Inspistä ja ideoita

..ja taas sitä mennään. On/off-virkkaajalle pärähti päälle taas inspis, kun fb-kirpparilta bongasin Oma Koppa-kirjan muutamalla eurolla. 

Sen verran on kuitenkin jäänyt noita keskeneräisiä projekteja, että kirjan ohjeisiin en heti pääse syventymään tekemisen merkeissä. Inspis kuitenkin iski välittömästi sillä seurauksella, että oon saanut käteeni jo kaks rakkoa ja peukalo on tutusti puutuneessa olotilassa. 

Tää kirjahan on ilmestynyt jo kauan sitten, mutten oo malttanut uutena hankkia. Vähän alkoi mietityttää, oisko musta tekemään joku vaate. En oo nimittäin koskaan saanut vaatekappaletta aikaiseksi kuin ompelukoneella. Vai lasketaanko yläasteen pariton sukka ja yksinäinen lapanen?

Tätä kirjaa kyllä voi ihan vain selaillakin.  Ideat on kivoja ja kuvat kauniita. Ehkä mä vielä mietin tota vaateasiaa sillä aikaa, kun yritän puurtaa keskeneräisen maton ja alkutekijöissään olevan pyykkikorin valmiiksi. Ei kai niissä nyt kovin kauaa voi mennä...

DIY: Vanha idea, uusi toteutus

Jotkut ehkä muistavat vanhan laturintuunausprojektini. Silloin askartelin sormet tunnottomina ja päällystin koko johdon pienillä hamahelmillä. Johto on kestänyt käytössä loistavasti, eikä sitä tosiaankaan saa enää laukun pohjalla solmuun.

Kun löysin kaapin perältä pari kourallista isoja hamahelmiä, oli pakko kokeilla, mahtuisko ne paksumman johdon päälle. Ja mahtuihan ne. Niinpä nypin kahvinkeittimestä vähän repsahtaneet raitateippaukset pois ja pistin helmiä tilalle. Värivalikoima oli erittäin rajallinen ja lopulta en saanut koko johtoa samanlaiseksi.

Leivänpaahtimen johtoon nämäkin olivat liian pieniä, joten se johto saa nyt toistaiseksi olla tylsän musta. Revin nimittäin samalla vaivalla siitäkin vanhat teippaukset pois. Jaksaiskohan sitä koittaa joku päivä johdon koristelua kynsilakoilla. Ainakin sillä tyylillä oon nähnyt kivoja kuulokkeita ja latureita. Onko jollain kokemusta, miten kynsilakat hommassa (ja mustassa johdossa) toimivat? 

Vai oisko jollain heittää joku ihan uus idea? Iski nimittäin joku pakkomielle myös ton toisen johdon piristämiseen.

DIY: Minionista on moneksi

Nyt tulee kyllä yks maailman yksinkertaisimmista ja nopeimmista tuunauksista. Eilisessä postauksessa kakunkoristeena tikun päässä keikkunut lelu-Minion sai nimittäin tänään uuden käyttötarkoituksen. Sain tuhota sen vain ja ainoastaan siksi, että sellainen neidin kokoelmista jo löytyi. Noi kun myydään yllätyspusseissa, niin tuplia ei voi keräilyharrastuksessa välttää.

Ruuvasin päähän ripustuslenkin ja avaimenperä on valmis. Melkein jo hävettää laittaa jotain näin simppeliä, mutta menköön. Onhan tässä postauksessa se idea, että voi itse hankkia ns. pakollisiin kakkuihin koristeeksi omaa silmää miellyttäviä juttuja ja väsätä niistä sitten itselle avaimenperän. 

Tai sit vois hankkia ihan suoraan jonkun kivan jutun, jonka voi sit omia juhlien jälkeen. Sellainen miniatyyri-tuoli vois olla kiva vaikka isänpäiväkakkuun. Mä voin sit sen koristeen hyötykäyttää myöhemmin ;)

Helpot synttärit

Meillä vietettiin tänään tyttären kaverisynttäreitä. Viime vuonna olin ulkoistanut juhlat sisäleikkipuistoon ja pääsin helpolla. Tänä vuonna toiveena oli viettää synttärit kotona. Halusin kuitenkin päästä hommasta helpolla, mutta annoin silti synttärisankarin päättää suurimman osan asioista. 

Vieraiden ylläripusseihin neiti valitsi Paavo Pesusieni-keksipakkaukset ja tikkarit. Mä valitsin toteutustavaksi helpot Tigerin paperipussit ja minikokoiset pyykkipojat.

Kakkutoive pelotti mua eniten (kuten joka vuosi). Tää synttärikakku on nimittäin ainoa kakku, joka meillä vuosittain leivotaan. Ensiksi toiveena oli Minionin muotoinen kakku, jonka sankari onneksi itse vaihtoi oma-aloitteisesti tavalliseen, kunhan kakussa ois sit sellainen hahmo. Eniten tähän päätökseen vaikutti se, etten luvannut yrittääkään sellaista pystyssä seisovaa kakkua, vaan olisin yrittänyt saada aikaan vain makaavan kätyrin. Koittakaas muutes kattoo Youtubesta semmonen Minions-kakku, joka tosiaan seisoo jaloillaan. Ymmärrätte ehkä, etten suostunut kokeilemaan.

