Tyhjä kalenteri

Joulukuun kalenteri alkaa olla täynnä. Mut joulukalenteri taas kumisee tyhjyyttään. Oon mä sinne ylläritkin hankkinut, mutten oo saanut sitä salaa täytettyä vieläkään. Niimpä ajattelin esitellä teille nyt meidän 4-vuotiaan DIY-kalenterin ihan ilman sisältöä.

Rakentelin tän aikoinaan Alkon pahvisen pullolaatikon ympärille. Se sattui olemaan just sopivan kokoinen tarkoitukseen. Päällystin laatikon anopilta saaduilla tapetinjämillä ja päälle liimasin jostain laatikonpohjalta löytyneen keraamisen enkelin.

Tulitikkuaskit päällystin vanhalla kertaalleen käytetyllä lahjapaperin palasella. Lopuksi vielä sydäntarroihin tussilla numerot ja se on siinä.

Laukussa odottaa tarroja, Marianne-karkkeja, pinnejä, pampuloita ja muuta pientä kivaa. Pitäis vaan saada toi utelias 5-vuotias jonnekin siksi aikaa, että ehtisin kalenterin täytellä. Tää näky ei nimittäin taitaisi aattona ilahduttaa.

Kivaa lauantaita. Mä taidan painella takaisin sohvalle peiton alle. Ihanaa, ettei oo ihan pakko tehdä tänään enää yhtään mitään.

Taas tätä

Jes, perjantai! Joku urpo vaan oli unohtanut kameraan virran päälle ja akku oli slut, finito ja kaput. Päätin sit joutessani puunata kylppärin ja sen jälkeen tuunailla sinnekin uuden halpis-saippuan. Ehti sopivasti akkukin latautua mun nuohotessa lattiakaivoa ja muuta miellyttävää.

Tää olikin tuunauksen tarpeessa, koska "auki" asennossa toi nokka sojotti just väärään suuntaan. Eikä tää nyt muutenkaan mikään ilo silmälle ollut.

Tarrat pois ja liimat hinkkasin taas mun uudella lempimyrkylläni.

 (tossa kuvassa noi liimat jopa vielä näkyykin)

Testasin samalla jo vuoden laatikossa odottanutta kirkasta Dymo-nauhaa. Teksti on taas tylsä. Ja sit tietty noi rumat mustat tekstit jäi tohon eteen, kun käänsin pullon.

Onneksi teippipurkista löytyi tollasta joulunaikaan sopivaa muoviteippiä lahjapaketin kuvilla. Sitä vetäisin kierroksen tekstien päälle. Ei ehkä paperiteippi ois tässä tarkoituksessa kestänyt.

Kyllähän toi teksti tuolta vieläkin näkyy, mut ehkä mä pystyn elämään sen kanssa. Mun mielestä oli kuitenkin kivempi, että toi teippi on läpinäkyvä.

Kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua teille. Mä palaan takaisin kotitöiden maailmaan.

Tähdet, tähdet

Mä hain tänään joulukoristeita. Ihan oikeesti. 

Löysin minikokoisia paperitähtiä Anttilasta. Sellainen iso ois kiva, jos sinne laittais valon, mutta mä halusin pieniä, koska en aio laittaa näihin mitään sisälle.

Syitä synkkyyteen on kaks. Ensinnäkin meillä on olohuoneessa joka ilta päällä muutenkin 5 pöytävalaisinta ja useampi kynttilä. Toinen syy on se, et valojen virittäminen ikkunoille tarkoittaa tässä kämpässä samaa kuin jatkojohto pitkin lattioita. En tykkää.

Mä viritin nää mustalla paperinarulla olohuoneen ikkunoille, mutten edes yrittänyt illalla kuvata. Lasista heijastuu vaan joka ainoa alakerran valonlähde (sekä se kameran kanssa heiluva kotka), eikä noita tähtiä mustaa ikkunaa vasten edes kunnolla erota.

Näitä ois ollut hopeisinakin, mutta halusin mieluummin tällaisen neutraalimman vaihtoehdon. Aloitan tän siedätyshoidon joulukoristeisiin tälleen varovasti. Facebookin puolella mainitsemani joulutunnelma ei löytynyt ulkovarastosta, joten etsintä jatkuu.

