.

torstai 31. heinäkuuta 2014

DIY: Mato Matala


Löydettiin eilisellä kirpparikierroksella kivan erilainen puuhakirja. Siitä ei kovin kauaa oo, kun koostin niistä vanhoista tehtävistä kansiollisen uutta tekemistä, joten ihan sellaista tavallista en ois suostunut ostamaankaan.

Jostain kummallisesta syystä Mato Matala on ollut aina meidän suvun lasten suosiossa ja samaa linjaa jatkaa meidän nuori neiti. Niinpä Mato Matalan puuhakirja oli pakko saada. 


Yleensähän nää on täynnä  väritys- ja sokkelotehtäviä ja muita kynällä ratkottavia juttuja. Tässä niitä oli kuitenkin vain muutama. Täällä oli paljon askarteluohjeita, leikattavia/koottavia paperitaloja ja sorminukkeja, ompeluohjeita, reseptejä, korttipohjia ja vaikka mitä. Ihan loistava opus alle 3€ hintaan.


Tietenkin kirjassa oli myös kaavat ja ohjeet omaan Mato Matalaan. Ja samantien kävi käsky alkaa matoa väsäämään. Vaikka mun kangasvarastot on melko suuret, ei vihreää kangasta löytynyt. Onneksi isäntä uhrasi yhden t-paitansa madon vaatetukseen. Ainoa asia, jota meiltä ei mistään löytynyt, oli keltainen nauha herra Matalan lakkiin. Onneksi sen voi lisätä joskus myöhemmin.


Kuten lähikuvista huomaa, ei toi työnjälki tällaisessa yhtäkkisessä projektissa oo se kaikkein siistein. Eikä tällainen näprääminen oo muutenkaan mun ominta alaa. Onneksi työnjohtaja oli lieroonsa tyytyväinen pienistä kauneusvirheistä huolimatta.

 
Mato on jo vajaassa vuorokaudessa taipunut muutamalle mutkalle ja kiertynyt korkkiruuviksi, mutta ei se näytä menoa haittaavan.
Onko siellä ruudun toisella puolella Mato Matalan parissa kasvaneita?



keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Sadepäivä on postauspäivä



Täällä sataa. Ei oo muuten satanutkaan ainakaan 1,5 viikkoon, mut mä ottaisin silti mieluummin hellettä ja aurinkoa. Aina.

Viime aikoina auringossa lojuminen on vienyt mun kaiken vapaa-ajan ja blogikin on jäänyt paitsioon. Viime aikoina postaukset on kummallisesti pyörineet yhden tuotemerkin ympärillä, mutta siitäkin huolimatta ajattelin esitellä teille muutaman viikon takaiset kirpparilöytöni, jotka yllättäen ovat Marimekkoa nekin.


Kivan helmikaulakorun ostin paikallisen fb-kirppiksen kautta kaverilta. Eihän se ikinä kaulassa noin nätisti aseteltuna pysy, mutta pakko tää oli ostaa. Kivan erilainen ja poikkeuksellisen massiivinen. Lunastin ihanuuden itselleni 15 euron kohtuulliseen hintaan.


Toinen Marimekko-löytö oli merkistä päätellen melko iäkäs pikkulaukku. Tää on ihan moitteettomassa kunnossa ja kun hintaa oli muistaakseni 4€, niin enhän mä voinut sitä jättää. Koska mulla on laukkuja ihan riittävästi, niin ajattelin tarjota tämän tyttären käyttöön. -Ei kelvannut. Niinpä mun oli valitettavasti pakko se omia :)


Aika kivasti nää ostokset sopii yhteenkin, joten kesällä ei kukaan voi moittia, että mä pukeudun aina pelkästään mustaan.


Mitäs tykkäätte löydöistä? Tiedän, että Marimekko jakaa usein mielipiteitä. Enkä mäkään läheskään kaikista kuoseista tai tuotteista tykkää, mutta näistä tykkään. Molemmista.

