Aikansa kutakin

Nyt on virkattu viimeisetkin trikookuteet ja olo on sanalla sanoen helpottunut. En vaan saanut näiltäkään projekteilta mielenrauhaa ennen kuin kaikki kerät oli kadonneet. Eikä niiden rantapallon kokoisten pallojen säilöminen sellaisenaan oikein innostanut. Tää on siis tällä erää viimeinen trikookude-projekti. Ihan hetkeen en aio kyseistä materiaalia meille hankkia. Teki älyttömän hyvää mun krooniselle jännetuppitulehdukselle tää vääntäminen :)

Lattiatyyny oli tyttären toive omaan huoneeseen. Purkasin nimittäin sen ison, aiemmin  virkkaamani ns. tynnyrirahin ja jotain piti saada tilalle. 

Toisen puolen sain osittain vanhan rahin pohjasta. Nyt tää on jo matkannut loppusijoituspaikalleen ja mä oon siirtynyt ikuisuusprojektini; jämälankapeiton pariin. Ostin nimittäin eilen hervottoman ison säkillisen lankakeriä kirpparilta 4 eurolla. Kädet on ihan romuna, mutten osaa lopettaa. 

Tänä aamuna muuten viisi sudenkorentoa oli lennähtänyt keittiön lattialle. Sen jälkeen lennähtivät surkeat teippirullat roskikseen. Itse aion lennähtää lähipäivinä sellaiseen kauppaan, josta saa sitä oikeesti hyvää 2-puoliteippiä. Tuli taas todettua, ettei halpaa ja hyvää oo olemassakaan.

Kuinkas teidän viikko on startannut?

Viikonloppukuulumisia

Hyvää isänpäivän iltaa. Onpa vierähtänyt taas viikonloppu vauhdilla. Pitkästä aikaa on saanut jännätä leijonapelejä ja karvas tappio kyllä syö nyt naista. 

Viikonloppuna oon virkannut ranteet mutkalla sen toivotun lattiatyynyn ja lisäksi yhden korin (taas). Onneksi alkaa trikookuteet olla vähissä ja saan hetkeksi unohtaa noi raskaammat projektit. 

Tänään liimailin taas korennot ruokapöydän päälle. Laitoin ne jo kertaalleen maalauksen jälkeen, mutta olinpas ostanut jotain supersurkeaa teippiä. Korennot lentelivät lattialle muutamassa päivässä. Kevyitä sydämentykytyksiä sai välillä, kun useampi lenteli alas samanaikaisesti aamuyön pimeinä tunteina. Toivottavasti nää nyt toisella teipillä pysyisivät.

Isänpäiväkortin (yhden niistä) laitoin jääkaapin oveen. Mä jotenkin luulen, että mun hankkimat lahjat tulevat vilahtamaan täällä blogin puolella jossain myöhemmässä vaiheessa, joten en jaksanut niitä nyt alkaa kuvailemaan.

Meillä vedettiin taas isänpäivä hyvin rennolla tyylillä ja kaupan valmiilla kakulla. Ihailen herkullisia isänpäiväleipomuksia ja kauniita kattauksia sitten kaikkien muiden blogeista. Mitenkäs teidän viikonloppu ja isänpäivä on sujunut? 

Kuukausi kotona

Tämäkään ei ole millään lailla maksettu mainos. Ja koko älytön rahasumma on maksettu ihan omasta pussista.

Päätin nyt kuukauden käyttökokemuksella vihdoinkin kertoa ensimmäisiä kokemuksia meille kotiutuneesta unelmasohvasta. Ei jotenkin voinut hirveästi hehkuttaa heti alussa, kun kokemusta oli joku 2 tuntia.

Tilaaminen Vepsäläiseltä onnistui helposti, vaikka mua oikeasti jännitti ihan älyttömästi, mitä tuli tilattua. Myymälässä ollut kokonaisuus oli niin täysin erilainen kuin tää mun valitsema, eikä ohjelman piirroskuva tietenkään ihan todellisuutta kertonut. 

Sain toimituspäivän tietooni pari päivää tilaamisen jälkeen ja se piti täydellisesti paikkansa. Onneksi myös mun visio sohvasta vastasi todellisuutta täydellisesti. Ainut, mikä yllätti, oli sohvan paino. Se näyttää niin kevyeltä, mutta painoi varmaan tuplasti sen, mitä vanha jättisohvamme.

Sohvan suojasin suihkimalla siihen suoja-aineen. Sen jälkeen sohvalle on kerran läikytetty appelsiinimehut ja pari kertaa oon hinkannut rätillä suklaatahroja ja muita mystisesti ilmestyneitä ruokatahroja. 

