.

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

DIY: Paljon helpompaa



Kyllä se vaan on myönnettävä, että nää yksinkertaiset kortit on enemmän mun juttu. Ei oo turhan tarkkaa ja valmista tulee vauhdilla. Tahrat ja tuhrut vaan tekee korteista erilaisia.


Jälleen käytössä oli samat Halpa-Hallin kirjainleimasimet. Talo on Tigerin leimasetistä ja puuleimat väsäsin viime vuonna nahanpaloista ja vanhoista puupalikoista.


Kaikkia kortteja ei kuitenkaan oo vielä tehty, joten homma jatkuu taas huomenna jollain toisenlaisella idealla. Uskon kuitenkin, että tekstit leimaan niihin kaikkiin. Täytyypä taas illan päätteeksi koluta askartelukaappeja. Mulla on nimittäin joku mielikuva, että oon ostanut jotain jouluaiheista askartelutavaraa viime joulun jälkeisestä alesta. On aina yhtä hieno fiilis löytää kätköistään joulutavaraa tammikuussa.





lauantai 29. marraskuuta 2014

DIY: korttikokeiluja



Taas on se aika vuodesta, kun pitäis päättää, millaisia kortteja maailmalle tänä vuonna meiltä lähtee. Korttiaskartelu ei oo mun lempparihommia, koska niissä pitää olla melko tarkka ja mua ärsyttää aina tehdä monta samanlaista. Nyt päätettiinkin tyttären kanssa tehdä pari korttia joka päivä ja kokeilla kaikkia erilaisia juttuja.


Ekana kokeiltiin pop up-kortteja, joita en kyllä yritä tehdä yhtään enempää. Oli vaikeaa ja hidasta hommaa. Lumiukko-kokeilusta jäi ärsyttävästi toi "tuki" näkyviin ja kädet oli aluksi liian leveät. Jouduin niitä lyhentämään vielä liimauksen jälkeen.


Pakettikortin mallin googletin. Se oli siinä kuvassa hieno. Tässä ei niinkään. Tästä alemmasta myös huomaa sen, että askarreltiin näitä yhdessä. Liimailtiin sitten tähtiä suurempien tussitahrojen päälle. Kyllä nämäkin varmaan nuoren neidin toimesta matkaan lähtevät, mutta osoite on toistaiseksi tuntematon. 



perjantai 28. marraskuuta 2014

DIY: Joulukalenteri



Tänä vuonna lopullisesti kyllästyin vuosia sitten tulitikkuaskeista väsäämääni joulukalenteriin. Viime vuonna en keksinyt sinne enää mitään kivaa sisältöä, koska onhan ne askit tosi pieniä. Ei jaksais enää neljättä vuotta hankkia niitä samoja pinnejä ja pampuloita, joita on muutenkin joka paikka täynnä.


Tällä kertaa päätin tuhota osan tapettikirjojen sisällöstä ja taitella niistä rasioita. Vähän meinas kädet hajota tossa hommassa. Pakkohan ne kaikki 48 osaa oli samana iltana vääntää, kun en pystynyt jättämään hommaa kesken.


Numerot sentään tekaisin helpoimmalla mahdollisella tavalla, eli dymolla.


Ajattelin vaan jättää minipaketit koriin. Sieltä saa sitten etsiä oikean numeron.


Sisältöä en pystynyt kuvailemaan, ettei yllätykset paljastuisi ennen aikojaan. Koska nuori neiti ei a) tiedä mitään tästä blogista ja b) osaa lukea, voin ne tähän kuitenkin kirjoittaa. Sisällä on karkkeja, tarroja ja ehdottomia lempparileluja; Trash Pack:eja. - Ja ei, mäkään en tajua, mikä niissä viehättää. Älytöntä krääsää, mutta villitys ei osoita laantumisen merkkejä. 

Nyt perjantaipizzan tekoon ja sohvalle. Tää viikonloppu tuli kyllä niin tarpeeseen. 


keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Joku iskevä otsikko tähän



Kun kynttilöitä aletaan poltella urakalla, alkaa samalla myös se pätkien ja jämien keräily. Tänä vuonna tosin ajattelin valaa vain ruman värisiä sekoituksia säilykepurkkeihin. Niitä voi sitten poltella talven mittaan pihalla lyhdyissä. Se hyvä puoli pitkien kynttilöiden polttelussa on, että noi pätkät näyttää paljon kivemmilta kuin pöytäkynttilöiden loput. 


