Täysin Turha Tee

Kasa kirjaimia on huvennut muutamaan eri osoitteeseen. Vielä meillä kuitenkin nököttää yks täysin turha T, joka ois hyvää kotia vailla.

T on 38cm korkea ja erittäin siisti yksilö. Sen mukana ei tule valoja, mutta kuten kuvasta näkyy, muutaman euron ledivalosarja toimii tarkoituksessa ihan loistavasti.

Jos haluaisit Teen teille, laita mulle tarjous tulemaan blogin kommenttiboksin kautta. Mä en tällaisia osaa hinnoitella ja haluan toisaalta antaa jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden saada tän halutessaan omakseen. Tälle yksilölle sopii sekä nouto Vaasasta, että postitus kuplamuovikääreissä.

Oikein rentouttavaa viikonloppua teille kaikille. Mä painun peiton alle parantelemaan päänsärkyä.

Petkuhuiputusta

Eiks ollu kiva otsikko? Mä muistan aina, miten Monni sanoi noin siinä Pekka Töpöhännässä, jossa Pekka käytti käärmettä häntänään varjokuvia tehdessään. Ihan älytöntä, miten joku tollainen voi jäädä mieleen. Ois voinut tonkin muistikapasiteetin käyttää johonkin hyödyllisempään.

Mun virkkausprojekti etenee hitaasti, mutta varmasti. Kuitenkin erityisesti hitaasti. Kevyttä painetta on tullut siitä, että viimeiset kolme päivää sitä valmistuvaa tuotosta on kärtetty neiti viisveen huoneeseen. Saattaa hetken joutua odottamaan.

Mä oon kuitenkin päättänyt saada ton jossain vaiheessa valmiiksi ja kävin tänään jo hakemassa lankoja seuraavaan projektiin. Älkää säikähtäkö, toi sateenkaarenvärinen lanka ei oo kuitenkaan ajateltu meidän alakertaan missään muodossa.

Lankoja valkatessa melkein törmäsin keskelle käytävää nostettuun ale-laatikkoon. Siitä tulikin sitten idea.
Jospa mä saisin tehdä rauhassa tota käsityötäni, kun hankin tilalle korvaavan tuotteen. Annon tyynynpäällinen maksoi alle 4€, joten pitää ainakin kokeilla.

Ehkäpä tästä ideasta joku jo päättelikin, et mun keskeneräinen ikuisuusprojekti on tyynynpäällinen. Siitä on ehkä joku viidesosa tehtynä (oumaigaad).

Ihan näin värikkääksi mä en ajatellut alakerran osalta heittäytyä. Mutta kieltämättä jäi vähän vaivaamaan ne monet muut Annon aletuotteet. Olis nimittäin ollut niitä siksak-lakanoita oranssina, kolmiokuosia lilana ja kaikkia muitakin kivoja kuoseja kympillä setti. Pitäisköhän sortua?

Pakko muuten vielä kysyä, tykkäsittekö uudesta remontti- ja sisustusohjelmasta "Tervetuloa kotiin"? Mua aina ärssyttää, kun sitä varsinaista tekemistä ja toteutusta kuvataan niin olemattoman vähän. Se kiinnostais mua aina kaikista eniten.

Onnea on...

..Ystävät.

Mä en yleensä oo täällä mitään kovin syvällistä edes yrittänyt postailla. Tänään on kuitenkin tehtävä poikkeus. 

Onko teillä koskaan tullut eteen sellaista tilannetta, että olette rohkaisseet ystävää tekemään vaikean päätöksen, vaikka lopputulos olisi teidän itsenne kannalta negatiivinen? Mä tein näin muutamia kuukausia sitten. Sen jälkeen oon miettinyt jatkuvasti, että teinkö oikein (siis sen ystävän näkökulmasta). 

Tänään kuitenkin tuntuu siltä, että mä annoin kerrankin oikean neuvon ja rohkaisin sen vaikean ja ratkaisevan päätöksen tekemisessä. Sain nimittäin yllättäen kukkalähetyksen (elämäni ensimmäisen).

Erityisesti tän arvoa nostaa se, että lähettäjä tietää mun olevan ihan onneton viherpeukalo :)
Kyllä tällainen kiitos kannustaa siihen, että jatkossakin nostan katseeni omasta navasta siihen, mikä on ystävän kannalta paras ratkaisu.

