.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Litra paperia ja ripaus taikaa



Tänään se ikuisuusprojekti tuli sitten vihdoin tehtyä. Aamukahvin jälkeen pakkeloin makkarin sängynpäätyseinän loppuun. Pahimmat kolhut olin pakkeloinut jo joskus kauan sitten ja piilottanut erinäisten juttujen taakse. 
Tässä vaiheessa vois kirjata itselleen ylös; älä koskaan kiinnitä sisustuskirjaimia 2-puoliteipillä betoniseinään.



Vähän valkoista maalia pintaan ja lopuksi telasin purkillisen Taika-hopealasyyriä päälle.



Auringonvalossa pinta on aika jännä. Betoniseinässä kun on väkisinkin tota rosoa ja rouheutta.


Kun aurinko ei paista, ei seinäkään kiillä. Ihanan siisti pitkästä aikaa. Noi jäljethän on jo siltä ajalta, kun vaihdettiin tyttären kanssa huoneita joskus ennen blogimaailmaan rantautumista.


Seinä on nyt niinkuin tyhjä taulu. Ja jotenkin tuli sellanen fiilis, et toi päätykin saa lähteä. Se ei muuten oo ihan noin kummallisen värinen livenä. Siinäkin on päällä samainen lasyyri, joka näissä kuvissa näyttää vähintäänkin oudolta.


Mutta mitäs tohon seinälle sit keksis... Yks juttu on varma: siihen ei tulla enää poraamaan, vasaroimaan tai kiinnittämään 2-puoliteipillä mitään hetkeen. Mut joku tarra vois olla jees. Huikeita idiksiä otetaan lämpimästi vastaan edelleen.

Nyt on suunnattava vielä siistimään kirpparipöytä ja ruokakauppaan. Sit aion palkita itseni remonttioluella.
Ihanaa alkanutta viikonloppua kaikille.


6 kommenttia :

  1. Minusta se näyttää nyt oikein hyvälle, samoin pääty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun silmä ei oo vielä tottunut tohon tyhjyyteen. Pitää hetki totutella.

      Poista
  2. Hyvältä näyttää, hauska valaisin roikkuu katosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Valaisin on kyllä yks mun hulluimmista ideoista. Puuhelmien sahaaminen ei oo ehkä ihan täysjärkisen hommaa :)

      Poista
  3. Hyvältä näyttää :). Mäkään en raaski poraa reikiä puhtaan valkoisiin seiniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mä kyllä muuten voisin poraillakin, mutta betoniseinä on niin arvaamaton. Saattaa lohjeta pala pinnasta poratessa ja sit ollaan taas samassa jamassa, kuin ennen maalausurakkaa.

      Poista