Sataako muuten teillä? Täällä kuuluu ukkosen jyrinä, mutta toistaiseksi kuulostaa olevan melko kaukana. Toivotaan, ettei kovin lähelle tulekaan.


maanantai 28. heinäkuuta 2014

Rahakätkö?



Edellisessä postauksessa valitin, etten mielestäni saanut ihan sitä, mitä tilasin. Onneksi postiin kolahti jotain tilausta vastaavaakin. Uus lompakko, jonka hankintaa oon jahkaillut varmaan vuoden päivät. 


Lompakko on sellainen asia, jossa voi vähän räväyttää. Pääsääntöisesti se on kuitenkin syvällä laukun uumenissa, joten räikeämpi versio saattaa olla jopa helpompi löytää.


Mäpäs sitten valkkasinkin tällä kertaa tällaisen riemunkirjavan entisen tylsän mustan tilalle.


Mä oon tässä välissä kitkutellut vuoden kangaskukkarolla, josta oikean kortin löytäminen tarkoittaa aina koko korttinipun selaamista. Ehkä tässä on nyt riittävästi lokeroita jokaiselle muovinpalalle.


On muuten yllättävän haasteellista löytää sellainen lompakko, joka täyttää kerralla mun kaikki kolme vaatimusta. Siinä pitää olla riittävästi korttipaikkoja. Siinä täytyy olla vähintään yks vetoketjullinen lokero ja se pitää pystyä sulkemaan nepparilla (tai jollain vastaavalla systeemillä).
Mä kuulun siihen porukkaan, jolla ei koskaan oo yhtään käteistä, joten seteleitä varten mä en välttämättä tarvitse tilaa ollenkaan.
Mitkä jutut teillä ratkaisee lompakon valinnassa?



lauantai 26. heinäkuuta 2014

Sitä saa, mitä tilaa?



..tai sitten ei. Tilasin jokin aika sitte Marimekon alesta kivan Taapeli-koristetyynynpäällisen. Mä ajattelin, et täähän menis kivasti nykyisten olohuoneen tyynyjen seurana. 

Tuotetiedoissa oli oikein erikseen mainittu myös värit: valkoinen, harmaa, vaaleanturkoosi. Katsokaas, miltä se mun tilaama tyynynpäällinen sitten näyttikään...



Miten onnistuinkaan napsimaan noin älyttömän huonot kuvat. Se eka kuva on lainattu täältä

Kangas on toki sama ja tuote oikea, mutta kyllä toi nyt mun mielestä melko paljon poikkeaa tuotekuvasta. Oon kuitenkin niin laiska ja saamaton, etten jaksanut palauttaa. Ellen keksi tälle mitään käyttöä, niin ainahan mä voin vaikka tän arpoa jossain välissä. Ehkä tää sopis jonkun muun värimaailmaan vähän paremmin.

Mulle tuli väkisin tästä vähän huijattu olo. Mitä mieltä te ootte? Oonko itse tyhmä, etten ajatellut, että voin saada jonkun ihan muun kohdan kankaasta omaan päälliseeni, kuin tuotekuvassa oli? Ärsyttää silti!

Tänään muuten on pitkästä aikaa tyttöjen ilta. Vaatekriisi pukkaa päälle uhkaavasti. Mitä tällaisilla keleillä voi pukea päälleen a) sulamatta ja b) näyttämättä ihan juntilta?



keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ystävällistä asiakaspalvelua



Kun sisustusshoppailee lähinnä nettikaupoissa, ei kaikki aina mee ihan nappiin. Silloin voi tapahtua kaksi asiaa; joko nettikauppa hoitaa asiakaspalvelun loistavasti ja saa mut hehkuttamaan sitä täällä ihan ilmaiseksi tai sitten mä päätän, etten enää koskaanikinämilloinkaan tilaa sieltä mitään. Jos oikein ottaa aivoon, saatan jopa avautua siitä blogissa (asiallisesti toki).


Onneksi niitä positiivisia juttuja on toistaiseksi ollut hurjasti enemmän. Reklamaatio kun on mun mielestä mahdollisuus joko saada tyytyväinen ja positiivisesti yllättynyt asiakas, tai menettää asiakas lopullisesti.