Mielettömän hyvä fiilis. Ystävät on ihan parhaita <3
Virtuaalihalaus teille kaikille ja rentouttavaa illanjatkoa.

Kaameeta kasaria?

Kaivoin tänään kaappien kätköistä kaameeta kasaria. Eli mun vanhat lempparilakanat. 7Up-hahmo Fido Dido (eiks se niin ollu?), oli joskus aikoinaan tosi pop. Lakanat on edelleen ihan huippukunnossa.

Nyt odottelen jännityksellä nuorta neitiä naapuritalosta kotiin. Jännä kuulla, millaisen tuomion retrolakanat saavat. Skeittilauta on lähtökohtaisesti pop, koska Robinkin skeittaa. Silti tuomio voi olla sellainen, että vaihdan lakanat vielä toistamiseenkin.

Kuvailin samalla vähän muutenkin tossa huoneessa, kun sitä pari tuntia sunnuntaina siivoilin. Facebookin puolella seuraaville muuten tiedoksi, että roskapussikin saatiin salakuljetettua ulos.

(kuvien rakeisuus muuten johtuu siitä, että jouduin vähän käsittelyllä lisäämään valoa, kun en ikinä oo valoisaan aikaan kotona)

Fatboytkin pääsivät vihdoin kuviin. Nää kotiutin meille jo muutama kuukausi sitten ihan pilkkahintaan Facebook-kirpparilta. Maksoin kahdesta Original-mallista yhteensä 120€, eikä näissä oo mitään vikaa. Kesäksi päätyvät terassille.

Tänne myös se alakerrasta vapautunut iso A lopulta päätyi. Kaikelle on näköjään neidin toimesta löydettävä paikka vaikka väkisin, etten vaan laita myyntiin.

Tämmöstä tuossa huoneessa on tänään. Huomenna varmaan lattia on jo tutusti peittynyt epämääräisen roinan alle.

Nyt mä meen jatkamaan tota uutta virkkaus ikuisuusprojektia. Yritän saada valmiiksi juhannukseen mennessä.
Kivaa loppuiltaa :)

Romahanko mie?

Kertokaa nyt te fiksummat, et pitäiskö tässä alkaa olemaan itsestään huolissaan?

Täähän alkoi ihan harmittomasti pienestä lipsahduksesta, kun laatikkosarjassa oli muutama värillinenkin laatikko.

..ja sit mustasta tekstistä piti erotella jollain noi kuukauden kirjaimet, joten väri oli niinku pakko valita. Lintukin oli pöntössään vain semmonen erottamista helpottava tekijä, ettei ois aina avaimet sekaisin.

Sitten sorruin Mailandian printtiin. Mutta tää oli kuitenkin värien puolesta se neutraalein vaihtoehto.

Sudenkorennon ostamisen voi perustella sillä euron hinnalla. Ripaus väriä oli ton hintaisessa julisteessa ihan sallittu juttu.

 Mut nyt tää tahti on alkanut kiihtyä tosi huolestuttavasti. Viime viikolla askartelin Unessa-taulun...

 ..mutta katsokaa, mitä mä kannoin kotiin tänään??

Oikeesti. Oonko mä nyt jotenkin vinksahtanut? Teenköhän mä liikaa töitä vai onko mut tietämättäni hypnotisoitu joksikin toiseksi?
Mie romahan. Ihan hitokseen värejä tullu meille. Täytyykö soittaa Maikulle, vai meneeks tää itekseen ohi?

DIY: Vinoraitaa

Virkkurikirjan ohjeilla on nyt harjoiteltu vinoraitojen tekemistä. Valkkasin mahdollisimman pienitöisen ohjeen ja ensimmäinen kännykkäpussi valmistui aamupäivällä. Kirjan ohjeilla tuli kyllä ihan liian suuri tolle Nokialaiselle.

Nyt on kesken toinen vähän pienempi, joka saattaa joskus päätyä käyttöönkin. Ideana oli kuitenkin vain oppia kunnolla tekemään noi vinoraidat, joten seuraavaksi voiskin hankkia riittävästi lankaa isompaan koriin, laukkuun tai tyynynpäälliseen.

