Hyvää isänpäivää

Hyvää isänpäivää jokaiselle isälle! Olette päivänne ansainneet.
Meidän isänpäivään kuului tällä kertaa kakun sijasta tyttären leipomia mokkapaloja. Aina yhtä hyviä.

DIY: Leipää ja leikkuuhommia

Taas on iskenyt päälle smoothie-kausi. Tai niin mä luulin, mutta google kertoi, että mun sörsseli on oikeasti fruitie. Nuori neiti vetäis tätä ämpärikaupalla, mutta oon vähän turhan laiska tekemään. Tässä versiossa on kiwiä, ananasta ja banaania. Vähän piti lorauttaa sekaan omenamehua, että mössö suostui liikkumaan pillissä.

Innostuin myös tekemään elämäni toisen pataleivän. On se hyvää ja helppoa, mutta ei tätä arkisin tuu tehtyä. On kuitenkin aika kiva fiilis, kun sunnuntaiaamuna kotona tuoksuu tuore leipä. Leipää paistellessa oli vihdoin aika kurkata torstain ostoskassiin. On muuten ihana toi Marimekon paperikassi.

Sain mystisen ostoslakkoni murrettua, eikä siihen tarvittu kuin 15 minuuttia aikaa ja yks sähköpostiin kolahtanut alennuskuponki. Mun oli tarkoitus hakea pari lautasta lisää, mutta sorruin sivuraiteille ja kotiutin jotain muuta. Ja vain yhden lautasen.

Räsymatto-leikkuulauta on mun mielestä just sopivan kokoinen ja kaunis pidettäväksi esillä. Vähän mua jännitti, maltanko sitä kuitenkaan käyttää, mutta kyllä mä siihen jo ensimmäiset naarmut leipäveitsellä vetäisin. 

Sain myös tänään vähän sisusteltua olohuonetta, mutta siitä lisää huomenna. Pieniä juttuja, mutta auttoivat hetkellisesti pahimpaan kyllästymisfiilikseen. Hyvä niin. 

Nyt meen vielä hetkeks kotihommien pariin, jotta saa illan lojua sohvalla tekemättä mitään. Kivaa sunnuntaita!

Helpot synttärit

Meillä vietettiin tänään tyttären kaverisynttäreitä. Viime vuonna olin ulkoistanut juhlat sisäleikkipuistoon ja pääsin helpolla. Tänä vuonna toiveena oli viettää synttärit kotona. Halusin kuitenkin päästä hommasta helpolla, mutta annoin silti synttärisankarin päättää suurimman osan asioista. 

Vieraiden ylläripusseihin neiti valitsi Paavo Pesusieni-keksipakkaukset ja tikkarit. Mä valitsin toteutustavaksi helpot Tigerin paperipussit ja minikokoiset pyykkipojat.

Kakkutoive pelotti mua eniten (kuten joka vuosi). Tää synttärikakku on nimittäin ainoa kakku, joka meillä vuosittain leivotaan. Ensiksi toiveena oli Minionin muotoinen kakku, jonka sankari onneksi itse vaihtoi oma-aloitteisesti tavalliseen, kunhan kakussa ois sit sellainen hahmo. Eniten tähän päätökseen vaikutti se, etten luvannut yrittääkään sellaista pystyssä seisovaa kakkua, vaan olisin yrittänyt saada aikaan vain makaavan kätyrin. Koittakaas muutes kattoo Youtubesta semmonen Minions-kakku, joka tosiaan seisoo jaloillaan. Ymmärrätte ehkä, etten suostunut kokeilemaan.

Kakun lisäksi mun ei tarvinnut leipoa muuta. Tarjottavaksi haluttiin vain perinteisiä sipsejä, keksejä, karkkia, pillimehuja ja limsaa. Lupauduin tekemään pizzaa, muttei kuulemma tarvinnut.

 Tän vuoden kampaus syntyi tehdessä, kuten aina ennenkin. Kuva on rakeinen kännyräpsy, jonka sain ottaa vaan siitä syystä, että neiti itsekin näkisi, mitä tällä kertaa väkersin. 

Synttärit meni oikeasti tällä tyylillä tosi helposti. Ei stressiä, ei turhia koristeita (muutama ilmapallo toki pyörii lattioilla), ei tuntikausia leipomassa, eikä muutakaan hässäkkää. Synttärisankari on tyytyväinen juhliinsa, eikä mullakaan oo mitään syytä valittaa. Ei niiden juhlien näköjään tarvi tän kummemmat olla. 

Missä mun fiilis?

Se ois sit siinä. Kesäloma vuosimallia -15 nimittäin starttasi pari tuntia sitten. Aurinko paistaa ja terassilla tarkenee, mutta lomafiilistä en oo vielä löytänyt. Toivottavasti henkinen irtautuminen työkuvioista tapahtuu viikonlopun aikana.

Kesälomallahan tietysti syödään ulkona. Ehkä parasta on se, että parin aineksen salaatin pyöräyttää muutamassa minuutissa ja isäntä saa hoitaa grillaamisen. Lomalainen voi huolettomasti kauhoa ateriansa myös kertakäyttöastioista, niin pääsee siinäkin helpommalla.

Voitin keväällä Fiskarsin Functional Form-salaattilingon blogiarvonnassa. Vähän epäilin, tuleeko sille käyttöä. Mä en nimittäin oo mikään himokokkaaja tai keittiöhifistelijä. Onneksi tajusin, että salaatin voi tässä myös säilöä. Ei muuten tarvi enää vetistä salaattia syödä.

Tämmösessä nirsommassa perheessä puolet salaatin aineksista kipataan aina erillisiin kulhoihin, jotta kenenkään ei tarvitse onkia mieluisia aineksia lautaselleen. Sipulikulhollisen saan aina syödä ihan yksin.

Nyt mä taidan mennä vielä hetkeksi nautiskelemaan toisen salaattilautaseni kanssa terassille. Löytyisköhän se lomafiilis sieltä...