Liian tavallinen koti?

Tasaisin väliajoin se iskee. Yleensä siihen liittyy liiallinen(?) sisustuslehtien ja blogien tutkiminen. Silloin iskee liian tavallisen kodin kriisi. Omat nurkat tuntuu nuhjuisilta ja koti liian tavalliselta. Tähän ei liity siis mitään järjellistä perustetta. Kyseessä taitaa ennemminkin olla joku realiteettien hämärtyminen.

Omia nurkkia kuvatessa alkaa pohtia, ketä jaksaa kiinnostaa ihan tavallisen 80-lukuisen rivarikolmion kuvat ja sisustus, kun blogimaailma ja lehdet pullistelevat kauniita ja persoonallisia loft-asuntoja, suuria kivitaloja leffahuoneineen ja vanhoja korkeita ja valoisia kerrostalounelmia.

En ole tyytymätön asumismuotoomme. Neliöitä on meille kolmelle ihan riittävästi ja sijainti ei tässä elämäntilanteessa voisi olla parempi. Meistä ei olisi omakotiasujiksi, eikä mua kerrostaloonkaan enää takaisin saa. Kriisilleni ei siis tälläkään kertaa oo mitään järkevää syytä. 

Mitä mieltä sä oot; voiko tavallinen koti olla mielenkiintoinen? Luetko lehdistä ja blogeista mieluummin sellaisista kodeista, jotka ovat itsellä vain haaveissa, vai haluatko mieluummin uppoutua tavoitettavissa oleviin asumisunelmiin? Ja erityisesti mua kiinnostaa; iskeekö tällaista kriisiä teille muille?

DIY: Tennaritossut vauvalle

Jonkin aikaa piti miettiä, julkaisenko edes. En nimittäin ole ollenkaan tyytyväinen aikaansaannokseeni. Aion kuitenkin yrittää uusiksi, joten vertailun vuoksi julkaistaan nyt sitten nää harjoituskappaleetkin. Seuraavalla kokeilukerralla aion vähän muokata ohjetta oman tyylini mukaisesti. Näihin nappasin ohjeen täältä.

En oo koskaan tainnut virkata minkäänlaista vaatekappaletta. Enkä siis tossujakaan. Ehkä nää siihen nähden ois kelvolliset, mutta mun on pakko yrittää uusiksi. 

P.s. In case you're wondering... Ei, meille ei oo tulossa vauvaa. Lahjaksi ajattelin. Ja just siks pitääkin kokeilla uusiks. En mä tällaisia kehtaa kenellekään antaa :)

Koukussa taas

Piti tulla huikkaamaan, että kyllä täällä hengissä ollaan. Sisustusrintamalla ei vaan tapahdu juuri mitään. Oon pienen tauon jälkeen taas jämähtänyt tohon samaiseen sohvannurkkaan virkkuukoukku kourassa. Myös tää pimeys ahdistaa sen verran, ettei niistä vähäisistäkään muutoksista huvita yrittää minkäänlaisia kuvia. Odotan innolla viikonloppua, jos ehtisin nappaamaan muutaman kuvan valoisaan aikaan.

Mutta mitäs teille kuuluu? Onko teidän tammikuu mennyt yhtä vauhdilla kuin mun? En meinaa millään tajuta, että ens viikolla on jo helmikuu. Kevät on pian täällä!!! -Toivottavasti.

Jämähtänyt

Ei oo kuulkaas aina kovin helppoa tää amatöörisisustajan elämä. Kerroin jo aiemmin mystisistä shoppailuongelmista, jotka eivät ole kadonneet mihinkään. Kierrän edelleen ahkerasti kauppoja ostamatta mitään. Mikään juttu ei vaan oikein sytytä. 

Kotona samat jutut miellyttävät edelleen silmää, mutta kyllä sitä jotain pientä vaihtelua välillä kaipais. Viikonloppuna tyhjäsin kaikki olohuoneen tasot ja hyllyt. Pyyhin pölyt ja asettelin tavarat muutamaan kertaan uusiksi. Lopulta laitoin melkein kaikki samat kamat melkein samoille paikoilleen takaisin. Ja taas tuijotan niitä aavistuksen tylsistyneenä. 