Kakun lisäksi mun ei tarvinnut leipoa muuta. Tarjottavaksi haluttiin vain perinteisiä sipsejä, keksejä, karkkia, pillimehuja ja limsaa. Lupauduin tekemään pizzaa, muttei kuulemma tarvinnut.

 Tän vuoden kampaus syntyi tehdessä, kuten aina ennenkin. Kuva on rakeinen kännyräpsy, jonka sain ottaa vaan siitä syystä, että neiti itsekin näkisi, mitä tällä kertaa väkersin. 

Synttärit meni oikeasti tällä tyylillä tosi helposti. Ei stressiä, ei turhia koristeita (muutama ilmapallo toki pyörii lattioilla), ei tuntikausia leipomassa, eikä muutakaan hässäkkää. Synttärisankari on tyytyväinen juhliinsa, eikä mullakaan oo mitään syytä valittaa. Ei niiden juhlien näköjään tarvi tän kummemmat olla. 

Makeita mansikoita

Ihanaa perjantaita ja aurinkoista alkanutta viikonloppua! Täällä vietetään iltaa mansikkaurakan parissa. Kiikutin tänään torilta kotiin laatikollisen mansikoita, jotka odottavat perkaamista ja pakastusta. Homma on onneksi jo puolivälissä.

Ensimmäinen lomanjälkeinen työviikko on saatu päätökseen. Onhan toi arkirutiini ja päivärytmi vielä vähän hakusessa, jonka huomaa käsittämättömästä väsymyksestä. Ehkä ens viikko menee jo paremmin.

Täällä huominen vierähtää leipoessa ja siivoillessa enimpiä sotkuja. Sunnuntaina vietetään tyttären 7-vuotiskaverisynttäreitä. Tänä vuonna siirrettiin juhlintaa viikolla myöhemmäksi, koska aiempina vuosina kesälomareissut on verottaneet osallistujamäärää melko rajusti. Sama ongelma näyttää olevan silti. Onneksi muutama kaveri kuitenkin pääsee mukaan juhlimaan. 

Kulhollinen mansikoita päätyy kakkuun. Tänä vuonna en onneksi joudu taiteilemaan mitään näköiskakkua, vaan saan käyttää koristeluun tikkujen päihin viritettyjä muovihahmoja. Ihan mielettömän suuri helpotus :)

Jos lopputulos on edes jollain lailla kelvollinen, lupaan laittaa teille kuvan myöhemmin. Nyt jatkamaan urakkaa. Rennompaa perjantai-iltaa teille.

Ihana, kamala arki

Toinen työpäivä loman jälkeen on takana. Ainahan se eka aamu tihkaisee, kun lomalla on päivärytmit aavistuksen kääntyneet päälaelleen. Herättiin kuitenkin ajallaan ja ehdittiin fillaroiden varahoitoon ja töihin.

Normaali annos kahviakin riitti ja kolmannen kupin jälkeen olin jo oikeasti ihan innoissani töihin paluusta. Mulla on se hyvä juttu, että tykkään työstäni tosi paljon. Mun tapa lomailla on just se paljon puhuttu ja kauhisteltu; luen sähköpostit ja vastaan puheluihin. Mulle se ei kuitenkaan tuo stressiä vaan ennemminkin mielenrauhaa. Töihinpaluuta toi tapa kuitenkin helpottaa älyttömästi. Oisin pudonnut pers takamukselleni, jos se mailimäärä ois vyörynyt postilaatikkoon maanantaiaamuna.

Mä nautin työssäni eniten haasteista ja tykkään niihin tarttua. Onnistumisesta saa niin järjettömän paljon hyvää fiilistä, että välillä tuntuu siltä, että mikä tahansa on mahdollista. 

Mutta onhan se totta, että ekan lomaviikon puolivälissä on niin pyörryksissä, että väkisin alkaa odottamaan sitä viikonloppua. Seuraava viikko menee jo paremmin rutiinilla. 

Onko siellä ruudun toisella puolella muita töihin palanneita? Millä fiiliksillä teidän arki on alkanut rullaamaan?

Kuvan kortit on muuten kaikki Lagerhausista. Siellä oli niin paljon kivoja kortteja, että lähti vähän lapasesta. Tässä siis oli vain osa. Onkohan mulla siis toinenkin ongelma sen laatikkohamstrauksen lisäksi...

Onkohan mulla ongelma?

Facebookin puolella eilen kerroinkin olleeni Uumajassa shoppailemassa. Juhlistettiin siellä samalla tytön 7-vuotissynttäripäivää. Ekaa kertaa meinattiin myöhästyä bussista, kun ajantaju katosi kauppoja kierrellessä. Lagerhausin pyhiinvaellus meni läpijuoksemiseksi, mutta kummasti vaan sain taas kassini täyteen ihanuuksia.

Kukaan ei varmaan ylläty siitä, että raahasin taas mukanani kivoja rasioita ja laatikoita. Eikä tää kuva nyt niin huolestuttavalta näytäkään, mutta kansien alta paljastuu totuus. Onkohan mulla joku "pieni" laatikkoaddiktio??

Arvatkaas, monelleko laatikolle on olemassa joku käyttötarkoitus? 

Yhdelle oikeasti on. Nimittäin tohon isoimpaan mahtuu nää kaikki pienemmät sisälle. Mulla on taas uus laatikko, jossa säilytetään laatikoita. Upeaa! Pitäisköhän tässä alkaa huolestua itsestään...