Meni hermot...

..itseeni. Monet on kommentoineet, että mä oon niin ahkera ja jaksan koko ajan väsätä kaikkea. Totuus on kuitenkin melko usein toinen. Jotkut projektit vaan kestää ja kestää, enkä saa aikaiseksi edes hankkia tarvittavia värkkejä. Se onkin yleensä mun suurin ongelma.

Maalikauppaan ei huvita mennä, ellei just sillon huvita maalata. Ja sit kun ois maalausinspis, niin sitä maalia ei oo ja koko fiilis menee sit siinä :)

Niinpä Uten Silo päätyi tänään maalaamattomalle seinälle vanhojen magneettimaaliraitojen päälle, vaikkei se siihen sovi yhtään. Ajattelin sen kuitenkin olevan paremmassa turvassa tossa seinällä, kuin nojailemassa seinään meidän makkarin lattialla. 

Ensin laitoin sen tollaiselle käytön kannalta optimaaliselle korkeudelle, mutta jouduin siirtämään. Näytti nimittäin tosi typerältä, kun tää oli noin 20cm alempana kuin vieressä olevien keittiönkaappien alareuna.

Ei toi onneksi edelleenkään mitenkään älyttömän korkealla oo ja kyllä se näyttää paljon paremmalta samassa linjassa. Tässäkin vaan taitaa nyt käydä tää perinteinen, että yks hankinta johtaa toiseen.

Eikös toi Mixrack näytä teidänkin mielestä nyt ihan liian kapealta ton siilon alla? Mun mielestä se tarvii nyt ehdottomasti viereen toisen samanlaisen. Täytyis vaan jaksaa mitata, et mahtuisko ne tohon.

Ja toi seinän maalaus saa nyt oikeesti odottaa mun talvilomaan. En tosin vielä tiedä, koska se on, mutta tänä vuonna kuitenkin.

Kivaa lauantai-illan jatkoa teille. Mä aion nyt ottaa hyvän asennon sohvalla ja olla loppuillan tekemättä mitään.