Kaikki nää kuvissa näkyvät jutut ovat edelleen olohuoneen seinähyllyillä ja saavat mun puolesta pysyäkin, mutta jotain uuttakin pitää saada. Oon nyt päätynyt siihen, että hankin jonkun uuden printin hyllylle tai tv-tason päälle seinään nojailemaan. En halua enempää tavaraa, vaan pitää seinän mahdollisimman selkeänä ja ilmavana.

Millaisen printin sä valitsisit, vai laittaisitko jopa enemmän kuin yhden? Kuvaa, tekstiä, väriä, mustavalkoista, piirrosta, valokuvaa? Maailmassa on ihan liikaa ihania vaihtoehtoja. 

Ja vinkkejä hyvistä nettikaupoista otetaan myös mielellään vastaan, koska tilaamiseksi se väkisinkin menee. Myös kaikki konstit tahattoman shoppailulakon taltuttamiseksi kelpaavat. Eihän tästä muuten mitään tuu :)

Mä en oo koskaan...

..tykännyt leipoa. Viimeksi tänään totesin, että leipominen vaan on mulle aina jotenkin hankalaa.  Homma menee aina sotkuiseksi säätämiseksi. Pääsääntöisesti saan aikaiseksi ihan syömäkelpoisia juttuja, mutta se tekeminen ei vaan suju ikinä mitenkään näppärästi tai helposti. Ei siis oo pelkoa siitä, että täällä alettaisiin jatkuvasti leipomaan tai jakamaan reseptejä jatkossakaan.

Mutta tää on nyt pakko jakaa. Tänään nimittäin testasin pataleipää, joka muutti kaiken. Tai ei se kaikkea muuttanut, mutta kerrankin se leipominen sujui aika näppärästi. Kun tässähän sitä leivontavaihetta ei periaatteessa edes ole. 

Reseptin nappasin Kotivinkin sivuilta, kun kyseinen ohje sattui tulemaan ekana vastaan. Koko perhe söi hyvällä ruokahalulla, eikä toistaiseksi ole havaittavissa minkäänlaisia vatsaoireitakaan. En ois kyllä uskonut tän valmistusta ihan näin yksinkertaiseksi, vaikka jossain vaiheessa pataleivän helppoutta hehkutettiin joka tuutista.

P.s. Toi Lapuan kankureiden ihanan pehmeä keittiöpyyhe muuten löytyi asuntomessureissulla saadusta goodiebagista. Rakastuin materiaaliin ja tämmösissä leivontahommissa toi hennon mintunvihreä sävykin on ihan jees. 

Pikaiset lauantaimoikat

Moi. Ajattelin tulla pikaisesti kertomaan lauantain kuulumiset, vaikkei mitään varsinaista aihetta olekaan. Kummasti blogikin jämähti ton sairastelun vuoksi, kun ei pystynyt tekemään yhtään mitään. Nyt kun olo alkaa olla parempi, menee kaikki energia rästihommien tekoon. Sen verran on vielä huono happi, että joutuu joka välissä huilailemaan.

Tänään on tyttären pyynnöstä vähän leivottu ja kokkailtu. Ja pyöritelty tunnin verran tavaroita olohuoneen hyllyillä salmiakkia syöden. Tällä hetkellä jokainen esine on ihan sillä samalla paikalla, jossa ne oli myös ennen rumban aloitusta. Tulipa ainakin pölyt pyyhittyä. 

Nyt musta tosin tuntuu, että mä tarvitsisin hyllylle jonkun uuden esineen. Tai ehkä kuitenkin mieluummin jonku kivan printin. Mä kun en noista koriste-esineistä niin välitä. Tai voihan se olla niinkin, että se printti kuuluis tohon tv-tason päälle. Samalle seinälle kuitenkin. Älyttömän vaikeaa...

