Ei tunnu huopapalat tästä taloudesta loppuvan, vaikka miten yritetään. Leikeltiin pari viikkoa sitten tytön kanssa pienimmistä paloista pisaroita ja ommeltiin hyvin suurpiirteisiä huopapussukoita värikynille. Mä en muutenkaan oo projekteissani turhan tarkka, mutta lapsen kanssa väkertäessä on aika siistiä, ettei tarvi edes pyrkiä ihan suoriin saumoihin. Tuleepahan persoonallisempia.
Pisarakuvion innoittamana tehtiin pussukoihin eri väriset pisarapäädyt, jotka ommeltiin lopuksi käsin paikoilleen suurpiirteisillä ja persoonallisen vinoilla pistoilla. Hyvin ovat kuitenkin kasassa pysyneet. Nyt jäljellä on enää kaikista pienimmät huopatilkut, jotka taidan säästää korttiaskarteluihin. Huopaompelukset saavat mun puolesta tällä erää jäädä tähän.
P.s. Mulle on muuten iskenyt joku kummallinen sisustuskriisi. Tekis kovasti mieli hankkia jotain uutta pientä kivaa kotiin, kun joka putiikissa on alennusmyyntihoukutuksia. Samaan aikaan kuitenkin kaikki tavara ahdistaa ja oon karsinut tavaraa entisestään. Niinpä poikkean joka päivä jossain liikkeessä, hypistelen ja ihastelen ja poistun lopulta tyhjin käsin. Kotona sitten katselen ympärilleni ja haaveilen taas jotain pientä piristystä sisustukseen ja huokailen kyllästyneesti.
Onko tähän olemassa joku lääke tai kotihoitokikka? Olenko ongelmani kanssa yksin?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti