman rumin puupinta.

 Laitoin kuvun alle nyt toistaiseksi ponin, kun en keksinyt mitään muuta tarpeeksi pientä.

..ja hei, mulla on (oli) kukka. On tää kesä kivaa aikaa, kun kukkia kannetaan kotiin melkein päivittäin. Mulla on itse asiassa nytkin kukka, mutta en jaksa sitä kuvata. Taidan mennä takaisin terassille lojumaan ja nauttimaan lämmöstä.

Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille.

Mitkä ei kuulu joukkoon?

Parin päivän blogihiljaisuuden jälkeen ehdin kaivaa esiin viikonloppuna napatut kuvat ja postailla teille pikaisesti kuulumisia Oulusta. Työreissulla on taas ollu niin kiire aikataulu, etten oo ehtinyt blogimaailmaan ollenkaan. Illalla suuntaan kotia kohti ja takaisin normaaliin rytmiin.

Aiemmin väsäämäni tyynyt ovat nyt päässeet sohvalle, mutta kyllä ne kaipaavat jotain muuta värillistä ympärilleen. Mulla oli haaveena kipaista työreissulla hakemaan pari Kaleidoa tohon pöydälle näissä väreissä, mutta enhän mä mihinkään shoppailemaan ehtinyt.

Täytyy varmaan klikkailla ne jostain nettikaupasta, koska meidän nurkilla ei noitakaan myydä.

Mitäs teille kuuluu?

Sekaisin kesästä

Jokin aika sitten postailinkin kankaasta, joka oli jostain mystisestä syystä pakko poimia mukaan Marimekon ale-laarista. Viikonloppuna päätin hurauttaa siitä pari tyynyä, vaikkei kangas kyllä varsinaisesti meidän värimaailmaan istu.

Koska silittäminen on varsinkin näillä helteillä äärettömän epämieluisaa puuhaa, skippasin sen suosiolla. Muulloin skippaan sen muista syistä.

Tällä kertaa en jaksanut alkaa väkertämään vetskareita sen kummemmin piiloon, vaan menin siitä, missä aita oli matalin.

Vielä jäi kangasta yhden tyynyn verran, mutta jätin sen nyt kangaspinoni päällimmäiseksi odottelemaan käyttöä.

Kyllä mä vähän oon itsekin yllättynyt tästä kangasostoksestani. Kevät on tainnut tänä vuonna sekoittaa päätä vähän tavallistakin enemmän tai ehkäpä mussa sittenkin asuu pieni värikäs sisustaja jossain mustavalkoisuuden uumenissa. Kokeillaan nyt tätäkin.

Nyt valmistaudutaan Suomen peliin.
Helteistä alkanutta viikkoa!

Aina on tilaa vielä yhdelle

Kesäkasseihin siirtyminen saa aina hullun pussukkanaisen sekoamaan vielä vähän entisestään. Taskuttomista kasseista kun on paljon helpompi löytää etsimänsä, kun sisältöä jaottelee erilaisiin pussukoihin.

Niinpä täällä taas koukutettiin yks kesäisen keltaraidallinen pussukka, vaikka varastoista ois löytynyt varmaan kymmeniä valmiitakin vaihtoehtoja.

Yritin muka vähän hifistellä ja tehdä tollasen aaltomaisen reunuksen. Ei ihan hirveen hyvin erotu kuitenkaan.

Tein tästä sen verran isomman, että kukkaro, puhelimet ja avaimet uppoavat tänne helposti. Niitähän sitä yleensä kassin pohjalta eniten kaivelee.

Nyt lupaan sekä itselleni, että teille, etten ihan hetkeen väsää yhtään ainutta minkäänlaista pussukkaa.

Seuraavaksi valmistaudutaan jännittämään Suomen peliä. Tällaiset viikonloput on ihan parhaita; lämpöä, aurinkoa ja vapaa-aikaa vailla suunnitelmia. Leijonakiekko on tietenkin se mansikka kakun päällä. Ihanan aurinkoista sunnuntain jatkoa.

Oma Design Letters

Täällä on taas pikatuunattu roskaa. Clasun tyhjä maalipurkki oli vaan mun mielestä niin kiva, ettei sitä voinut heittää pois.

Sain heti tosta purkista huikeen idiksen. Mä nimittäin tykkäisin kovasti Design Letters-purkeista, mutten oo millään pystynyt perustelemaan itselleni tarvetta uusien purkkien ostamiselle, kun tyhjiä purkkeja on muutenkin kaapeissa useampia.