Papershop saa tällä perusteella musta tyytyväisen asiakkaan. Tilasin nimittäin jo ennen juhannusta paperipalloja, joita ei sitten jostain syystä näkynyt kuukauteen. Lopulta laitoin asiasta sähköpostia ja sain nopean, asiallisen ja pahoittelevan vastauksen sekä mahdollisuuden joko purkaa kauppa tai saada hyvitystä. -Valitsin jälkimmäisen.


Kun paketti lähti matkaan, sain järjestelmäkuittauksen lisäksi vielä henkilökohtaisen sähköpostiviestin, jossa pahoiteltiin vielä kerran tapahtunutta sekaannusta ja ilmoitettiin paketin lähteneen postiin.


Aika pieniä asioitahan nää lopulta on, mutta ainakin mulle jäi tapahtuneesta hyvä fiilis ja oon tyytyväinen. Aivan liian usein syytetään järjestelmiä, toimittajaa tai jotain muuta tahoa ja piiloudutaan sen taakse, eikä katsota aiheelliseksi pahoitella tai hyvitellä asiakasta millään tavalla. Mulle kun asiakkaana on aika lailla se ja sama, kuka on mokannut, jos lopputulos on kuitenkin se, että jään itse vaille tilaamaani tuotetta.

Millaisia kokemuksia teillä on reklamaatiotilanteista? Onko asiat hoituneet lopulta hyvin, vai onko tullut karvaita pettymyksiä?


Pallot vielä osittain hakevat paikkaansa. Osa kokeilee riippumista keittiön ikkunalla, mutten mä saanut niistä vastavaloon yhtäkään kelvollista otosta. Mä myös vahvasti epäilen, ettei ne sittenkään siihen jää. Meinaavat nimittäin aina litistyä aukeavan oven ja ikkunan väliin. Kyllä ne paikkansa jostain löytävät, ennemmin tai myöhemmin.


maanantai 21. heinäkuuta 2014

Jurmoa kerrakseen



Joihinkin kuoseihin tai kuvioihin vaan ihastuu ilman mitään järkevää syytä. Jostain muodostuu "ikirakkaus", johon ei kyllästy koskaan, vaikka välillä vaihtelun vuoksi säilöisikin kaappiin. Toiset taas tulee ja menee, eikä jälkikäteen voi käsittää, miten on voinut koskaan pitää sellaista esillä. Vielä en osaa sanoa, kumpaan ryhmään Marimekon "Jurmo" kuuluu. 


Koralli-keltaiseen kankaaseen ihastuin täysin yllättäen alelaaria penkoessani ja jotenkin mystisesti kuosi on sen jälkeen pompannut silmille monissa paikoissa ja tuotteissa. En voinut vastustaa kiusausta, kun turkoosi-vihreä versio osui silmiin verkkokaupan alessa. Pakko oli klikata metri kotiin. Siitä sitten hurautin eilen pari pikaista tarranauhallista tyynynpäällistä edellisten seuraksi sohvaa piristämään.


Iloista värien sekamelskaa on nyt tullut katseltua muuten mustavalkoisessa ympäristössä muutama kuukausi ja jotenkin se tuntuu aika kivalta. Sitä en vielä osaa sanoa, päätyvätkö kaikki väripilkut syksyn myötä kaappien ja komeroiden uumeniin. Syksyä ylipäätään en halua vielä ajatella.






Aika pienistä jutuista sisustus lopulta muodostuu ja muuttuu aivan erilaiseksi. Onneksi niin; eihän meillä päättämättömillä tuuliviirisisustajilla ois muuten rahaa ees ruokaan.

Helteistä ja nautinnollista alkanutta viikkoa teille kaikille.


sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Arvonnan voittaja



Arvonta-aika päättyi eilen ja tänään onkin sitten arvottu. Listasin jälleen nimet Exceliin ja annoin Random.org:in toimia onnettarena.

Ennen voittajan julistamista toivotan kuitenkin lämpimästi tervetulleiksi kaikki uudet lukijat ja tykkääjät. Toivottavasti viihdytte mukana jatkossakin.