Kyllähän toi käsiala vähän eroaa kirjan mallista, mut ehkä harjoitus tekee jossain vaiheessa meikäläisestäkin mestarin. Tai sit käy perinteisesti ja into lopahtaa jo amatöörivaiheessa :)

Kivaa sunnuntain jatkoa. Mä taidan keittää kahvit ja tartun sit lopultakin imuriin ja alan taltuttamaan kaaosta.

Ostokset Oulusta

Facebookin puolella jo totesinkin, ettei musta ollut eilen illalla enää postailemaan. Kummasti toi useamman tunnin matkustaminen imee kaiken energian.

Oulusta ei mitään ihmeempää tullut ostettua. Eikä mulla tosiaan ollut aikaa ja mahdollisuutta juuri missään kierrelläkään. 

Kirjakaupasta sain vihdoin ja viimein hankittua kauan haaveilemani Virkkuri-kirjan. Mä en tykkää yhtään Vaasan kirjakaupasta, joten käyn siellä tosi harvoin. Enkä oo sit vaan saanut tätä kirjaa hankittua, vaikka päätin jo kuukausia sitten sen kotiuttaa.

Just äsken kaivelin kaapista loput minikerät esiin. Ehkäpä näistä vois kirjan ohjeilla kokeilla joku päivä aloittaa jotain pientä. Mähän en tosiaankaan oo mikään käsityötaituri ja ohjeet menee mulla pääsääntöisesti ihan yli hilseen.

Junaa odotellessa poikkesin pikaisesti Taito Shoppiin. Joskus kuukausia sitten jo mainitsin, et mun vakio-ostos messuilta, putiikeista ja myyjäisistä on postikortit. Ellen mä mitään muuta kotiin kanna, niin se postikortti on aina kassissa. Näin tälläkin kertaa.

Lisäksi ostin jotain pientä ja hyödyllistäkin. Tarjolla ois ollut monensorttista eläintä, mut kyllä tää traktori oli ihan selkeä valinta. Aika hieno ja näyttäis pikaisella sovituksella myös toimivan käytössä.

Tänään poikkesin pitkästä aikaa lähikirpparilla ja äsken kotiuduttiin isännän salibandy-pelistä. Oli muuten aika fiksu valinta lähtee tollaselle 3km lenkille tytön kanssa potkukelkalla. Melko suuri osa matkasta taittui potkukelkkaa kantaessa. Ja se parin kilometrin potkuttelu tollasella minikokoisella potkukelkalla oli melkoinen suoritus, kun meikäläinenkään ei oo ihan lyhimmästä päästä. Kai tää selkä tästä illan mittaan oikenee... Ja ellei oikene, niin sit mie kyllä romahan ;)

Kivaa lauantaita!

Ehdinpäs

 

 

Terveiset Oulusta. Ehdinpäs vaan pikaisesti pyörähtämään Stockmannilla. Valitettavasti mihinkään muualle en sit ehtinytkään. Suurin osa liikkeistä oli jo kiinni, kun tänne pääsin.

 



Kuvat on iPhone-laatua, mutta pakko oli muutamia otoksia napsia. Aina mä pysähdyn näiden riemunkirjavien hyllyjen eteen. Kai mä käyn niinku värihoitoa saamassa, kun kotona on niin mustavalkoista.

Mua aina hymyilyttää, että napsin kuvia värikkäistä jutuista. Nää hyllyt on niinku karkkeja, mut jos mun pitäis yks valita, niin se ois aina musta tai valkoinen. Korkeintaan harmaa.

 

 

 

 

Ja mä oon niin ylpeä itsestäni. Mä en ostanut mitään!

 

 

..tai siis en ostanut niinku mitän sisustusjuttuja. Tai ainakaan ne ei silleen ihan suoranaisesti olleet sisustusjuttuja.

Mä kerron niistä teille huomenna kotimatkalla lisää.

 

Kivaa loppuiltaa. Mä meen käymään vielä yömyssyllä :)



Jottei totuus unohtuisi

Viime aikoina blogiin on päätynyt niin "siivottuja" kotikuvia, että pitää välillä myös vilauttaa sitä karua todellisuutta. Koska meillä tuunaillaan ja väsäillään kaikenlaista, näyttää meillä myös useinmiten just siltä. 

Äskeisen lyhyen askarteluoperaation jäljiltä keittiössä näyttää tältä.