Kun tää keittiön harmaa linja starttas vähän vahingossa, niin päätin vaihtaa myös tabletit pitkästä aikaa. 


En oo muuten vieläkään saanut pudonneita korentoja takaisin seinälle. Aloin nimittäin pähkäilemään, oisko siinä sittenkin toisen Stringin paikka. Ne näyttää niin kivoilta muiden keittiössä ja oon kyllä hyllystä tykännyt vessakäytössäkin.


Mitäs sanotte, sopisko se tohon? Toinen mielessä pyörivä asia on, että riittäiskö aika, ideat ja energia jonkinlaisen joulukalenterin toteuttamiseen täällä blogin puolellakin. Tänään oon vääntänyt tyttärelle uutta joulukalenteria sormet verillä kolme tuntia ja vasta pelkät rasiat on valmiina. Ihan älytöntä :)



tiistai 25. marraskuuta 2014

Aika hämärää



Hämärää on mm. kolmen päivän blogitauko. Lisäksi hämärää on meillä, koska tänään(kään) en oo nähnyt aurinkoa kertaakaan.


Lisäksi hämäriä ovat kuvat, sekä mitä ilmeisemmin myös kuvaaja, joka sai tänään lukea  Ikea family live -julkaisusta elävänsä meditatiivista arkea (???). Mä voisin vaikka vannoa, että mitään ihan näin korkealentoista en oo haastatteluun kirjoittanut.


Näiden edellä mainittujen lisäksi hämärää on se, että meillä on siivottu tänään. Tiistai on perinteisesti mun toinen maanantai, jolloin energiaa ei oo mihinkään ylimääräiseen.


Lisää hämäriä kuvia on tiedossa huomenna, koska kun kerran on siivottu, niin sitten on myös kuvattu. Ei tää siisteys huomiseen kestä.


Mitenkäs teidän viikonloppu vierähti ja miten uusi viikko on startannut?


perjantai 21. marraskuuta 2014

Korillinen kirjoja



Tuli taas jokin aika sitten sorruttua Clasulla koriostokseen, jolle ei ollut minkäänlaista käyttötarkoitusta mielessä. Se on seikkaillut keittiössä ja kylppärissä, mutta lopulta päätin sijoittaa sen (ainakin hetkeksi) makkariin säilömään vielä lukemattomia kirjoja.


Hinta oli kohdillaan (noin 5€) ja toi ruosteisen vääntynyt ulkoasu viehätti mystisesti. Mähän haalin lukemista kirppareilta aina sitä mukaa, kun sopivia tulee vastaan, joten kirjapino yöpöydällä on ihan normisettiä.


Taas on kuvattu iltapimeällä ja mystisiä varjoja näkyy väkisinkin kuvissa, mutta näillä mennään. Kivaa viikonloppua jokaiselle!


torstai 20. marraskuuta 2014

Pieniä pilkkuja


Lähti taas eräänä päivänä vähän lapasesta toi tarrojen liimailu. Sekä äidillä, että tyttärellä. Mähän aiemmin laitoin palloja sahalaitaseinän yläosaan. Nyt laitoin myös pienen seinänpätkän yläosaan noita samoja.


Ja kun mä poistuin ja unohdin tarrarullan huoneeseen, oli neiti itse jatkanut teippailemalla Kitty-naulakon silmät ja nenän samaan tyyliin. Aika hauska ideahan toi oli. En ois itse keksinyt.


Tästä näkee, miten olemattoman pieni seinänpätkä on kyseessä, mutta oikealla näkyy takaseinä, johon ne täplät aiemmin lintattiin. Tiukka rajaus kuvassa johtuu huoneessa vallitsevasta kaaoksesta.



tiistai 18. marraskuuta 2014

Turha räpellys



..mutta pakkohan se oli kokeilla, kun Kinder-munayllärin nähdessä mieleen tuli Itse ilkimys.