Mutta sitten itse asiaan... Kuvassa näkyvä palkinto lähtee arvalle numero: 70, jonka takaa paljastui nimimerkki Jolana. Paljon onnea! Olen laittanut sinulle sähköpostia.


Arvontoja on aina yhtä kiva järjestää, joten enköhän mä taas jonkin ajan kuluttua keksi väkisin jonkun merkkipaalun, jonka kunniaksi voidaan arpoa.

Kivaa sunnuntain jatkoa teille kaikille. Ottakaa vaikka viileä viinilasillinen ja nauttikaa kesäillasta.


Meillä viinilasillinenkin saattaa muuttua silmänräpäyksessä kanakeitoksi. Melko tarkka pitää olla, että saa lennätettyä ammuttavan kumikanan suoraan viinilasiin niin, ettei pisaraakaan loiskahtanut lasista :)



perjantai 18. heinäkuuta 2014

..mutku mä haluun..!



Lomareissuilla (ja muillakin reissuilla) mun tulee helpommin sorruttua heräteostoksiin. Sitä kun ajattelee, että sit mua saattaa kaduttaa, ellen osta ja on liian pitkä matka lähteä uudelleen ostoksille. Siksipä sorruin shoppailemaan ainakin tällä hetkellä tarpeettomat lasiboksit.


Tekstit oli mulle alusta asti epämieluisat, mutta onneksi tiesin, että ne on lasista helppo raaputtaa pois.


Ei tosiaan vaatinut ihmeellisempiä toimenpiteitä ja aikaa meni ehkä minuutti.


Ei mulla ollut näille mietittynä mitään paikkaa tai sen kummempaa käyttötarkoitusta, joten toistaiseksi iskin ne vain vessaan odottamaan parempaa ideaa.


Mä tykkään niistä kovasti, sen takia ne olikin pakko ostaa, mutta mun ajatusmaailmassa se ei oo ollenkaan sama asia kuin se, että mulla ois niille jokin sopiva paikka tai käyttötarkoitus. Mutta kyllä nekin jossain vaiheessa löytyy.

Mielellään toki otan ideoita vastaan. Mitä te näihin säilöisitte ja mihin ne sijoittaisitte?



torstai 17. heinäkuuta 2014

Sydän paikallaan



Meillä on juhlittu tänään pienimuotoisesti 6-vuotissynttäreitä. Mitään varsinaisia juhlia ei kotona tänä vuonna pidetä, vaan sukulaisia ja kummeja on kutsuttu kyläilemään vähän eri päivinä ja kaverisynttärit on ulkoistettu paikalliseen sisäleikkipuistoon. Ihanan rentoa.

Muutamia lahjoja on tietenkin hankittu ja päätin esitellä teille niistä yhden. Mähän tykkään itse näistä erilaisista askartelupaketeista ja onneksi ne on mieluisia myös tyttärelle.


Tällä kertaa hankin lelukaupasta koottavan robotin.


Tän parissa aikaa vierähti tunnin verran. Mä tein solmut naruihin, mutta muuten kokoaminen onnistui nuorelta neidiltä ihan omin käsin.



Mun mielestä tästä tuli aika kiva. Hintakin oli melko kohtuullinen; 6€. Jännä nähdä, miten kauan robotti pysyy ehjänä.

Mä taidan nyt lastata  lautaselleni vielä yhden palan mansikkakakkua. Tänään sitä on vedetty jo päivälliseksi, joten kai se menee myös iltapalana :)


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Ohi aihealueen



Näin sitä taas tukitaan kaks täysin kummallista ja ei-sisustukseen liittyvää asiaa samaan postaukseen. Mun oli vaan ihan pakko jakaa teille nää pari päivää sitten terassilla pikaisesti napsitut kuvat, enkä nyt ihan tätä varten viitsinyt omaa postausta tehdä.


Mä oon ehkä maailman surkein biologiassa, enkä jaksanut alkaa googlettamaan mitään "onko keltamustia leppiksiä muka olemassa?"-juttuja. Varmaan joku fiksuista lukijoistani osaa kertoa, onko tää oikeasti leppäkerttu? Mä en oo koskaan aiemmin tällaista nähnyt.