Huono äiti-pisteetkin ropisee aamulla, kun en löydä kadonnutta tonttulakkia mistään. Arghhhh!!!

Joulua, vaikka väkisin

Joskus mä oon kateellinen niille, jotka on oikeesti ihan fiiliksissä joulusta. Mä kun en oo yhtään jouluihminen ja meidän joulukoristeetkin on laskettavissa yhden käden sormilla. Siis on meillä kuuseen pallot, mut siinäpä ne sit olikin. 

Tänä vuonna on jotenkin vielä normaaliakin nihkeempää ees ajatella lahjoja, ruokia, koristeita tai yhtään mitään. Saattaa johtua siitä, et nyt on vaan niin paljon kaikkea muuta, joka vie koko ajatuskapasiteetin.

Väkisin nyt kuitenkin väänsin paperista ja tapetista muutaman tähden koristeeksi.

Ruskeat ripustin meidän makkarin ikkunalle. Joo, kuvat on ehkä blogihistorian surkeimmat, mut nou kän duu.

Harmaat nuori neiti halus omaan huoneeseensa ja viriteltiin ne nyt ainakin aluksi tohon tekstiin seinälle.

Eihän nääkään nyt mitään varsinaisia joulukoristeita oo, mut jotain kuitenkin. Onko jollain jotain vinkkiä kadonneen joulufiiliksen metsästykseen?

Huonoa huumoria

Mulla on huono huumorintaju. Kaikki 2-mielinen naurattaa ja sanoja on vaan pakko väännellä. Ainahan mulla on ollut ripaus huumoria sisustuksessakin. Ei tää niin vakavaa oo.

Ostin taannoisella Villagen visiitillä pari tollaista kivi-korttia, tai mitä noi nyt on. Meinasin niitä ensin kynttilöihin, mut ois pitänyt olla melkoinen pilarikynttilä, että noi ois saanut kivasti roikkumaan. Päätin sit laittaa ne lasipurkkeja koristamaan.

Mustavalkoisen nauhan ostin joskus Tiimarista. Nyt pääsi sekin käyttöön. Vielä jäi tosin useampi metri varastoon.

Ei varmaan kaikkia naurata. Mut jos siellä ruudun toisella puolella sotkuiset narut saivat ees jonkun suupielet hetkellisesti nousemaan kohti korvia, niin tääkin ala-arvoinen postaus kannatti toteuttaa.

Kivaa tiistaita :)

DIY: Tuikuista kynttilöihin

Joopa joo, taas tuunasin kynttilöitä. Alkaako jo kyllästyttää?

Tällä kertaa kokeilin ihan erilaista ideaa. Täällä on nimittäin paljon puhuttu ja kirjoiteltu siitä, miten tuikkujen kuoret saa hävittää ja miten ei. Siitä tuli sitten mieleen, et voisko niitä jotenkin hyödyntää. 

Niinpä leikkasin peltisaksilla reunat irti ja aloin naputella tekstejä Clasun kirjainmeisteillä.

Vähän blingblingiä sekaan, kun tosta tuli muuten melko rouhee.

Reunat vois olla vähän nätimmin leikatut, mutta on yllättävän haastava leikata noin ohutta matskua siististi.
Ja tekstit nyt on mitä on. Mä en nimittäin tosta lumesta niin diggaa, mutta ei kai näitä niin tosissaan tarvi ottaa :)

Haaste: (Lambi) Arjen luksusta

Sain ihanaiselta Sannikselta After the storm-blogista kivan haasteen. Kiitos siitä. 

Tässäpä siis haasteen idea:

Mainitse haastebloggauksessa kolme asiaa jotka tekevät elämästäsi pikkuisen ylellisempää. Lähetä yhteystietosi osoitteeseen lambinblogihaaste@gmail.com ja laita haaste eteenpäin. Merkitse haastepostaus Lambi-bannerilla jonka voit ladata täältä.