Vähän pitää ehkä fiksailla, kunhan kuivuu kunnolla. Muu perhe just askartelee omia versioitaan. Tältä puuttuu hiukset, mutta en nyt tähän hätään keksinyt, mistä sellaiset haivenet väsäisin. Jatkokehittelyä vaatii.


Täytyy räpsiä paremmat kuvat sitten kun saadaan koko porukka valmiiksi ja ylimääräiset sotkut tämänkin naamasta siivottua. 


maanantai 17. marraskuuta 2014

Vaihtelu virkistäis



On taas se surkuhupaisa tilanne päällä. Siis se, kun alkaa kaipaamaan jotain pientä muutosta, muttei osaa toteuttaa mitään kivaa. Pölyjä pyyhkiessä kokeilin napata pari taulua pois olohuoneen Lack-hyllyiltä. Sen jälkeen ne jäljelle jääneet alkoivat näyttää ihan typeriltä. Sitten nappasin nekin pois ja nyt molemmat alahyllyt on niin tyhjät, että näyttävät ihan hirveiltä. 


Tää tyyppi bokseineen saa jatkossakin jäädä. Yllättävän usein sopii tää asentokin mun fiilikseen, joten en just nyt jaksa sitäkään vaihtaa. Myös valkoinen A-valokirjain nököttää paikoillaan. Ja ylähyllyltä lähti vaan ne taulut, mutta nyt ne laatikot näyttää liian tummilta, kun kaikki muut tummat jutut (siis ne taulut) on poissa.


Myös nää saavat jäädä. Mutta muuten mulla on nyt täysin hukassa, mitä mä tän kanssa teen.


Tää on tilanne tällä hetkellä. Alapuolella tv-tason päällä on pinottuna ne taulut ja kourassa roikkuneet puuhelmet. Voi, kun osais tehdä sellaisia kivoja asetelmia, jotka syntyis ihan vaan vahingossa laatikoiden pohjalta löytyneistä tavaroista ja näyttäis ihan pirun hienolta. 

Kalenterikello on muuten odotellut kesästä saakka seinälle pääsemistään. Ei oo vaan vielä saatu aikaiseksi. On vielä turhan tuoreessa muistissa tän seinän edellinen porauskerta hyllyjen romahduksineen, joten ehkä se voi nököttää tossa vielä jonkin aikaa. Tää oli itse asiassa silloin myös agendalla, mutta jotenkin kummasti se unohtui, kun kello oli tuhansina päreinä pitkin sirpaleiden ja kukkamullan peittämää lattiaa. Tekevälle sattuu. Mutta nyt mä meen jatkamaan pähkäilyä ja tavaroiden pyörittämistä. 

Kivaa alkanutta viikkoa. 


lauantai 15. marraskuuta 2014

Lauantain kuulumisia



Täällä podetaan väsymystä ja päänsärkyä jo toista päivää putkeen. Jatkuva pimeys ei tosiaankaan sovi mulle ja oon nukkunut nyt parina iltana "päikkärit", joka on mulle äärimmäisen harvinaista. Juuri mitään en oo jaksanut tehdä, mutta eipä sitä kai aina tarvikaan. Niinpä ajattelin vielä kiusata teitä yhdellä aiemmalla aikaansaannoksella, jonka meinasin ihan unohtaa.


Mulla oli niin kauhee kiire saada kaikki trikookuteet käytettyä, että yks kori unohtui täysin esitellä täällä. Se säilöö tällä hetkellä jo melko suureksi venähtäneen jämälankapeitto-projektin. Taitaa halkaisija olla jo 1,5 metrin luokkaa. 

Ettei olohuone täyttyisi kokonaan erilaisista koreista, siirsin beigen korin makkariin. Täytyy tällekin keksiä joku toinen käyttötarkoitus, kunhan saan viimeisetkin lankakerät käytettyä ja torkkupeiton valmiiksi. Ei se taidakaan jäädä ikuisuusprojektiksi.


Nyt aion laittaa saunan päälle ja kokeilla, josko se veis mun päänsäryn pois. Toivottavasti teidän lauantai on sujunut mukavammin.


