Arvonta

Lupasin jokin aika sitten järjestää arvonnan, kun 100 tykkääjän raja Facebookissa täyttyy. Tää rajapyykki saavutettiin eilen, joten nyt on aika lunastaa lupaus.

Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia lukijoita ja tykkääjiä. Aika huima määrä teitä jo on, koska blogi on tänään vasta päivälleen 4kk ja 3 päivää vanha.

Halusin arpoa jotain itselle mieluisaa ja monenlaiseen kotiin sopivaa.
Palkinto sisältää Marimekon Muija-keittiöpyyhkeen, mustavalkoisia Kompotti-servettejä sekä paketin rooibos-teetä.

Rooibos-tee on kofeiiniton pehmeän täyteläinen terveysjuoma. Lisämakua antavat appelsiini, kaneli, vanilja sekä kanervan ja saflorin kukat.

 Arvonta-aika on 18.-23.7. ja säännöt ovat seuraavat:

Yhden arvan saat kommentoimalla tätä postausta. Muistakaahan anonyymit merkitä kommenttiinne nimimerkki voiton varalta.

Kaksi arpaa saat tykkäämällä Kotikolmiosta Facebookissa tai rekisteröitymällä lukijakseni (ellet jo ole). Mielellään saa tehdä molemmatkin, koska Facebookin puolelle tupsahtelee välillä sellaisia juttuja, jotka eivät blogiin päädy.

Kolmannen arvan saat linkittämällä arvonnan blogiisi tai jakamalla sen Facebookissa. Voit käyttää ylläolevaa kuvaa.

Muistakaahan mainita kommentissanne, kuinka monella arvalla olette mukana.

Onnea arvontaan!


Ja tää ei oo sit mikään yhteistyökuvio. Ihan omilla roposilla palkinnon ostin :)



Kuka päättää lastenhuoneessa?

Mä käyn aina ihailemassa muiden blogien rauhallisia, siistejä ja harmonisia lastenhuoneita, joissa on joku kiva tehosteväri ja tavarat nätisti paikoillaan (ja piilossa).

Aina noita ihania huoneita katsellessa mä mietin, et miten niistä huoneista on tullut noin nättejä. Onko huoneen sisustanut äiti/isä oman päänsä mukaan vai onko sisustusratkaisuihin päädytty lapsen kanssa yhdessä (ja jos on, niin mielelläni kuulisin, et miten).

 

Mä oon yrittänyt parhaani mukaan rajoittaa värien sekamelskaa pitämällä seinät ja huonekalut pääsääntöisesti valkoisina ja yritin viimeksi eilen suursiivouksen yhteydessä lahjoa ja suostutella luopumaan turhista tavaroista. Paljon saatiin tavaraa myös piiloon kaappeihin, mutta silti huoneessa vallitsee järkyttävä iloinen värien ja kuosien sekamelska höystettynä kymmenellä isolla julisteella.

On siis varmaan tullut kaikille selväksi, että mä tekisin tässä huoneessa monta asiaa toisin, jos se ois mun päätettävissä. Mutta kun mun mielestä näin ei oo. Eihän tän oo tarkoitus ollakaan mun maun mukainen, vaan sen joka huoneessa eniten aikaa viettää.

Mä oon miettinyt viime aikoina paljon sitä, miten paljon vanhempi voi rajoittaa sitä, miltä lapsen huoneessa näyttää. Mä oon itse ajatellut, että vanhemmilla on oikeus päättää pinnat ja huonekaluhankinnat, verhot ja matto (yhdessä lapsen kanssa).



Mutta jos lapsi itse säästää ja haluaa ostaa kaikilla rahoillaan Robin ja Cheek-julisteita ja haluaa tehdä lehdistä leikkaamistaan kuvista tauluja niin mun mielestä mulla ei oo oikeutta alkaa sitä vastustamaan.

Mua kiinnostaisikin kovasti tietää, mitä mieltä te muut ootte. Tiedän, että jokaista lasta ei oman huoneen sisustus juurikaan kiinnosta ja vanhemmat saa laittaa sen ihan mieleisekseen.
Mutta mitäs sitten, jos kiinnostaa ja mielipiteet ovat vahvoja ja täysin eriäviä vanhempien kanssa. Kuka päättää lapsen huoneessa mistäkin asiasta?

