Määrä ei aina korvaa laatua...

..ainakaan valokuvissa. Yritin silti. Kun jatkuvasti kotiutuu töistä vasta illan hämärtyessä, on ihan turha mun taidoilla yrittää saada hyviä kuvia.

Uusien keittiöjuttujen kotiutuminen sai aikaan pienimuotoisen siivousinspiraation. Se kuitenkin meni ohi heti keittiön jälkeen, joten muu kämppä on edelleen täynnä niitä paljonpuhuttuja elämisen jälkiä. 

Norsu ei varmaan tohon jää, mutten mä raaskinut sitä heti laatikkoon piilottaa. On se symppis.

Muijakin pääsi roikkumaan heti. Ehkä siirrän sen myöhemmin toiseen koukkuun ikkunaseinälle. Siinä se saattais jopa päätyä käyttöön.

Jaksoin jopa hangata altaat kiiltäviksi. Oon muuten vähän suunnitellut sahaavani yhden ison leikkuulaudan sopivaksi ton pienen altaan päälle, koska tota käytetään tosi harvoin. Nyt on jo niin paljon suunniteltu, et sehän on jo niinku puoliksi tehty.

Näillä kaikilla kuvilla ei oo oikeesti mitään järkevää virkaa. Kunhan napsin, kun kerrankin on puhdasta.
Vähän ärsyttää, kun jokaiseen kuvaan heijastuu joku valo.

Onko muuten kellään ideoita siihen, millä noi meidän tasot sais taas tasasävyisiksi? Joistain kohdin kiilto on lähtenyt pinnasta tosi pahasti ja ne on luonnonvalossa ihan laikukkaat. Voiko noita vahata tai jotain?

Pahin kohta on selkeesti tossa tiskikoneen yläpuolella, jossa eniten värkkäilen. Mä kun aikoinaan valitsin tän vähemmän esteettisen vaihtoehdon just siksi, että se kestäis paremmin kovaa käyttöä ja huonoa huoltoa.

Jaksaiskohan sitä jatkaa vielä hetken kaaoksen taltuttamista muissa huoneissa, kun tuli hetki huilattua koneella.
Mä niiiiiiin odotan viikonloppua. Nää viilenevät päivät ja pimeät illat ei vaan oo mun juttuja ollenkaan. Kaikki energia kuluu töissä ja tuntuu, ettei jaksa tehdä mitään muuta.

Kivaa keskiviikkoa. Toivottavasti teillä muilla ei oo tällanen "rutistettu rätti"-tyyppinen olotila  :)