Onko kellään muulla tätä samaista ongelmaa? Samat sisustusjutut tökkii ja haluais kovasti jotain uutta piristystä, mutta ei oikein osaa päättää, mitä muuttaisi. On tullut katseltua samoja juttuja samoilla paikoilla niin pitkään, että jokainen pienikin muutos tuntuu kummalliselta ja vieraalta.

Taidan tyhjätä hyllyt vielä kertaalleen ja miettiä uusiksi. Ja sitten ajattelin pyöräyttää aamua varten pataleipätaikinan. Eka kerta, mutta pakko testata, kun perustelin joulukuisen pataostokseni just tällä akuutilla tarpeella.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

3 päivää ja 3 yötä

Sen verran on tullut vietettyä aikaa vaakatasossa unen ja valveen rajamailla. Yöt sängyssä hourien ja päivät sohvalla lojuen. Mä sairastan äärimmäisen harvoin, mutta sitten, kun sairastan, niin sairastan kunnolla.

On ainakin tullut todistettua, että torkkupeittoja pitää olla useita. Kolme päällekkäin on aika lailla sopiva määrä. Kolme tai neljä sohvatyynyä taas on sopiva määrä silloin, kun selailee sisustuslehtiä vaakatasossa ja juo samalla kannuittain vettä.

Ja untuvatäytteisessä sohvassa on se hyvä puoli, että muutamassa päivässä sohvaan painunut ruhon muodostama kuoppa on suhteellisen helppo pöyhiä tasaiseksi. Eiköhän nuo kankaan rypytkin oikene, kun pystyn taas nousemaan kunnolla jalkeille. Nyt tuntuu ekaa kertaa siltä, että olo on menossa aavistuksen parempaan suuntaan. 

Koittakaahan pysyä terveinä. 

Kurkistus tulevan kesän asuntomessuille

Terveisiä Seinäjoen asuntomessuilta. Käytiin lauantaina tutustumassa alueeseen ja kuuteen rakenteilla olevaan taloon Blogivaasan ja SOblogien kollegoiden kanssa. 

Talo Nixissä meille oli laitettu pöytä koreaksi rakennusliike Sarkoan toimesta. Totesin heti, että kuohari menee mun päähän huomattavasti helpommin kuin raksakypärä.

Hulppean näköinen Villa Tango (ylärivin kuvat) vei mun sydämen upeilla toisen kerroksen näköaloillaan. Voi vaan kuvitella, miten hienosti Kyrkösjärvi kesällä terassilta näkyykään. 

Talo Nuuka (alarivi) taas kiinnosti kovasti ekologisen ja hengittävän rakennustapansa vuoksi. Nuukassa oli vielä muutamia materiaalivalintoja tekemättä, mutta jo nyt tiedän, että tästä kohteesta tulee toimiva ja kaunis koti. 

(ylärivin) Ainoakoti Jekku oli jo sisustuksen viimeistelyä vaille valmis. Vaaleanpunainen talo oli täydellisesti asukkaansa näköinen. Sisustuksesta löytyi  pirteää pinkkiä ja pikkuisen bling blingiä. 

Kastellitaloja päästiin kurkkaamaan kaksin kappalein (Koria ja Kaarna). Tais olla tää bloggari jotenkin pää pyörällään, kun tajusin vasta tänään jättäneeni kaikki järkevät kuvat näistä viimeisistä kohteista napsimatta. Onneksi kollegoiden blogeissa on tämäkin moka jätetty tekemättä. Kannattaa siis kurkata ainakin Johanna Koon ja Tiinan postaukset aiheesta.

Kiitos talojen tuleville asukkaille ja rakennuttajille, kun otitte meidät vastaan sekä Tiinalle ja Villa Bohemialle tapahtuman järkkäämisestä. 

P.s. Goodiebagin sisällön esittelen teille myöhemmin. Nyt on riennettävä tekemään kotitöitä, jotka jäi eilisen sohvalla makoilun takia kokonaan tekemättä. Mä en tiennytkään, että Cheekin keikalla saa itselleen noin älyttömän väsymyksen ;)

Pieniä pintaremonttisuunnitelmia. Apua kaivataan!