Mä oon päättänyt, et meillä tää huone saa nyt olla tällainen, kun tytär itse siitä tykkää. Kai tääkin vaihe joskus ohi menee. Ja onneksi meillä makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa, joten huoneen sirkusmainen väriloisto ei osu läheskään jokaisen vieraan silmään.

Toivottavasti en sohaissut muurahaispesää. Tähän asiaan ei mun mielestä oo olemassakaan oikeita ja vääriä toimintatapoja, ratkaisuja tai mielipiteitä, koska jokainen lapsi, jokainen aikuinen ja jokainen koti on erilainen. Mutta aihe kiinnostaa mua ja haluaisin kovasti kuulla teidän muidenkin ajatuksia.

Ja tän postauksen jälkeen on jokaisella lukijalla varmasti sellainen väriähky, että ne meidän tavalliset mustavalkoiset kuvat vaikuttavat taas tosi rauhallisilta :)

P.s. Facebookissa saavutettiin tänään 100 tykkääjän raja, joten arvonta alkaa huomenna.



Kaksin aina kaunihimpi

Kun mä johonkin asiaan tai esineeseen tykästyn, niin se yleensä pysyy matkassa pitkään. Melko usein käy myös niin, et päätän hankkia toisenkin samanlaisen. Tää ehkä vähän selitää sitä, miksi meillä on 2 Tuplista, 2 Blockia, 2 Componibiliä, jne.

Lisäksi oon miettinyt hankkivani tässä lähiaikoina toisen Steltonin (pienemmän) ja toisen Stringin.

Oon jo aiemmin monesti kertonut kärkkyväni haavelistan ostoksia ensisijaisesti käytettyinä, jotta voin sit samalla rahalla toteuttaa useamman haaveen.

Erilaiset kirpparit, netin myyntipalstat jne. ovat kyllä olleet tässä suurena apuna. Viime viikolla sähköpostiin tupsahti ilmoitus Huuto.net-vahdilta. Edullinen Stockholm Rand oli laitettu myyntiin "osta heti"-hinnalla. Ja minähän ostin.

Köyhdyin satasen, mutta se on silti useita kymppejä halvempi kuin uusi. Lisäksi tää tuli meille toisen samanlaisen viereen, joten on vaan plussaa, et matto on vähän käytetty, kuten meidänkin. Uusi ois varmaankin ollut aavistuksen eri paria meidän vanhemman maton kanssa.

Ai että, kun mä tykkään, et sain ison maton olohuoneeseen. Mua on aina ärsyttänyt, kun matto ei oo yltänyt sohvan alle, vaan sohvan ja maton väliin on ollut pakko jättää pieni kaistale lattiaa näkyville. Nyt saan maton kunnolla sohvan alle ja yltämään kuitenkin tv-tasoon saakka.

Oon jo aiemmin todennut, että 2 pienempää mattoa ovat käytännöllisempiä kuin yks järjettömän suuri. Meillä on nimittäin vaihtomattoina olohuoneeseen 2 samanlaista vaaleaa nukkamattoa, jotka saan erikseen kannettua ihan hyvin ulos telineelle, mut yhtä jättimäistä mattoa ois turha yrittää sinne yksin viritellä.

Jotenkin tila näyttää nyt myös paljon suuremmalta, kun lattiapinta on yhtenäinen. Mua ei haittaa, vaikka Stockholm Rand ois jo vähä läst siisön. Mä tykkään edelleen ja se on pääasia.

Eikä mun mielestä pahasti erotu ees toi mattojen reunakohta. Vähän jännitti, et onko nää kuinka erikokoisia keskenään, mut eivät onneks olleet. Sit mä olisinkin ollut liemessä.

Mitäs tykkäätte? Hitti vai huti?

Kutistu romu, kutistu!

