Keittiökokemuksia ja pari hankintaa

Pienestä keittiörempasta on kulunut reilu viikko. Oon päässyt testaamaan uutta uunia ja liesitasoa useampaan kertaan, enkä vieläkään oo oppinut siihen, miten nopeasti induktiotaso lämpeää. Vielä en myöskään hahmota, mikä on sopiva säätö millekin toiminnolle. Toistaiseksi oon ollut supertyytyväinen molempiin valintoihini.

Keittiön allas ja hana ovat myös päässeet kovaan käyttöön. Hanaan on rakastunut koko perhe. On muuten outoa, että mulla on lähes kahdeksan vuoden jälkeen hana, joka ei vuoda mistään. 

Keittiöön piti tietysti tehdä pari pientä hankintaa. Marimekon kulho päätyi toistaiseksi altaan reunalle ja Räsymatto-patalappu roikkuu keittiön ainoassa koukussa. En vain voinut vastustaa. Lennolin ihana vohvelikankainen keittiöpyyhe on saatu Asuntomessuilta. Sopii värimaailmaan ihan täydellisesti. Nyt tekisi mieli jatkuvasti ostaa jotain keittiötavaraa, kun pinnat ja koneet miellyttävät silmää. Samalla kuitenkin nautin valoisuudesta ja melko tyhjistä tasoista. 

Mukavaa viikonloppua teille. Toivottavasti täällä länsirannikollakin päästäis taas nauttimaan kesäisistä keleistä. Sateita ja kylmyyttä on ollut viime päivinä ihan riittävästi.

Kokovalkoinen keittiö

Huh huh, mikä viikko. En oo ehtinyt blogimaailmaan ollenkaan. Onneksi keittiö on kuitenkin saatu rempattua ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Oon niin fiiliksissä, miten iso muutos näinkin pienellä remontilla saatiin aikaan.

Keittiöstä vaihdettiin siis tasot, tiskiallas ja hana. Lisäksi vanha liesi vaihtui erillisuniin ja keittotasoon. Remonttia valmistellessani päätin nypätä myös yläkaappien alla olleet peitelistat pois, vaikkei noi nyt näkyviin jääneet valaisimet mitkään kaunottaret olekaan. 

Koko remontti suoritettiin vajaassa työpäivässä. Kaikki mitat oli millilleen, eikä muitakaan ongelmia tullut vastaan. Vanhan keittiön luokattoman huonot kuvat löytyvät mm. TÄÄLTÄ. 

Mitäs tykkään kokovalkoisesta keittiöstä? Hitti vai huti? Varmaan jokaisen mielestä kuitenkin parempi kuin entinen :)

Hyvää ja kaunista

Kauneus ja käytännöllisyys samassa tuotteessa saa aina mut innostumaan. On ihan parasta, kun usein käytettävät jutut voi huoletta jättää esille, eikä sisustussilmää siltikään särje. Sekä Steltonin termos, että Eva Solon karahvi ovat meillä lähes päivittäisessä käytössä ja nököttävät aina keittiön tasolla.

Toinen erittäin toimiva sanapari on hyvää ja kaunista, joka muuten toimii (mun mielestä) loistavasti näissä Nicolas Vahèn tuotteissa, joita meillä lisätään nykyään ihan jokaiseen ruokaan jossain muodossa. 

Tällaisista arkisista jutuista saa jotain mystistä mielihyvää. Mutta sitten sitä samalla miettii, että miksei kaikki arkiset jutut voisi olla edes vähän kauniimpia. Miettikää, miten kiva ois nostaa aamupalapöytään joku tyylikäs voirasia tai modernin yksinkertaiset jogurttipurkit. Kuiva-aineet voi onneksi kipata kauniiseen säilytyspurkkiin, mutta kyllä se perinteinen mainoksilla ja resepteillä koristettu maitopurkki joskus pilaa muuten kivan kattauksen. Mä kun en oo sitä porukkaa, joka jaksaisi kovinkaan usein kaataa maitopurkkinsa sisältöä nättiin kannuun. 