Palkinto arvotaan marraskuun aikana ja voittajalle ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Kaikki haasteeseen mukaan lähtevät osallistuvat 500 euron kylpylälomalahjakortin arvontaan. Lahjakortti on Holiday Clubille, jolla on kylpylähotelleja ympäri Suomea. Kortti oikeuttaa seuraavaan: 3 vrk kylpyläloma, aamiaiset ja kylpylän vapaa käyttö 2 aikuiselle + 2 lapselle tai 2 vrk kylpyläloma, aamiaiset, kylpylän vapaa käyttö + hemmotteluhoidot 2:lle.

Tässäpä siis mun kolme arjen ylellisyyttä:

Oma aika

Siis se aika, kun saa tehdä, ihan mitä itse haluaa, edes pienen hetken. Kun voi kaataa kahvin kuppiin, sytyttää kynttilät ja lukea uusimman sisustuslehden keskeytyksettä kannesta kanteen. Vielä enemmän luksusta se on sit, jos kahvin kanssa saa nauttia suklaata tai jotain muuta hyvää.

Kiireetön ruokailu

Siis tätähän ei arkipäivinä tapahdu. Arkena ruoka laitetaan mahdollisimman nopeasti ja kelloa vilkuillaan tauotta. Viikonloppuna kokataan ihan perusruokaa, eikä välttämättä edes kateta yhtään kauniimmin, mutta kellolla ei oo  mitään merkitystä. Voi rauhassa ottaa toisenkin annoksen, eikä tarvi miettiä, et ehdinkö.

Puhdas koti

Mä en oo mikään siisteysintoilija, mutta en voi aloittaa viikonloppua, ellei meillä oo tavarat paikoillaan ja roskat imuroitu. Kun on sellainen perussiisti koti, voi rauhassa nauttia vaan olostaan. Muuten mun katse kiertelee koko ajan tekemättömiin töihin, tiskeihin, pyykkeihin ja kaikkeen muuhun, enkä pysty olemaan, ellen hoida niitä ainakin pois näköpiiristä.

 

Mä en nyt yhtään tiedä, onko tää arvonta jo suoritettu, joten en nyt jaa varsinaisesti eteenpäin. Eipä tätä kuukautta enää paljon oo jäljellä. Saa toki napata mukaansa, jos haluaa.

Lemppari-kirppari

Tervetuloa kierrokselle mun lemppari-kirpparille. Pahoitteluni, että saatte "nauttia" vain epätarkoista kännykkäkuvista, koska mun sisäinen paparazzi ei oo vieläkään löytynyt, enkä siis kehtaa järkkärillä avoimesti kuvailla.

Ei oo muuten suositulla kirpparilla kuvaaminen kovin helppoa, jos yrittää saada kuvat otettua ilman asiakkaita.

Mä niin tykkään tän kirpparin siisteydestä. Tavarat on pääsääntöisesti paikoillaan ja ilma raikas, valoa riittävästi ja henkilökunta ihan loistavaa.

Kaivo-lakanat jäi odottamaan ostajaansa.

En oo toistaiseksi raahannut ikinä yhtäkään huonekalua kotiin, vaikka täältä niitäkin löytyy melko paljon. Tollaisesta vanhasta matka-arkusta sais kivan rouheen pöydän olkkariin.

Täältä löytyy aina paljon vanhaa tavaraa. Noi karkkilaatikot ois olleet tosi kivat, mutten mä malttanut maksaa pyydettyä hintaa.

Kuparikausi on mulla mennyt ohi, vaikka täällä sitäkin on ihan riittävästi.

Kannettomia isoja lasipurkkeja ois saanut neljällä eurolla. Oishan noihin kiva laittaa vaikka kynttilä ulos. En kuitenkaan ostanut.

Yleensä mä vähän vierastan uuden tavaran myymistä kirpparilla, mutta mun lemppari-kirpparilla onkin oma uuden tavaran sisustusosasto. Ihan täydellistä.

Tän stoorin loppuhuipennus ei valitettavasti oo mikään huippulöytö. En nimittäin ostanut itselleni mitään. On tää silti aina yhtä kiva tapa sunnuntain viettoon. Ehkä ens kerralla löydän jotain...