En varmasti oo ainoa, joka on säilyttänyt esimerkiksi lapsensa ensimmäisiä vaatteita, kenkiä, pehmoleluja, pyyhkeitä ja muuta sälää vähintäänkin yhden äitiyspakkauslaatikollisen verran. Ja onhan niitä kiva säilyttää, ei siinä mitään. Mutta kun sitä lämmintä varastotilaa on meillä oikeesti tosi vähän, niin kyllähän tollainen useamman vuoden (tai vuosikymmenen) varastointiprojekti aina vähän mietityttää.

Lisäksi ärsyttää täyttää sitä vähäistä tilaa varapeitoilla, tyynyillä ja muulla sellaisella tavaralla, joille käyttöä on keskimäärin kerran vuodessa, mutta vievät tilaa ison matkalaukullisen verran.

Hain pari viikkoa sitten Anttilasta pari tyhjiösäilytyspussia. Siis niitä, joihin tukitaan viikataan tekstiilit, laitetaan pussinsuu kiinni ja sit poistetaan ilma.

Mulla ei ollut näistä aiempaa kokemusta, joten ostin ensin paketin noita halvimpia, eli niitä, joista ilma poistetaan rullaamalla pussi tiukaksi ja ilma poistuu samalla. Näihin sain eilen laitettua omat vanhat vauva-ajan vaatteeni. Vievät nyt tilaa noin puolet siitä, minkä aiemmin veivät.

 

Tänään hain Clas Ohlsonilta yhden paketin (2kpl) noita pieniä rullattavia sekä toisen paketin suuria pusseja (1 kpl 55x90 cm ja 1 kpl 90x130 cm).

Kuvat lainattu täältä



Eihän noi ruttuiset säkit nyt niin nättejä oo, mutta ajattelinkin laittaa ainakin noi pitkään varastoitavat vielä pusseineen takaisin laatikoihin.

Toisiksi suurimpaan onnistuin sullomaan varapeitteen, 2 tyynyä ja lasten peiton.

Eiks tullut nätti?

Pakkohan nyt oli kokeilla sitäkin, miten pieneen tilaan untuvatakki, pari toppatakkia ja parit toppahaalarit menee, kun ilma imetään pois. Wau! En nyt lähtenyt joka säkkiä kuvaamaan, mut aika lailla samaan kokoluokkaan lopulta päädyttiin senkin kanssa.

Mä todella toivon, et noi pussit sit kestää, eikä tavara ala aikaa myöten poksahdella ulos kaapeista ja laatikoista (eiks muuten jossain Himoshoppaaja-leffassa käynyt just niin?). Laitoin nää kaks suurinta nyt varmuuden vuoksi Ikean vetoketjulliseen säilytysboksiin, joka vähän hillitsis mahdollista paisumista :)

Onko jollain kokemusta näiden kestävyydestä? Lisäksi kiinnostais tietää, mistä näitä halvimmalla saa. Noi pienet nimittäin maksoivat Anttilassa aika lailla tuplasti sen mitä Clasulla. Melkoinen hintaero (tyhmä ei tajunnut aiemmin etsiä muualta).



Lazy Sunday

Tänään musta tuntuu, etten oo saanut mitään aikaiseksi. Oon aina aloittanut jotain, mutta mitään en oo saanut valmiiksi. Tai sit oon vaan miettinyt jotain tekeväni ja luopunut ajatuksesta ennen kuin oon saanut edes aloitettua.

Täällä tuli yöllä vettä ihan kaatamalla ja tääkin päivä on ollut jotenkin alakuloisen synkkä. Tällaisina päivinä musta ei oikeesti oo mihinkään. Voisin maata sängyssä hyvän kirjan kanssa koko päivän.
Käväistiin kuitenkin pikaisesti lähikirpparilla ja poimittiin paluumatkalla rähjäinen kukkakimppu.

Vähän oon saanut keittiötä siistittyä ja aseteltua tavaroita uusiksi. Kulmahyllyssä nököttävät arkiset jutut nätisti sovussa keskenään.

Annon ison kaatimen löysin muuten ennen juhannusta 3 eurolla poistokorista. Syynä se, että pohjaan on tekovaiheessa jumittunut ylimääräinen lasinpala. Aikani sitä tökin pulloharjalla ja muilla työkaluilla, eikä se hievahtanutkaan. Ei siis tarvi pelätä, että se sieltä kenenkään vesilasiin irtoaisi.

