Kirpparilöytöjä ja tuhottua kirjallisuutta

Facebookin puolella seuranneet näkivätkin jo eilen yhden kirpparilöydöistä. Vanha kirjasinlokerikko kotiutui meille 7€ naurettavaan hintaan. Mä en oo varsinaisesti tällaista koskaan etsinyt, mutta kun näin jonkun rouvan kääntelemässä kyseistä lokerikkoa, aloin heti toivoa, ettei tää lähde hänen kotiinsa. Jäin siis sivummalta seuraamaan ja iskin heti, kun rouva jatkoi matkaa tyhjin käsin. 

Onneks tää tuli vastaan ihan viimeisissä hyllyväleissä, koska mä tunsin itseni heti ihan roistoks, kun kyseinen rouva tuli mua vastaan ja ite raahasin lokerikkoa mukanani.  Mä oon oikeesti outo.

Lokerikko päätyi nyt aluksi vaatehuoneeseen säilömään lankoja ja muuta pientä ompelusälää. Jos ihmettelette outoa sumppua asettelussa, niin johtuu ihan siitä, et tossa edessähän nököttävät ompelukone ja saumuri, enkä viitsinyt niiden taakse tavaroita piilottaa.

Yhdessä pöydässä oli useampia ihanan retroja julisteita. Hintaa oli vain 1€, joten sudenkorento lähti meille. Siellä ois ollut muitakin hienoja, mut taustaväri oli kaikissa muissa joku mun värimaailmaan sopimaton ja räikee. Vähän jäi kaivelemaan iso haikarajuliste punaisella taustalla...

Nyt oon miettinyt julisteen sijoituspaikkaa ja ripustustapaa. Tää on nimitäin niin suuri, että kehysten kanssa painoa kertyis melko paljon. Haluaisinkin ripustaa tän jollain toisella tavalla; ehkä klipseillä tai sit rouheesti vaan teippaamalla.

Puinen kaulakoru oli mun mielestä vaan yksinkertaisen kaunis, joten eurolla sekin sai lähtee mukaan.

Hayn käsi saa pitää korua, kunnes keksin sille jonkun muun paikan/käyttötarkoituksen.


Eilen tuhosin myös kauan laatikossa odottaneita vanhoja kirjoja. Nää on tulleet mun kätköihin just siks, et toi vanha pahvimainen paperi ja kellastuneet sivut on niin nättejä. Kirjat oli sen verran kärsineitä jo valmiiksi, ettei tuntunut yhtään pahalta alkaa näitä tuunailemaan.

Ensimmäisestä ohuemmasta taittelin korttitelineen. Tähän vois vaikka sit joskus joulukortit tökätä pystyyn.

Toisessa olikin sivuja yli 800. Tästä halusin koittaa taitella "timantin". Meni muuten tovi :)

Vaikka toi vanha paperi on ihanaa, on sen taittelu vähän haasteellista. Se on nimittäin just niinku pahvi. Ei aina halua taittua just halutusta kohdasta. On ihan mahdotonta saada taitettua joka sivu samasta kohtaa, mut eipä mua toi pieni rosoisuus haittaa. Varsinkaan kun tälle ei oo olemassakaan minkäänlaista käyttötarkoitusta tai sijoituspaikkaa.

 Mä kulutan muuten suhteellisen paljon aikaa sellaisiin projekteihin, joilla ei oo mitään funktiota tai loppusijoituspaikkaa. Eipähän kuitenkaan käy aika pitkäks, kun voi kokoajan väkertää jotain täysin turhaa.