Bloggaribrunssi Loftetissa

Eilen meillä bloggareilla oli tosi kiva päivä Vaasan Loftetissa. Vietettiin neljä tuntia hyvässä seurassa ja päästiin kokeilemaan uusia juttuja. Aloitettiin brunssilla tunnelmallisessa Konsulinnan kahvihuoneessa, jonka jälkeen päästiin askartelemaan kierrätyshuovasta ja opettelemaan makrameen solmimista.

Loftet on paikkana ihan huikean hieno ja tarjonta monipuolista. Täällä voi järjestää juhlia, nauttia lounasta, kahvitella, katsella taidenäyttelyitä ja shoppailla aivan ihania tuotteita. 

Kamera pysyi laukussa koko päivän ajan, joten napsin kuvia vain puhelimella. Oli nimittäin niin kiva päästä näpertämään uusia juttuja, että jäi kuvien ottaminen vähän sivuseikaksi.

Lopuksi saatiin tutustua vielä Annie Sloanin maaleihin ja vahoihin. Tää kiinnosti mua todella paljon, koska oon himoinnut pitkään tällaista mattapintaista seinää, mutta kalkkimaalien ongelma on se, ettei maalin päälle pysty maalaamaan uudelleen ilman huolellista hiontaa. Hionta taas on sellaista hommaa, johon en ihan vapaaehtoisesti ala. Näissä maaleissa tuota ongelmaa ei ole. Nyt vaan pitäis päättää, minkä seinan maalaisin ja millä värillä.

Kiitos Loftetin väelle tosi kivasta tapahtumasta. Nyt mun täytyy mennä solmimaan mun makramee valmiiksi :)

Pakolliset hankinnat

Vihdoin on aika katsoa läpi osa Uumajan ostoksista. Kehtaan tunnustaa purkaneeni ostokset kassista vasta eilen. En taaskaan voinut ohittaa pesuainepulloja, joiden etiketit ja tuoksut oli vaihtuneet viime visiitin jälkeen. Taitaa olla jo kolmannet erilaiset, mutta kaikki on tähän mennessä tullut käytettyä. Päätin myös sijoittaa pari euroa mustaan tiskirättiin. Jännä nähdä, miten se kestää käyttöä.

Lauantain kunniaksi pitää laittaa myös pupukevennys. Mä kun ajattelin nappaavani siitä ekan kerran "vähän parempia kuvia" oikein kameralla. Pieleen meni. Eihän tuo oo edes sadasosasekuntia paikoillaan. Noin pörröinen kaveri näyttää melkein jokaisessa kuvassa suttuiselta epämääräiseltä karvapallolta. Jatkamme harjoituksia :)

Mä en oo koskaan...

..tykännyt leipoa. Viimeksi tänään totesin, että leipominen vaan on mulle aina jotenkin hankalaa.  Homma menee aina sotkuiseksi säätämiseksi. Pääsääntöisesti saan aikaiseksi ihan syömäkelpoisia juttuja, mutta se tekeminen ei vaan suju ikinä mitenkään näppärästi tai helposti. Ei siis oo pelkoa siitä, että täällä alettaisiin jatkuvasti leipomaan tai jakamaan reseptejä jatkossakaan.

Mutta tää on nyt pakko jakaa. Tänään nimittäin testasin pataleipää, joka muutti kaiken. Tai ei se kaikkea muuttanut, mutta kerrankin se leipominen sujui aika näppärästi. Kun tässähän sitä leivontavaihetta ei periaatteessa edes ole. 

Reseptin nappasin Kotivinkin sivuilta, kun kyseinen ohje sattui tulemaan ekana vastaan. Koko perhe söi hyvällä ruokahalulla, eikä toistaiseksi ole havaittavissa minkäänlaisia vatsaoireitakaan. En ois kyllä uskonut tän valmistusta ihan näin yksinkertaiseksi, vaikka jossain vaiheessa pataleivän helppoutta hehkutettiin joka tuutista.

P.s. Toi Lapuan kankureiden ihanan pehmeä keittiöpyyhe muuten löytyi asuntomessureissulla saadusta goodiebagista. Rakastuin materiaaliin ja tämmösissä leivontahommissa toi hennon mintunvihreä sävykin on ihan jees.