Nappasin teille luokattoman huonot ja täysin arkiset kuvat ihan vaan alustakseeni päivän aihetta, johon tarvitsen kipeästi apua. Keittiön pienet pintaremonttisuunnitelmat ovat nimittäin lopulta vähän edenneet. Ja nyt puhutaan siis vasta suunnitelmasta. Toteutuksen eteen ei oo tehty vielä mitään. 

Löysin lopulta upean tyyppihyväksytyn mustan hanan ja tein vaikean valinnan tiskialtaan suhteen. Päädyin lopulta Ikean valkoiseen Hällviken-altaaseen. 

Näiden lisäksi on tarkoitus uusia tasot, joiden paksuus pitäisi olla sama 3,8 cm, koska välitilaa ei ole tarkoitus tässä vaiheessa uusia. Tiedän tasoista vain sen, että niistä tulee valkoiset. Mulla ei oo mitään tietoa, mikä kannattaisi valita ja mikä hinta on ns. järkevä. Samalla aion päivittää hellan kalusteuuniksi ja keittotasoksi, joka tuottaakin melkoista päänvaivaa. Meillä kun on 50 cm uuni, eikä tilaa 60 cm leveälle ole. Tai olisi, jos vaihtaisi joko osan kaapeista tai patterin, mutta kumpikaan ei houkuttele. 

Markkinoilla on tuskallisen vähän 45 cm kalusteuuneja ja keittotasoja, eikä mulla oo sellaisten valinnasta minkäänlaista kokemusta. Silloin 8 vuotta sitten kun ei keittiöjuttujen suhteen vielä ollut hirveän paljon valinnanvaraa (uskomatonta, mutta totta). Myös rahatilanne pakotti hankkimaan kaikessa niitä perusmalleja. 

Oisko sulla vinkata kohtuuhintainen ja kestävä valinta keittiötasoksi tai antaa vinkkejä erillisuunin ja keittotason valintaan? Kaikki vinkit ja kokemukset (sekä hyvät, että huonot) otetaan ilolla vastaan. Mä oon ihan tuuliajolla näiden juttujen kanssa, enkä haluaisi valita taas väärin.

DIY: Helpot pisarapenaalit

Ei tunnu huopapalat tästä taloudesta loppuvan, vaikka miten yritetään. Leikeltiin pari viikkoa sitten tytön kanssa pienimmistä paloista pisaroita ja ommeltiin hyvin suurpiirteisiä huopapussukoita värikynille. Mä en muutenkaan oo projekteissani turhan tarkka, mutta lapsen kanssa väkertäessä on aika siistiä, ettei tarvi edes pyrkiä ihan suoriin saumoihin. Tuleepahan persoonallisempia.

Pisarakuvion innoittamana tehtiin pussukoihin eri väriset pisarapäädyt, jotka ommeltiin lopuksi käsin paikoilleen suurpiirteisillä ja persoonallisen vinoilla pistoilla. Hyvin ovat kuitenkin kasassa pysyneet. Nyt jäljellä on enää kaikista pienimmät  huopatilkut, jotka taidan säästää korttiaskarteluihin. Huopaompelukset saavat mun puolesta tällä erää jäädä tähän.

P.s. Mulle on muuten iskenyt joku kummallinen sisustuskriisi. Tekis kovasti mieli hankkia jotain uutta pientä kivaa kotiin, kun joka putiikissa on alennusmyyntihoukutuksia. Samaan aikaan kuitenkin kaikki tavara ahdistaa ja oon karsinut tavaraa entisestään. Niinpä poikkean joka päivä jossain liikkeessä, hypistelen ja ihastelen ja poistun lopulta tyhjin käsin. Kotona sitten katselen ympärilleni ja haaveilen taas jotain pientä piristystä sisustukseen ja huokailen kyllästyneesti. 

