Mitään salaamatta

Kiitos kommenteistanne aiempaan "liian tavallinen koti"-postaukseen. Aina ihanaa kuulla, etten ole kriiseineni yksin. Viikonloppuna napsin kyseistä postausta varten harvinaisen laajoja kuvia alakerrasta, jotta se tavallinen koti aukeaisi lukijoille koko tavallisuudessaan yhdellä silmäyksellä. En kuitenkaan viitsinyt iskeä koko kuvatulvaa samaan postaukseen, vaan jätin osan odottamaan. Tässä ne nyt ovat, mitään rajaamatta.

No joo, jotain juttuja näistäkin kuvista jäi pois. En viitsinyt sentään jättää vessan ovea auki kuvausta varten. Ja ehkäpä jokin kulma on jäänyt vahingossa piiloon, mutta eiköhän näissä aukea aika lailla kaikki olennainen.

Odotan innolla kevään alkamista, jolloin saan toteutettua keittiön pienen pintarempan. Meillä kun ei ole lämmintä varastotilaa, en halua hankkia uutta uunia ja muita tarpeita kotinurkkiin odottelemaan asennusta. Näillä keleillä tasojen sahailu ulkona ei myöskään hirveästi houkuttele. 

Yllättävän hyvin on kahdeksan vuotta sitten tehdyt valinnat kestäneet aikaa, vaikka silloin vaihtoehtoja minimibudjetilla oli tuskallisen vähän ja kaikki päätökset tehtiin remontin aikana lennossa muutamassa viikossa. Toki tekisin monia asioita nyt toisin, mutta se nyt tuskin on yllätys. Naisella kun on oikeus muuttaa mieltään ja tässä ajassa sen on ehtinyt muuttaa jo moneen kertaan. Pidetään kuitenkin kaikki muut muutosajatukset salaisuutena. Pakko saada ensin toteutettua toi keittiö ennen kuin kehtaa vihjatakaan mistään muusta :)