Mä jotenkin toivon, että ois. Oishan se aika hienoa, että leppiksillä keltainen vois nyt olla tämän kesän väri. Jos se punamusta kuosi on "sou läst siisön", että nekin on päättäneet räväyttää kunnolla.

Mäkin muuten räväytin tänään kunnolla. Lankesin ja säästin. Sen verran voin sanoa, että jos käy Marimekolla ruokatunnilla, jää se päivän tili miinusmerkkiseksi, vaikka miten ois alennusmyynnit.



Mutta on se ihana. Ja niin täydellisen epätyypillinen valinta mulle. Toi Pisaroi-kuosi on yks mun lemppareista ja nyt kun löysin takin -50%, jonka lisäksi vielä -20% lisäale, oli mun pakko se ostaa.


Tykkään älyttömästi tosta pussihelmasta (ja saahan sen toki suoraksikin). Ja koska tää on käytännössä erittäin ohut sadetakki, on se myös käytännöllinen. Siippa nimittäin osti mulle kesäloman aikana uuden fillarin ja nyt pystyn fillaroimaan töihin pienestä sateesta huolimatta. Mitäs tykkäätte?

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Olipa kerran...



..siisti keittiö. Siitä on tosin jo viikon verran aikaa, mutta tuli silloin napsittua kuvia varastoon. On nimittäin aika harvinaista, ettei jossain oo rasvaisia sormenjälkiä, ketsuppitahroja tai leivänmuruja.



Maltoin lopultakin kartuttaa Siirtolapuutarha-lautaskokoelmaani neljään. Ei tuntunut yhtään niin pahalta, kun osti yhden kerrallaan.





Olin tosiaan tässä vaiheessa ihan yksin kotona. Nyt vilkaisu keittiöön saa mut lähinnä turhautumaan. Mistä toi roju pöytätasoille kertyykään ja miten on mahdollista, että ruokatahroja on myös pöydänjaloissa. ..ja niitä leivänmuruja, niitähän riittää.

Muistakaahan käydä osallistumassa kesäiseen arvontaan täällä.


maanantai 14. heinäkuuta 2014

Pieniä asioita



Makuuhuoneessa on tapahtunut olemattoman pieniä muutoksia, mutta pohdinnassa on ollut jotain aavistuksen suurempaakin. Tila on melko pieni ja kolmen oven takia haasteellinen. Siellä ei myöskään vietetä aikaa, joten tää huone jää aina jotenkin vähemmälle panostukselle.


Heitin tyynykasaan ripauksen väriä ja nyt sulkatyynyn seurana on kaikki kolme itse virkattua tyynyä.




Yöpöydällä majailleet peltilaatikot siirsin lipaston uumeniin, joten A sai kivuta kirjakasan päälle. Mulla on muuten ihan aina jotain kirjoja tossa pinossa. Tällä hetkellä vähän jo liikaakin, koska kuvan nappaamisen jälkeen on tullut kannettua kotiin useampia lukemattomia opuksia.


Hyllyillä on tavarat vähän vaihtuneet. Virkattu tonkka päätyi ylähyllylle ja iso peltilaatikko muutti kesäksi terassille säilömään kertakäyttöastioita.

Mä oon vähän leikkinyt sillä ajatuksella, että korvaisin Lack-hyllyt sillä taannoisella hyllylöydölläni, joka on sullottuna komeroon. Hylly ei kyllä sellaisenaan sopisi tänne ollenkaan, mutta jos vetäisin levyt valkoiseksi jollain konstilla. Mä en vaan osaa ajatella, oisko se hitti vai huti. Mitäs mieltä te ootte?

Facebookin puolella seurailevat tietävätkin, että karu paluu arkeen on täälläkin tapahtunut. Muu perhe vielä lomailee, mutta itse aloitin työt aamulla. Aika äkkiä se loma tuli kuitattua, kun sukelsi sähköpostin uumeniin. Onneksi vähän lomaa on vielä edessäpäinkin.