Onko tähän olemassa joku lääke tai kotihoitokikka? Olenko ongelmani kanssa yksin? 

DIY: Lempilaukku(ko?)

Lupasin jokin aika sitten esitellä tarkemmin yhden joulukuun DIY-projekteista, joka ei blogin joulukalenteriin salassapitosyistä päätynyt. Mulla ei koskaan ollut tarkoituksena tästä erikseen postata, joten kuvat piti kaivella koneen roskakorista, koska laukkua ei meiltä enää kuvattavaksi löydy.

Laukun malli on kevyesti mukailtu Molla Millsin ekan virkkurikirjan "lempilaukku"-ohjeesta. Sovelsin kuitenkin toteutuksen aika lailla omasta päästä. Lankana ruskea Isoveli ja koukku numero 4. Varmuudella en enää muista silmukoiden määrää, mutta epäilisin noin 120. Tää on puhdas arvaus. Virkkasin spiraalimaisesti kiinteitä silmukoita siihen saakka, että muoto alkoi muistuttaa neliötä. 

Alareunan virkkasin umpeen samalla langalla ja tein kulmiin noin 12 cm sisäänotot. Näistä mulla ei valitettavasti oo mitään kuvia, enkä uskalla luvatta hyödyntää kirjan kuvia. Google varmasti kertoo enemmän, mutta nämä ovat siis ne päätyjen sisään ommellut kolmiot, joilla laukun pohja saadaan leveämmäksi ja laukku pysyy pystyssä.

Vuorikankaan leikkasin samoilla mitoilla laukun kanssa ilman saumanvaroja. Kangas löytyi omista kätköistä ja olikin riittävän jämäkkä pitämään laukun muodossa tyhjänäkin. Tällä lailla ommeltuna vuori sopi täydellisesti laukun sisälle. Mun mielestä on tosi hankalaa ommella vetoketjua suoraan kiinni virkattuun pintaan, joten päädyin ompelemaan kapean nauhan vetoketjun ja laukun yläreunan väliin.

Sopivia nahkavöitä kahvoiksi en löytänyt mistään. Lopulta luovutin ja käytin valmista nylon-hihnaa, jonka ompelin pariin kertaan kiinni. Ei niin kaunis tuolta sisäpuolelta, mutta varmasti kestävämpi käytössä. Lopuksi ompelin vielä homemade-nauhan vetoketjuun, jotta avaaminen ja sulkeminen sujuu helpommin. Perusvetoketjun vedin kun on äsyttävän pieni, jos laukkua yrittää availla vaikkapa hanskat kädessä.

Ellei mulla ois ihan liikaa laukkuja, saattaisin jonkin tän tyyppisen tehdä itsellenikin. Tän laukun haastavin osuus on vetoketjun ompelu, mutta voithan toki soveltaa tästä halutessasi sellaisen version, jossa vetoketju on korvattu tarralla tai magneettilukolla. 

Vaihtuneet valaisimet

Mä aina välillä kiroan sitä, ettei meillä juurikaan ole mahdollista vaihtaa huonekalujen paikkoja. Välillä sitä kaipaisi jotain ns. isompaa vaihtelua, mutta kun ei, niin ei. Makkari on yks niistä huoneista, joissa muutoksia tapahtuu muutenkin harvoin, mutta nyt oon vihdoin saanut edes pöytävalaisimet vaihdettua.

Uutta en ostanut, vaan mini-Origo siirtyi tänne olohuoneen nurkasta. Mä luen joka ilta, joten tää valaisee riittävästi.

Toiselle puolelle siirsin alakerran toisen Block-valaisimen. Nää ois mun sisustussilmää miellyttäneet enemmän vaihtamalla paikkaa keskenään, mutta Blockin valoteho ei mun  mielestä oo yksinään riittävä lukemiseen. Joskus on pakko valita käytännöllisyyden perusteella.

