Univaikeuksia

Meidän perheessä on ollut viime vuosina sellainen sopimus, että kun toinen vanhemmista on reissussa, saa tytär nukkua aikuisten sängyssä. Loppukesän ja alkusyksyn reissurumba sai kuitenkin systeemit sekoamaan totaalisesti ja viimeiset pari viikkoa ollaan oltu siinä tilanteessa, ettei meillä oo menty kertaakaan nukkumaan ilman hirveää taistelua, lahjontaa ja itkua.

Mä en todellakaan siedä yöheräämisiä, joista on viime aikoina tullut vakiintunut käytäntö. Mulla kun menee kevyesti tunti siihen uudelleen nukahtamiseen. Lopulta neiti itse tarjosi ratkaisuksi parvisängystä luopumista. Voitte kuvitella, miten riemuissani olin, kun tota sänkyä ensin kuukausitolkulla metsästettiin (eikä siitä nyt kovin pitkä aika oo). 

Päätin kuitekin viikonloppuna pistää sängyn paloiksi ja rakennella uusiksi matalana versiona. Pelkkä kääntäminen ei riittänyt, koska muuten osassa levyjä ois tullut esiin se kamala sininen puoli. Aluksi meinasin myös maalata puuosat samalla valkoisiksi, mutta luovuin ajatuksesta jo purkuvaiheessa. Ei oo kovin helppoa purkaa parvisänkyä yksin. Yllättävän haasteellista saada osat irti hallitusti ilman romahdusta.

Samalla jouduin väsäämään päiväpeiton. Pikaratkaisuna ompelin kaksi Ikean vilttiä yhteen. Toi verho täytyy myös ottaa alas, koska se jää nyt täysin idioottimaisesti tonne sängyn päädyn taakse. Lisäksi noi toisen sivun puut on kyllä pakko edes teipata valkoisiksi. 

Teitä varmaan kiinnostaa kuulla, auttoiko muutaman tunnin hikoilu ja kiroilu sängyn kimpussa niihin unihaasteisiin... Puhutaan siitä joku toinen kerta. Just nyt oon siihen hommaan ihan liian väsynyt.

Terkuin,

nimimerkki "kolme herätystä yössä"

Pirtsakkaa alkanutta viikkoa teille kaikille.