Pukkiperhe

Olipa kerran neiti O, joka penkoi ulkovarastoa toiveenaan löytää tonttuja tai  muita mauttomia joulukoristeita, joita anti-jouluinen äiti ei halunnut esille laittaa. Laatikon pohjalla lojui henkitoreissaan pieni olkipukki, joka päätettiin pelastaa sisätilojen lämpöön. 

Pukki oli sen verran retro ja epämuodikas, että sen oli saatava pienimotoinen kauneusleikkaus ennen uuteen kotiin pääsyä. Pukki asetettiin leikkuupöydälle laudalle se ja sai nopean make overin.

Pieni pukki oli kuitenkin orpo ja neiti O vaati, että pukilla täytyy olla vanhemmat. Joulufiiliksetön äiti uskaltautui ruokatunnilla markettiin ja osti muutamalla kolikolla pikku-pukille uudet varisevat vanhemmat.

Uudet perheenjäsenet olivat niin sotkuisia ja epämuodikkaita, että nekään eivät saaneet tulla sellaisina kuin olivat. Pukit riisuttiin ja ylimääräiset naamakarvat ajettiin pois.

Pukitkin ymmärsivät, että musta on uusi musta. Ja sheivatut naamat nyt vaan ovat paljon siistimmät.

Käytiin myös keskustelua siitä, että asusteiden kanssa vähemmän on enemmän.

Samalla tsekattiin, että myös takamukset on kunnossa ja todettiin, että "little junk in the trunk" on ihan jees.

Melko edustava perhe tästä lopulta tuli. Saa ne nyt meillä asua ainakin Tapaninpäivään saakka. Siirretään ne sit taas ulkoruokintaan sinne varaston alimpaan laatikkoon.