Tässä huoneessa ei oo senttiäkään hukkatilaa ja jokainen säilytysmahdollisuus on otettu mahdollisimman tehokkaasti käyttöön. Oishan sellainen tilava ja avara makuuhuone tosi kiva, mutta en mä kyllä sillä lisätilalla tässä huoneessa juuri mitään tekisi. Tänne sopii kaikki tarvittava. Just ja just.

DIY: Turhista tilkuista ja tyynynpäällisistä

Joulun ompeluprojekteista jäi useampia epäkäytännöllisen kokoisia kangaspaloja. Liian suuria pois heitettäväksi ja liian pieniä mihinkään järkevään projektiin käytettäväksi. Ihan kaikista tilkuista kun ei niitä patalappujakaan jaksaisi väsätä.

Siirtolapuutarhaa jäi molemmissa väreissä just sen verran, että niistä sai tyynynpäällisen toisen puolen. Mutta se toinen puoli pitikin sitten taiteilla vähän suuremmalla mielikuvituksen käyttämisellä. Kun tuli lähdettyä rennommalle linjalle,  niin päätin hyödyntää myös hankalan väriset (kierrätys)vetoketjut näihin.

Mutta eihän se sitten taas siihen jäänyt. Ratkoin nuhjaantuneista päällisistä lisää vetoketjuja uusiokäyttöön ja iskin kynteni vuosia hillottuun mittavaan markiisikangasvalikoimaani. Ompelin joskus vuosia sitten paljon laukkuja, joita varten hamstrasin kaikki Marimekon markiisikangaspalat, jotka eteen tulivat. Sinne ne sitten laatikon pohjalle jäivät.

Siinä ne kierrätyksen ja jämäpalojen hyötykäytön lopputulokset nyt nököttävät sileinä rivissä ryppyisellä sohvalla. Sain nimittäin eilen pestyä sohvanpäälliset ekaa kertaa kesän jälkeen. Yks tollanen suhteellisen suuri mystisesti ilmestyny tumma tahra keskellä sohvaa sai kummasti motivaatiotason nousemaan. 

Nyt aion heittäytyä sohvalle lukemaan pari postilaatikkoon kolahtanutta sisustuslehteä. Ehkä se sohvakin tasaantuu siellä alla.

P.s. Facebookissa jo kerroinkin päässeeni vihdoin lähes nykyaikaan. Mut löytää nyt Instagramista nimellä: AnnaKotikolmio. Nähdäänkö siellä(kin)?

DIY: Muffinssi-neulatyyny

MM-kisahuuma ja kultamitalijuhlinta vei koko eilisen päivän, enkä ehtinyt blogin pariin ollenkaan. Nyt on pulssi jo tasaantunut ja pumppukin kesti huippujännän matsin loppuun saakka. 

Huopapaloja ja langanjämiä on tällä kertaa käytetty johonkin oikeasti tarpeelliseen. Mä kun nykyään huristelen ompelukoneella yläkerrassa, mutta teen kaiken maailman käsinompelut alakerrassa. Neulatyyny on aina just väärässä paikassa, kun sitä tarvitsee. Väsäsin nyt lopultakin ihan omasta päästä muffinssi-neulatyynyn. 

Täytteenä käytin kaikki yli jääneet pienet huopasilput sekä yhden tytön vanhan parittoman pieneksi jääneen villasukan. Tykkään siitä, ettei neulatyynyn täyte ole vanua, johon silmäneulat uppoavat helposti liian syvälle. Tämmönen vähän kovempi täyte pitää ohuetkin neulat hyvin pinnalla.

Varsinaista ohjetta mulla ei (yllättäen) tälläkään kertaa ole. Vuoka syntyy helposti esimerkiksi juomalasia apuna käyttäen ja pallon virkkausohje sovellettavaksi löytyy vaikkapa täältä. 

Tavarat taskuihin

*Postaus sisältää mainoslinkkejä. Osa tuotteista saatu.

Huh huh, miten jännä matsi. Piti taas kädet hiessä ja sydän hakaten katsoa. Huikean hienoa, että pikku-Leijonat pelaavat huomenna finaalissa. 