Tillli pääsee ihan pian kermaviilikastikkeeseen, mut kyllä se kivalta näyttäis tossa yrttiruukussakin (ainakin muutaman päivän).

Rihkamaa, romua ja risainia samassa kuvassa. Kulho on kirppislöytö, sirottimet Tigerista ja kulho Marimekon. Nää nököttävät tällä hetkellä ruokapöydällä. Kulhossa on pohjalla varmaan vielä pari karkkiakin.

Nyt alan tekeen ruokaa, ettei mee tämäkin päivä ihan hukkaan. Toivottavasti teillä on ollut kivempi sunnuntai. Toivotaan, että täälläkin hyvä ruoka tois paremman mielen.

Sunnuntaikevennys

Hauskaa sunnuntaita.

Mähän oon moneen kertaan sanonut, et tykkään tehdä asioita vähän pilke silmäkulmassa. Kaiken ei aina tarvi olla niin vakavaa. Joskus sitä vaan repii huumoria ihan oudoista asioista.

Ostettiin eilen vesimeloni, koska neiti O vois syödä sitä ihan järjettömiä määriä. Ja maistuuhan toi toki kesällä muillekin.

En mä ees tässä vaiheessa miettinyt siitä mitään väsääväni, mut sit kun ensimmäinen pala oli leikattu, niin idea tuli sekunnissa. Onhan toi nyt ihan sammakon näköinen.

Jotenkin tää vaan sopii meille paremmin kuin sellaiset harkitusti leikatut lohkot hienosti aseteltuna :)
Ei tosin mennyt kovin kauaa, kun silmät katosivat parempiin suihin ja suu kasvoi suhteettoman suureksi.

Tänään ois ohjelmassa kirpparikierros ja kotitöitä. Illalla voikin sit aloittaa ahdistumisen alkavasta arjesta. Vielä kaks viikkoa lomaan...

Postia, pakkauksia ja pastilleja

Eilen sain noutaa postista H&M Homen tilauksen ensimmäisen paketin. Tietty aina joku tuote on varastosta loppu ja saapuu sit joskus jälkitoimituksena. Onhan tässä tietenkin se hyvä puoli, et välillä nää jälkilähetykset on ehtinyt jo unohtaa ja paketti tuntuu melkein yllätyslahjalta.

Suurena yllätyksenä tää sisältö ei varmaan tullut, koska aika selkeitähän ne aiemmin esittelemäni tuotekuvat kuitenkin olivat.

Mä oon tavannut joka välissä paljastaa näitä outoja tapojani ja mieltymyksiäni hankintoja esitellessäni. Tässä pari lisää: kivat tuotepakkaukset saavat mut ostamaan välillä aika yllättäviäkin asioita.

Tänään mun oli lopultakin pakko ostaa Sisu-purkkarasia ihan ton rasian takia. Kyllähän se sisältökin on ihan ok, mutten varmasti ois ns. tavallisessa pakkauksessa tätä kuitenkaan ostanut. Mä oon muuten ollut pienestä saakka ihan rakastunut salmiakkiin. Mitä väkevämpi, sen parempi.

Toinen fiksaatio on kivalta näyttävät karkit. Mun ikisuosikkeja on Love Hearts-karkit, joissa on niin kivoja tekstejä, että näitä vois vaikka liimata kortteihin (jos eivät siis ois karkkeja).

Näissä on sitä paitsi kaks positiivista juttua: 1. näitä ei tuu syötyä niin nopeasti, koska teksti täytyy aina lukea ensin ja nappailla karkit yksitellen. Eikä nää oikeesti ees oo hirveen hyviä. Ja 2. eihän näitä ees meinaa malttaa syödä. Ne näyttää niin kivalta kulhossa. Harmi vaan, et meillä joutuu sit sen koko kulhon piilottamaan, jos toivoo sisällön säilyvän koskemattomana edes minuutin.

P.s. Käykääs klikkaamassa itsenne tykkääjiksi Kotikolmion Facebook-sivuilla.

100 tykkääjän kohdalla starttaan arvonnan :)