Mitkä arkiset esineet tai asiat vois sun mielestä olla kauniimpiakin? Ja oonko ainoa, jota joskus ärsyttää näinkin pienet ja vähäpätöiset asiat? Onhan siinä toki se hyvä juttu, että silloin kun päässä pyörii näin olemattomat asiat, niin voi todeta elämänsä olevan melko hyvällä mallilla ;)

   

3 päivää ja 3 yötä

Sen verran on tullut vietettyä aikaa vaakatasossa unen ja valveen rajamailla. Yöt sängyssä hourien ja päivät sohvalla lojuen. Mä sairastan äärimmäisen harvoin, mutta sitten, kun sairastan, niin sairastan kunnolla.

On ainakin tullut todistettua, että torkkupeittoja pitää olla useita. Kolme päällekkäin on aika lailla sopiva määrä. Kolme tai neljä sohvatyynyä taas on sopiva määrä silloin, kun selailee sisustuslehtiä vaakatasossa ja juo samalla kannuittain vettä.

Ja untuvatäytteisessä sohvassa on se hyvä puoli, että muutamassa päivässä sohvaan painunut ruhon muodostama kuoppa on suhteellisen helppo pöyhiä tasaiseksi. Eiköhän nuo kankaan rypytkin oikene, kun pystyn taas nousemaan kunnolla jalkeille. Nyt tuntuu ekaa kertaa siltä, että olo on menossa aavistuksen parempaan suuntaan. 

Koittakaahan pysyä terveinä. 

Vitosen värikokeilu ja Blogipolku

Joskus sitä vaan kaipaa pientä vaihtelua, vaikka aiempi vaihtoehto ois todettukin toimivaksi. Sisustusliikkeen loppuunmyynnistä oli siis pakko hankkia luonnonvalkoiset tabletit, koska joskus sitä muijiinsakin (hetkellisesti) kyllästyy. Vähän arvelutti, miten nää mätsää valkoisen pöydän kanssa. -70% alennuksellä päätin kuitenkin ottaa riskin, koska materiaali oli tota meillä vaadittua huuhdeltavaa muovia.

Ärsyttävän pitkään menee, että noi oikenee. Ovat nyt olleet pöydällä kolme päivää, mutta vieläkin vetävät mutkalle. Ei ehkä kannattais säilyttää ostoksiaan eteisen lattialla muovipussissa viikkotolkulla.

Onhan toi väriero melko selkeä, mutta haittaako tuo. Mun silmiin ei toistaiseksi satu, joten katsellaan nyt näitä jonkin aikaa. Vaivattomuus on meillä valttia, joten kankaisia ei sottapyttytaloudessa voi ajatella pöytään laittavansa.

Lopuksi vielä yks juttu; Blogilistahan loppuu, mutta samaan aikaan on ilmestynyt uusi Blogipolku-sivusto, jonka kautta voit nyt tallustaa seuraamaan myös Kotikolmion tapahtumia. 

Pienet haaveet toteutuu

Varmaan jokaisella sisustusintoilijalla on niitä pieniä (ja suuria) tavarahaaveita, joista osa toteutetaan ja osa jää ikuisiksi haaveiksi. Mä sorrun melko helposti tekemään alle parinkympin ostoksia, mutta sitä kalliimmat ostokset harkitsen tosi tarkkaan. 

Eva Solon jääkaappikarahvi on yks niistä pienemmistä haaveista, jotka on keikkuneet mun listalla jo ainakin pari vuotta. Lähes 50 euron hinta on ollut kynnyskysymys, kun näistä jutuista ei aina tiedä, osoittautuvatko arjessa hiteiksi vai hudeiksi. 

Yksi lemppariliikkeistäni ilmoitti lopettavansa toimintansa ja kaikki tuotteet myydään -50% alennuksella. Liike sijaitsee ihan mun työpaikan vieressä, joten pakkohan sinne oli kipaista. Kotiutin tuon himoitsemani kaatimen 3D-päällisellä, koska pinkki neopreenipäällinen ei vaan jotenkin iskenyt. Aika ja arki näyttävät, miten kovaan käyttöön kaadin lopulta meillä päätyy.

Liikkeen lopettaminen kyllä harmittaa ja loppuunmyynnissä shoppailu aiheuttaa mussa jopa häpeän tunteita. Tuntuu jotenkin väärältä intoilla edullisista löydöistä, kun kyseessä on liikkeen lopetus ja ihmisiltä on menossa työpaikka alta. 

Oonko ainoa joka miettii näin paljon tällaisiakin asioita shoppaillessaan? Millaisilla fiiliksillä te shoppailette loppuunmyynneissä?