Mutta saatiin me jotain tehtyäkin. Ehkä näistä vois tehdä sellaisen johtopäätöksen, että purkkihulluuskin on periytyvää.

Sain muuten vihdoin aikaiseksi askarrella yhden taulun. Tää on taas näitä mun halvalla-ja-helposti -projekteja. Kuva netistä, tulosta ja laita kehyksiin.
Marimekon Unessa-kuosi päätyi siis tauluksi. Taulu ei tosin päätynyt vielä mihinkään.

Tiedossa on pari mahdollisesti postauksetonta päivää. Starttaan huomenna taas reissuun, mutta enköhän mä viimeistään viikonloppuna ehdi taas postailemaankin. Elättelen varovaista toivetta, et mulle jäis reissussa edes hetki shoppailuaikaa. Jos sellainen ihme käy, niin ihan varmasti siitä kuulette :)

Kivaa keskiviikkoa.

..Rumpujen pärinää... Arvonnan voittaja on:

..sen verran ilkeä ja kettumainen ihminen mä oon, että vähän viivytän. Aion nimittäin ensin kiittää teitä kaikkia arvontaan osallistuneita. Meinasin pudota tuolilta, kun tajusin, millaisen kävijäryntäyksen ässäarvonta saikaan aikaan. Alkoi heti harmittaa, että ässiä on vain yksi.

Lämpimästi tervetuloa teille kaikille. Ette voi käsittää, miten kivaa on, että teitä on jo näin paljon <3

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Lupasin blogiurani alussa, että Kotikolmiossa arvotaan aina, kun sataset paukkuu joko lukijoissa tai tykkääjissä (mä olin silloin siinä uskossa, ettei niin tulisi ikinä käymään). Tän arvonnan myötä molempia on tullut niin paljon lisää, ettei niihin tasasatasiin ihan älytön matka ole. Arvontoja on siis luvassa jatkossakin. Mistähän vaan keksin teille yhtä kivoja palkintoja jatkossakin :)

Lisäksi reilun kuukauden päästä (muistaakseni) juhlitaan Kotikolmion ekoja synttäreitä. Ja tietenkin niitäkin juhlitaan arpomalla jotain kivaa. Eli vaikkei huonot jutut, tavallinen rivarikämppä ja surkeat kuvat miellyttäisi, niin matkassa kannattaa keikkua kuitenkin (lahjontahan on tunnetusti tehokas motivointikeino).

Mutta se voittaja tosiaan arvottiin yli 300 (!!!) arvan joukosta perinteisesti random.org:in suosiollisella avustuksella. Ässä saa varmasti hyvän ja rakastavan kodin.

Ihan ässä voittaja on:

Tiiti66

Hurjan paljon onnea voittajalle. Laitan sähköpostia ihan just. 

Ihanaa loppuiltaa kaikille!

Tilaa tasoille

Aina tasaisin väliajoin se iskee. Nimittäin se fiilis, että tavaraa pitää karsia. Yleensä se tässä torpassa tarkoittaa tavaroiden tukkimista kaappeihin. Tänään töiden jälkeen tyhjeni keittiön tasot.

Vaihdoin myös pitkästä aikaa noi Lagerhausin pesuainepullot kirpparilöytö-koriin-

Ihan ite sahattu leikkuulautakin on päivittäisen käyttönsä vuoksi parkissa tossa käden ulottuvilla. Pitää kyllä sahailla isompikin tönö, kunhan kelit lämpenee sen verran, että pystyy taas ulkona sahailemaan ilman pilkkihaalaria.

Puulaatikko säilöö työtason laturikaaoksen. Ihan älytöntä, miten monta niitäkin pitää olla. Mua myös kiinnostais kovasti tietää, mitä tuolla laatikossa tapahtuu, koska ne johdot on aina sellaisessa järjettömässä umpisolmussa.

Dc-fixattu radiokin on muuten pitänyt pintansa ihan loistavasti. Kyllä se vaan vaaleana miellyttää silmää tosi paljon enemmän.

Jätin nyt ton kahvinkeittimen ja leivänpaahtimen kuvaamatta, eli tossapa ne meidän tasoilla majailevat tavarat aika lailla on. Steltoninkin jätin tällä kertaa pois lähikuvista.

Kivaa alkanutta viikkoa teille. Huomenna arvotaan :)