Onneks ilmainen ja oma design-purkki on sellainen, ettei sitä tarvi itselleen sen kummemmin perustella.

Etiketin liimat lähtivät taas näppärästi Xylenillä ja kirjaimen leikkelin sen suurempia suunnittelematta dc-fixistä.

En mä vanhaan maalipurkkiin aio mitään elintarvikkeita kuitenkaan säilöä. Katsotaan nyt, keksinkö ylipäätään mitään säilöttävää tähänkään purkkiin. Se oli kuitenkin käytännössä ilmainen, joten onko tuolla nyt niin suurta merkitystäkään.

Täällä on muuten tänään ollut aivan ihana ilma. Ja on edelleenkin. Taidan istahtaa hetkeksi terassille nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä. Ihanaa lauantai-iltaa.

Perjantaipuuhia ja pieni ostos

Tää on ollut hyvä päivä. Ja tää viikko on ollut hyvä viikko. Kaiken lisäksi aurinko paistaa ja ulkona on oikeesti lämmin. Tässä postauksessa ei muuten oo päätä eikä häntää, mutta pompin sujuvasti asiasta toiseen.

Hyvästä fiiliksestä johtuen tänään oli virtaa kaivaa varastosta jostain mystisesti sinne päätynyt hiomakone ja alkaa vähän työläämpään projektiin.

Oon ehtinyt vuosien varrella sutia vanerilaatikoston ensin punaiseksi, sitten pinkiksi ja lopulta mudanväriseksi. Enempää värikerroksia ei ois voinut vetää, koska laatikot ei ois varmaan enää mahtuneet paikoilleen. Ihan kokonaan en saanut maaleja poistettua, vaikka 3 tuntia uurastin.

Nyt terassilla on käsittämätön määrä hiontapölyä. Crocsit on muuten näppärät työkengät hiontahommissa, jos haluaa pallosukat.

Tein tänään ruokatunnilla yhden kivan heräteostoksen, kun olin hakemassa hiomapaperia Halpa-Hallista.

Uusi leikkuulauta maksoi 4,95€ ja on aika kiva. Hetken pähkäilin mustan ja valkoisen välillä, mut ehkä se valkoinen ois värjääntynyt käytössä nopeammin. Päädyin sit tähän.

Mua kehotettiin tänään palkitsemaan itseni viinillä (viini muuten tänään kummittelee useammassa paikassa. Kts. kuva yllä). Valitsin kuitenkin oluen, sen verran äijä mä oon, että terassi, olut ja leijonakiekko kruunaa hienon työviikon huomattavasti paremmin kuin viini nätistä lasista.

Juhlistakaa tekin alkavaa viikonloppua parhaiten katsomallanne tavalla. Kesä on ihan nurkan takana ja edessä viikonloppu vailla suuria suunnitelmia. Brilliant.

..ja sitten se retkahdus

Eilen jo vihjasinkin retkahtaneeni johonkin kalliimpaan ostokseen jo jonkin aikaa sitten. Syy siihen, ettei ostos ole blogiin päätynyt, on melko yksinkertainen...

..loppusijoituspaikka on nimittäin edelleen vähän auki. Tarkkasilmäiset ehkä huomaavatkin naulakon roikkuvan vain peilikoukkujen varassa, koska noilla kohdilla sattui ennestään olemaan reiät.

Jos tää jää tähän, vaatii eteisen seinä pakkelointia, hiontaa ja maalia sekä muutaman uuden reiän seinään. Myös Qualyn naulakot joutuvat siinä tapauksessa lentämään muualle, koska ei noi oikein yhteen natsaa.

Vaikka meillä tossa pienessä eteisessä ei oo yleensä kuin tytön takki, ei tää naulakko ole kuitenkaan riittävä. Väkisinkin on laitettava joku koukku alemmalle tasolle.

Perheen testosteroniosasto jo haukkui hökötyksen käyttökelvottomaksi ja turhaksi, koska nuppien yli ei takin ripustuslenkki yllä.

En mä kyllä tälle meillä oikein muutakaan paikkaa näe. Miettikää, millainen idiootti ostaa jotain kauan himoitsemaansa ja miettii sitten viikkotolkulla, mihin sen laittaisi. Mut on se ihana.

Sorry muuten näistä luokattoman huonoista kuvista (jopa mun mittakaavalla mitattuna), mutta tonne oli aika lailla mahdoton mahtua kuvaamaan, eikä vastavalollekaan ollut olemassa vaihtoehtoa.

Pian jännätään Suomen peliä. Maailman parasta viihdettä. Kivaa torstaita!