Pakko se on myöntää; pastellivärit ovat melko herkullisia. Fimo-muovailun tuloksena syntyneet helmet näyttivät niin karkeilta, että melkein teki mieli maistaa.
Eilen väsäsin niistä koruja. Ihan kaikki eivät tähän kuvaan edes päätyneet, koska yhden unohdin kaulaani ja pari sujautin jo pikkujoulupaketteihin.
Kaulakorujen lisäksi koitin taiteilla ekan kerran elämässäni myös jonkinlaisia korviksia. Ne esittelen teille myöhemmin, kunhan jaksan kiinnittää ne pahvialustoille.
Näitä on oikeesti ihan älyttömän kiva väsätä, mutta sitten mua häiritsee antaa niitä lahjoiksi. Vaikka nää on mun ja muutaman muun mielestä kivoja ja hauskoja, niin en usko näiden(kään) miellyttävän jokaista lahjansaajaa. Lisäksi tässä vaiheessa iskee aina perisuomalainen vaatimattomuus ja jokainen "virhe" siinä omassa teelmöksessä tuntuu jättimäiseltä.
Tässä vaiheessa onkin hyvä mainita, että jos sun lahjapaketista paljastuu tällaista sisältöä, niin sitä ei oo mitenkään pakollista käyttää. Ei edes silloin, kun tavataan. Ehkäpä jokaisen tuttavapiiristä löytyy joku alle kouluikäinen tyttölapsi, jolle koru ois mieluinen. Voit siis ihan puhtaalla omallatunnolla laittaa korun kiertämään.
Oonko ainoa, joka tekee lahjojen antamisesta/hankinnasta näin hankalaa itselleen? Mietinkö ja stressaanko mä vaan ihan liikaa?
Heippa! Olen etsinyt Hobby Hallin Marocco-puuvillamattoa, ja huomasin että olit kirjoittanut siitä; oletko mahdollisesti ostanut maton ja haluiaisitko kenties myydä sen? =) T. Epätoivoinen =D
VastaaPoistaKyseinen matto ei valitettavasti meille koskaan kotiutunut. Toivottavasti löydät etsimäsi.
Poista