Finaalissa olin itsekin eilen, kun sain lopulta jokaisen teippirullan ja nauhanpätkän paikoilleen, mutta nyt on hetkellisesti siisti työpiste. Meillähän tää kompakti ratkaisu on sijoitettu portaiden alle. Eipä se mihinkään muualle ois mahtunutkaan. 

Samalla saatiin vihdoin paikoilleen *KN2:sta saadut Normann Copenhagenin älyttömän kivat ja monikäyttöiset *Pocketit. Aluksi suunnittelin laittavani nää pieneen eteiseen, mutta pitkän tuumailun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, ettei meillä vanhat koirat opi uusia säilytyspaikkoja avaimilleen ja muulle pikkukrääsälle, joka taskuista tohon pöydän reunalle yleensä kipataan. 

Samalla vaihdoin korkkitauluun uudet kortit. Tekstiversiot ostin viimeksi Uumajan Lagerhausista. Kettu ja kirahvikortit hankin Blogivaasan viimeisimmästä kirppistapahtumasta, jossa ihanan Beanie on Helinan myyntipöytä sattui olemaan mun vieressä. Ostin itse asiassa useammankin kortin, koska en osannut päättää (ja olen edelleen koukussa paperitavaraan).

Tykkään kovasti työpisteen tyhjemmästä ja selkeämmästä tyylistä. On sitten kokonaan toinen juttu, miten pitkään tätä selkeyttä kestää.

Joulun jämiä

Aina vuoden vaihduttua mulle iskee raivausvimma. Jokainen laatikko ja kaappi pitää käydä edes suurpiirteisesti läpi. Ei kuitenkaan siten, että urakoisin aamusta iltaan. Projekti jatkuu kevääseen saakka ja yleensä jossain vaiheessa roudaan turhat kamat kirpparille.

Tänään homma on polkaistu käyntiin järjestelemällä työpisteen jokainen laatikko, rasia ja purkki. Teipit, nauhat, paperit ja muu krääsä on saatu omille paikoilleen ja pöytä on puhdistettu turhasta tavarasta. 

Menneestä joulusta muistuttaa vielä hengissä sinnittelevä joulutähti sekä yksinäinen paperikoriste huonekuusessa. Kynttilöitäkin tuntuu olevan jokaisella pöydällä ja hyllyllä, mutta niistä en aio vielä luopua.

Täällä sataa lunta ja säätiedotuksen mukaan talven (tähän asti) kovimmat pakkaset on alkamassa. Siksi onkin kummallista, miten tammikuu saa aina haikailemaan jo värien ja keväisempien juttujen perään. Aika pitkäksi tulee odottavan aika :)

Onko siellä ruudun toisella puolella muita, joiden sisustusfiilis kääntyy jo tammikuussa kevääseen? Iskeekö sulle samanlainen järjestely- ja raivausvimma? 

DIY: Kuumailmapallo-mobile

Hyvää alkanutta vuotta! Meillä taivaalle ilmestyi uuden vuoden kunniaksi neljä kuumailmapalloa. Nää liittyvät projektiin "materiaalivarastojen tyhjennys". Tuntuu vaan siltä, ettei tuo huopapino pienene yhtään, vaikka oon viikon niistä väkertänyt.

Käsin ompelu ei kyllä oo mun vahvuus. Tikkaukset on melko kammottavia verrattuna siihen alkuperäiseen kuvaan, jonka googlen kuvahaulla löysin. Mobilelle ei meillä oo ollut tarvetta enää moneen vuoteen, mutta ikkunalle ripustettuna nuori neiti kelpuutti kuumailmapallot huoneeseensa. Korit on jo täytetty Minion-hahmoilla.

Näiden tekeminen oli helppoa, mutta tuskallisen hidasta. Koneella ommellen ois mennyt joutuisammin, mutta näitä tuli väsättyä sohvalla telkkarintuijottelun lomassa, joten alkuperäisen mallin käsinompelu oli tilanteeseen toimivapi ratkaisu.