Älä tee niinkuin minä teen...

Mä teen asiat usein just väärin päin ja tyhmästä päästä kärsii yleensä koko kroppa. Tai ainakin koppa (=pää), koska joutuu sit vähän pohtimaan enemmän. 

Ostin joku aika sitten ihanaiselta  Löytö-blogin Johanna Koolta kolmannenkin Stockholm Randin. Joku siellä varmaan huokailee, että eikö se tajua noiden olevan niin läst siisön. Mua ei haittaa, jos jostain tykkään. Ensin ajattelin säilöä tän varamatoksi, mutta pestyäni sen, en sit malttanutkaan säilöä varastoon. Tää on just se ostos, jonka sijoittelua suunnittelin mittanauhan kanssa Facebookin puolella.

Mä siis tosiaan pesin villamaton. Ihan itse. Kylppärissä. Eikä siinä vielä kaikki. Jotenkin sain jopa taiteiltua sen kuivumaan ihan omin avuin. Vähän tuli kyllä hiki.

Ei sille matolle kuinkaan käynyt, mut jos kokeilette tätä kotona, niin ihan omalla vastuulla sitten.

Yritin saada tän ensin makkariin, mutta siellä on liikaa aukeavia ovia, eikä se sit toiminut.

Ei oo ihan toi matto vielä oiennut, mutta väkivalloin sain sen kiskottua kenkäkaapin alle. Kaappi on ruuvattu kiinni seinään, joten ihan helposti ei tääkään mennyt.

Koska meillä on tosiaan koko alakerta avointa tilaa, niin tykkään, että matot ja muutkin isommat jutut natsaa yhteen. Olihan eteisessä toki mustavalkoinen raitamatto ennenkin, mutta kyllä te sisustajat tiedätte, mitä tarkoitan.

Tosta yläkuvasta muuten näkyy hyvin, ettei jäänyt turhan paljon tilaa tohon jalkalistan ja maton väliinkään. Sai kyllä ihan tosissaan mittailla.

Mä oon viime aikoina sortunut useampaan heräteostokseen, mutta koska oon ostanut käytettynä tai hyvällä alennuksella, niin oon antanut itselleni luvan shoppailla. Joskus aiemmin nimittäin mainitsin palkitsevani itseni jotenkin, jos selviän elämäni pahimmasta "työstressitilanteesta". Se on nyt selätetty, joten oon hankintani ansainnut. Siis omasta mielestäni. Ja sehän on tärkeintä, eikös vaan?