Lainakoirassa on se hyvä puoli, että voi tehdä lemmikkijuttuja. Törmäsin nimittäin kauan aikaa sitten netissä kivaan koiranpeti-ideaan, jota oli nyt ihan pakko kokeilla.
Teuraaksi joutui vanha kulahtanut Marimekko-yökkäri, jonka saksin reteesti keskeltä poikki.
Mahaosa täyteen vanua ja helma kiinni.
Kaula-aukko umpeen ja nappilistan alta suurpiirteinen poikkiommel kainalosta toiseen. Lopuksi vanua hihoihin ja hihansuut yhteen. Tossa kohtaa fuskasin, koska en hirveesti jaksanut tähän testikappaleeseen panostaa. Parempi jälki olisi tullut, jos ois ommellut hihansuut toisiinsa käsin, jolloin vanu ois pysynyt tasaisesti siinäkin kohtaa.
Nyt tohon hihojen liitokseen jää tollainen ohut kohta, johon oli pakko ommella vielä yökkärin lappu kiinni.
Hyvin näyttää viihtyvän. On ainakin niin pehmeäksi pesty kangas, että suhteellisen nirso vieraamme on sen kelpuuttanut. Ajan kanssa toi vanu toivottavasti asettuu vähän paremmin. Nyt on vielä melko muhkurainen, kun en halunnut täyttää liian kovaksi.
Tän suurpiirteisen pedin tekemiseen meni noin 20 min. Just sopiva homma mulle. Ei kaavoja, ei ohjeita ja soveltaa saa vapaasti.
Huomenna mulla on muuten edessä karu paluu arkeen. Eka lomapätkä on pidetty ja aamulla täytyisi olla reippaana koneen ääressä klo 8.00. Mikähän sen salasana mahtoikaan olla??