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Uusiokäyttöä



Äidin tuomat tyhjät eri kokoiset lääkepullot on ihania, mutta ei niille hirveen helppo oo ollut järkevää käyttöä keksiä. Osan oon jakanut kavereille helmien ja muiden pienten askartelujuttujen säilytykseen, mutta on niitä omiinkin kaappeihin vähän jäänyt.


Suurimmissa pulloissa oli just kynttilän mentävä suuaukko, joten rennosti koristehiekkaa pohjalle ja kynttilä sisään. Aavistuksen vinossa ne taitaa olla, muta ei haittaa. Samalla nappasin kaapista pienet betonisydämet, kun sopivat niin hyvin värien puolesta mukaan.


Jos sulla välähti joku idea "pienempisuisten" melko samankokoisten pullojen uusiokäyttöön, niin vinkkaa ihmeessä. En mä näistä kaikista luopuakaan malta.

Kuka muuten väittää, että sisustaminen on kallista. Kaikki näissä kuvissa näkyvät jutut on maksaneet yhteensä noin 6 euroa. Tykkään.



tiistai 11. marraskuuta 2014

Lahjuksia



Yllättäen taas, kun oli mahdollisuus kuvata keskellä päivää, ei täällä oo päivä kirkastunut hetkeksikään. Mä niin vihaan näitä pimeitä otoksia, jotka menee valoa lisäämällä ihan rakeisiksi ja epätarkoiksi. Päätin silti napsia kuvat, joten näillä mennään.

Vähän oli tällä kertaa ketunhäntä kainalossa isänpäivälahjan kanssa. Mun mielestä se oli nimittäin loistava tilaisuus testata ensimmäistä kertaa Nicolas Vahé:n kauniisti pakattuja herkkuja. Mä en oo aiemmin ostanut mitään tuotteita, koska niitä ei kovin kauaa oo tästä kaupungista saanut. 


Toi pieni kassi piti ostaa ihan muuten vaan, koska arvasin, että keksin sille jotain hyötykäyttöä. Sisällä on kankainen lokerikko, johon sujautin työtasolla majailevat laturit. Koko oli niille just sopiva, joskaan mun innovaatiota ei osattu hirveesti arvostaa.


Lahjapaketista paljastui kahvisiirappia ja suklaalevitettä, joita on testailtu vasta kertaalleen. Pakko kokeilla ainakin jätskin kanssa joku päivä. Kahvia ei kuulemma saa pilata millään sivumaulla, joten muita käyttövinkkejä otetaan mielellään vastaan.


maanantai 10. marraskuuta 2014

Aikansa kutakin



Nyt on virkattu viimeisetkin trikookuteet ja olo on sanalla sanoen helpottunut. En vaan saanut näiltäkään projekteilta mielenrauhaa ennen kuin kaikki kerät oli kadonneet. Eikä niiden rantapallon kokoisten pallojen säilöminen sellaisenaan oikein innostanut. Tää on siis tällä erää viimeinen trikookude-projekti. Ihan hetkeen en aio kyseistä materiaalia meille hankkia. Teki älyttömän hyvää mun krooniselle jännetuppitulehdukselle tää vääntäminen :)


Lattiatyyny oli tyttären toive omaan huoneeseen. Purkasin nimittäin sen ison, aiemmin  virkkaamani ns. tynnyrirahin ja jotain piti saada tilalle. 


Toisen puolen sain osittain vanhan rahin pohjasta. Nyt tää on jo matkannut loppusijoituspaikalleen ja mä oon siirtynyt ikuisuusprojektini; jämälankapeiton pariin. Ostin nimittäin eilen hervottoman ison säkillisen lankakeriä kirpparilta 4 eurolla. Kädet on ihan romuna, mutten osaa lopettaa. 

Tänä aamuna muuten viisi sudenkorentoa oli lennähtänyt keittiön lattialle. Sen jälkeen lennähtivät surkeat teippirullat roskikseen. Itse aion lennähtää lähipäivinä sellaiseen kauppaan, josta saa sitä oikeesti hyvää 2-puoliteippiä. Tuli taas todettua, ettei halpaa ja hyvää oo olemassakaan.

