Suurin piirtein näin ajattelin hiljaa mielessäni, kun sunnuntaina siivosin tytön huonetta viisi tuntia! Ihan käsittämätöntä. En nimittäin edes pessyt ikkunoita (paitsi sisäpinnat) tai vaihtanut lakanoita. Pelkkään tavaroiden järjestelyyn ja pintojen siivoamiseen kului noin älytön aika. Siinä oli samalla aikaa tutkia jokainen esine ja tyttären sisustusratkaisu.
Mä en vieläkään oo heittäytynyt sisustusnatsiksi, vaan annan neidin sisustaa mielensä mukaan, vaikka välillä tekisi kyllä mieli karsia osa jutuista piiloon. Meillä kun pitää tavaraa ilmeisesti olla esillä mahdollisimman paljon.
Ilmoitustaulu on euron kirppislöytö, jonka kehykset maalasin mustaksi. Tähän huoneeseen se muutti multa salaa, mutta kelpuutin ja ripustin käskystä seinälle. Kuten korttien määrästä voi päätellä; tässä huoneessa ihan kaikessa enemmän on enemmän.
Tykkään huoneessa monista jutuista, mutta se esillä oleva tavaran määrä saa yleisilmeen aina mun silmään turhan sekaiseksi. Ikkunaseinän pitkää työpöytää en kehdannut edes kuvata, koska se on lähes 3-metrin pituudeltaan täynnä erilaisia koriste-esineitä ja askarteluja. Mä kun mieluummin pitäisin tavaramäärän minimissä ja keskittyisin muutamiin kivohin juttuihin, kuten tähän upeaan puu-Chevyyn.
Onko siellä ruudun toisella puolella muita, jotka antavat lapsen koristaa huoneensa ihan oman mielensä mukaan? Mä kun podin huonoa omaatuntoa jo siitäkin, että ohjailin huonekaluvalintoja päättämällä niiden värin. En koskaan voisi sanoa, ettei ihan jokaista kouluaskartelua tarvi laittaa paraatipaikalle, vaan suljen sisustussilmäni ja ihailen jokaista teelmöstä yksitellen. Vaikka ne yhdessä luovatkin huoneeseen silmiä särkevän värikirjon ja sekaisen yleisfiiliksen. Aikansa kutakin, vai miten sitä sanotaan :)
Tykkään huoneessa monista jutuista, mutta se esillä oleva tavaran määrä saa yleisilmeen aina mun silmään turhan sekaiseksi. Ikkunaseinän pitkää työpöytää en kehdannut edes kuvata, koska se on lähes 3-metrin pituudeltaan täynnä erilaisia koriste-esineitä ja askarteluja. Mä kun mieluummin pitäisin tavaramäärän minimissä ja keskittyisin muutamiin kivohin juttuihin, kuten tähän upeaan puu-Chevyyn.
Onko siellä ruudun toisella puolella muita, jotka antavat lapsen koristaa huoneensa ihan oman mielensä mukaan? Mä kun podin huonoa omaatuntoa jo siitäkin, että ohjailin huonekaluvalintoja päättämällä niiden värin. En koskaan voisi sanoa, ettei ihan jokaista kouluaskartelua tarvi laittaa paraatipaikalle, vaan suljen sisustussilmäni ja ihailen jokaista teelmöstä yksitellen. Vaikka ne yhdessä luovatkin huoneeseen silmiä särkevän värikirjon ja sekaisen yleisfiiliksen. Aikansa kutakin, vai miten sitä sanotaan :)
Lasten ehdoilla mennään suurimmaksi osin, prinsessatapetteihin en aikoinaan taipunut :D
VastaaPoistaLasten ehdoilla mennään suurimmaksi osin, prinsessatapetteihin en aikoinaan taipunut :D
VastaaPoistaSiihen mäkään en olisi suostunut :)
PoistaEi meillä onneksi tarvitse sisustamisesta riidellä, mutta kyllä toi sisustuksen runsaus välillä pakottaa puremaan hammasta :D
On se tavaran ja pikkusälän määrä ihan järkky. Kokonaisilme on aika villi vaikka huonekalut olen yrittänyt pitää valkoisina ja seinätkin on yksiväriset. Lisäksi tytär on kova siirtelemään myös huonekaluja omin päin. Vaatekaappiin kun vien puhtaita vaatteita, meinaa välistä itku päästä. Joku yleiskone sielläkin myllännyt kaikki vaatteet sekamelskaksi. Semmoista se kai on vähän kaikilla:)
VastaaPoistaIhanaa! Meillä on just samat jutut :)
PoistaOon yrittänyt nyt siivousurakan jälkeen lahjoa pitämään huoneen siistinä. Toistaiseksi oon onnistunut, mutta eipä tässä oo vielä montaa päivää kulunut.
Tsemppiä sinnekin näiden asioiden kanssa :)