Jokainen tahra on saatu pois, eikä mun silmällä ainakaan pysty erottamaan mitään jälkiä. Tyynyjä en oo vielä pahemmin pöyhinyt, vaikka syytä näyttäis sillekin olevan. So far, so good. En oo löytänyt tähän mennessä vielä mitään moitittavaa.

Tällaisella hehkutuksella viikonloppuun ja Vain elämää duettojakson pariin. Rentouttavaa viikonloppua!

Copycat

Meillä luettiin taas vähän sisustuslehtiä perheen naisväen voimin. Neiti bongasi Dekosta lastenhuoneen, jossa oli seinässä pieniä palloja. Menin sitten mainitsemaan, että onhan meilläkin niitä pallotarroja, joilla aiemmin koristeltiin saippuapulloja. Siitä se ajatus sitten lähti.

Näähän on siis niitä maalitaulujen peitetarroja (kai näillä joku nimikin on, mutten sitä tiedä). Idean bongasin joskus kauan sitten jostain blogista, jota en tietenkään muista, mutta jo silloin aloin metsästää näitä varastooni.

Tarroissa on se kiva puoli, että ne voi aina nyppiä pois. Hetkeen ei tarvitse siihen ryhtyä, koska huoneen asukas oli lopputulokseen tyytyväinen. Meillä on taas sisustuskärpänen puraissut jälkikasvuakin ja mun pitäis kuulemma seuraavaksi virkata trikookuteesta lattiatyyny. Nyt kuppi kahvia ja sitten koukku kouraan.

Onneksi huomenna on perjantai!!

P niinku Puu

Joillain on levottomat jalat. Ja toisilla levottomat kädet. Taas keksin väkisin käsille tekemistä ja testailin kirjaimen virkkaamista. Ja joo, ihan soveltamalla omasta päästä, vaikka just eilen julistin, että pitäis pysyä vaan toisten tekemissä hyvissä ohjeissa, eikä räpeltää omiaan.

P niinku Puu. Tai voi se tietty olla myös "Plant", jos haluaa hienostella lontooksi. 

Vähän on turhan eri paria tossa, mutta ainahan sen  kirjaimen voi kääntää piiloon.

Nyt on muuten pakko hypätä ihan asiasta viidenteen: käykää pliis äkkiä joku ostamassa String-työpöytähässäkkä pois Huutiksesta ennen kuin mä sorrun. Jooko?? Mä ihastelen kuvaa ja yritän tolkuttaa itselleni, ettei meillä oo sellaista paikkaa, mihin toi mahtuis. Mutta kun se on niin ihana!! Ja nyt ois kohtuullinen hintakin. Pakko varmaan painua äkkiä sänkyyn tästä kiusauksen ääreltä.

Visio oli erilainen

Kun sitä pääsääntöisesti räpeltää juttuja ihan omasta päästään, ei lopputulos oo aina ihan samanlainen kuin se visio, jota lähti toteuttamaan. Päätin nyt kuitenkin tän teille esitellä, kun kerran väsäsin. 

Perjantain telkkarimaratonin alussa päätin taas  keksiä jotain tekemistä käsilleni ja olohuoneen torkkupeitoista inspiroituneena päätin kokeilla pikaista pannulappuprojektia samalla kuviolla. Ei se ihan toiminut. Tuloksena oli surkea räpellys, jossa kuviot on aavistuksen vinossa. Täytyy tökätä tää jatkossa aina kattilan alle piiloon. 

Vahingosta viisastuneena päätin pysytellä jatkossa näissä kirjan ohjeilla tehdyissä kuvioissa. Mä en muuten vielä tiedä, mikä tästä tulee. Ehkä ompelen tähän vetoketjun ja joku voi saada raitapussukan vaikka joulupaketista. OMG, mainitsinko sanan joulu??

Nallen synttärijuhlat

Tänään Iia-nalle sitten täytti 6 vuotta. Synttärisankari istui ruokalappu kaulassa pöydässä jo tunteja ennen juhlia. 

Otettiin juhlan kunniaksi ekaa kertaa käyttöön kesällä Prisman ale-korista löytynyt pöytäliinakin. Vähän se on meidän pöytään suuri, mutta kiva kuitenkin.

Synttärisankarin äiti tietenkin teki kakun. Tai ainakin koristeli sen. Mä pääsin tällä kertaa vähän helpommalla. Selkeesti on nallen kuva kakussakin.

Pupu oli tällä kertaa ainoa kaverivieras. Onneksi sille ei tarvinnut kattaa erikseen.

Tää puhallus vähän jännitti sivustakatsojaa, mutta selvittiin siitäkin kärähtämättä. Nyt on juhlat tältä päivältä juhlittu. Lahjat oli mieluisia ja kakku syömäkelpoista. Ihanaa, että on vasta lauantai. Taidan laittaa pitkästä aikaa saunan päälle.

Rentoa lauantai-iltaa teille myös.