Kuinkas teidän viikko on startannut?

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Viikonloppukuulumisia



Hyvää isänpäivän iltaa. Onpa vierähtänyt taas viikonloppu vauhdilla. Pitkästä aikaa on saanut jännätä leijonapelejä ja karvas tappio kyllä syö nyt naista. 

Viikonloppuna oon virkannut ranteet mutkalla sen toivotun lattiatyynyn ja lisäksi yhden korin (taas). Onneksi alkaa trikookuteet olla vähissä ja saan hetkeksi unohtaa noi raskaammat projektit. 


Tänään liimailin taas korennot ruokapöydän päälle. Laitoin ne jo kertaalleen maalauksen jälkeen, mutta olinpas ostanut jotain supersurkeaa teippiä. Korennot lentelivät lattialle muutamassa päivässä. Kevyitä sydämentykytyksiä sai välillä, kun useampi lenteli alas samanaikaisesti aamuyön pimeinä tunteina. Toivottavasti nää nyt toisella teipillä pysyisivät.


Isänpäiväkortin (yhden niistä) laitoin jääkaapin oveen. Mä jotenkin luulen, että mun hankkimat lahjat tulevat vilahtamaan täällä blogin puolella jossain myöhemmässä vaiheessa, joten en jaksanut niitä nyt alkaa kuvailemaan.

Meillä vedettiin taas isänpäivä hyvin rennolla tyylillä ja kaupan valmiilla kakulla. Ihailen herkullisia isänpäiväleipomuksia ja kauniita kattauksia sitten kaikkien muiden blogeista. Mitenkäs teidän viikonloppu ja isänpäivä on sujunut? 



perjantai 7. marraskuuta 2014

Kuukausi kotona



Tämäkään ei ole millään lailla maksettu mainos. Ja koko älytön rahasumma on maksettu ihan omasta pussista.
Päätin nyt kuukauden käyttökokemuksella vihdoinkin kertoa ensimmäisiä kokemuksia meille kotiutuneesta unelmasohvasta. Ei jotenkin voinut hirveästi hehkuttaa heti alussa, kun kokemusta oli joku 2 tuntia.
Tilaaminen Vepsäläiseltä onnistui helposti, vaikka mua oikeasti jännitti ihan älyttömästi, mitä tuli tilattua. Myymälässä ollut kokonaisuus oli niin täysin erilainen kuin tää mun valitsema, eikä ohjelman piirroskuva tietenkään ihan todellisuutta kertonut. 


Sain toimituspäivän tietooni pari päivää tilaamisen jälkeen ja se piti täydellisesti paikkansa. Onneksi myös mun visio sohvasta vastasi todellisuutta täydellisesti. Ainut, mikä yllätti, oli sohvan paino. Se näyttää niin kevyeltä, mutta painoi varmaan tuplasti sen, mitä vanha jättisohvamme.


Sohvan suojasin suihkimalla siihen suoja-aineen. Sen jälkeen sohvalle on kerran läikytetty appelsiinimehut ja pari kertaa oon hinkannut rätillä suklaatahroja ja muita mystisesti ilmestyneitä ruokatahroja. 


Jokainen tahra on saatu pois, eikä mun silmällä ainakaan pysty erottamaan mitään jälkiä. Tyynyjä en oo vielä pahemmin pöyhinyt, vaikka syytä näyttäis sillekin olevan. So far, so good. En oo löytänyt tähän mennessä vielä mitään moitittavaa.

Tällaisella hehkutuksella viikonloppuun ja Vain elämää duettojakson pariin. Rentouttavaa viikonloppua!

torstai 6. marraskuuta 2014

Copycat



Meillä luettiin taas vähän sisustuslehtiä perheen naisväen voimin. Neiti bongasi Dekosta lastenhuoneen, jossa oli seinässä pieniä palloja. Menin sitten mainitsemaan, että onhan meilläkin niitä pallotarroja, joilla aiemmin koristeltiin saippuapulloja. Siitä se ajatus sitten lähti.


Näähän on siis niitä maalitaulujen peitetarroja (kai näillä joku nimikin on, mutten sitä tiedä). Idean bongasin joskus kauan sitten jostain blogista, jota en tietenkään muista, mutta jo silloin aloin metsästää näitä varastooni.


Tarroissa on se kiva puoli, että ne voi aina nyppiä pois. Hetkeen ei tarvitse siihen ryhtyä, koska huoneen asukas oli lopputulokseen tyytyväinen. Meillä on taas sisustuskärpänen puraissut jälkikasvuakin ja mun pitäis kuulemma seuraavaksi virkata trikookuteesta lattiatyyny. Nyt kuppi kahvia ja sitten koukku kouraan.

Onneksi huomenna on perjantai!!



tiistai 4. marraskuuta 2014

P niinku Puu



Joillain on levottomat jalat. Ja toisilla levottomat kädet. Taas keksin väkisin käsille tekemistä ja testailin kirjaimen virkkaamista. Ja joo, ihan soveltamalla omasta päästä, vaikka just eilen julistin, että pitäis pysyä vaan toisten tekemissä hyvissä ohjeissa, eikä räpeltää omiaan.


P niinku Puu. Tai voi se tietty olla myös "Plant", jos haluaa hienostella lontooksi. 


Vähän on turhan eri paria tossa, mutta ainahan sen  kirjaimen voi kääntää piiloon.


Nyt on muuten pakko hypätä ihan asiasta viidenteen: käykää pliis äkkiä joku ostamassa String-työpöytähässäkkä pois Huutiksesta ennen kuin mä sorrun. Jooko?? Mä ihastelen kuvaa ja yritän tolkuttaa itselleni, ettei meillä oo sellaista paikkaa, mihin toi mahtuis. Mutta kun se on niin ihana!! Ja nyt ois kohtuullinen hintakin. Pakko varmaan painua äkkiä sänkyyn tästä kiusauksen ääreltä.


maanantai 3. marraskuuta 2014

Visio oli erilainen



Kun sitä pääsääntöisesti räpeltää juttuja ihan omasta päästään, ei lopputulos oo aina ihan samanlainen kuin se visio, jota lähti toteuttamaan. Päätin nyt kuitenkin tän teille esitellä, kun kerran väsäsin. 


Perjantain telkkarimaratonin alussa päätin taas  keksiä jotain tekemistä käsilleni ja olohuoneen torkkupeitoista inspiroituneena päätin kokeilla pikaista pannulappuprojektia samalla kuviolla. Ei se ihan toiminut. Tuloksena oli surkea räpellys, jossa kuviot on aavistuksen vinossa. Täytyy tökätä tää jatkossa aina kattilan alle piiloon. 


Vahingosta viisastuneena päätin pysytellä jatkossa näissä kirjan ohjeilla tehdyissä kuvioissa. Mä en muuten vielä tiedä, mikä tästä tulee. Ehkä ompelen tähän vetoketjun ja joku voi saada raitapussukan vaikka joulupaketista. OMG, mainitsinko sanan joulu??


lauantai 1. marraskuuta 2014

Nallen synttärijuhlat



Tänään Iia-nalle sitten täytti 6 vuotta. Synttärisankari istui ruokalappu kaulassa pöydässä jo tunteja ennen juhlia. 



Otettiin juhlan kunniaksi ekaa kertaa käyttöön kesällä Prisman ale-korista löytynyt pöytäliinakin. Vähän se on meidän pöytään suuri, mutta kiva kuitenkin.


Synttärisankarin äiti tietenkin teki kakun. Tai ainakin koristeli sen. Mä pääsin tällä kertaa vähän helpommalla. Selkeesti on nallen kuva kakussakin.


Pupu oli tällä kertaa ainoa kaverivieras. Onneksi sille ei tarvinnut kattaa erikseen.



Tää puhallus vähän jännitti sivustakatsojaa, mutta selvittiin siitäkin kärähtämättä. Nyt on juhlat tältä päivältä juhlittu. Lahjat oli mieluisia ja kakku syömäkelpoista. Ihanaa, että on vasta lauantai. Taidan laittaa pitkästä aikaa saunan päälle.

Rentoa lauantai-iltaa teille myös.