.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Aihetta juhlaan



Aiemmin tänään jo Facebookin puolella hehkutin kävijälaskurin näyttävän yli 250 000. Ihan huikeeta. Kiitos teille jokaiselle, vaikka melko moni on varmaan harhautunut sivulle vahingossa ja poistunut pikaisesti. Aika moni on kuitenkin tullut uudelleenkin. Kiva, kun poikkeatte.

Sain tänään ruusuja, joka on tosi harvinainen juttu. Piti ihan ottaa kuvia ja jakaa ne teillekin.


Vähän harmitti, että jouduin nämäkin harvinaiset vieraat ikuistamaan ärsyttävässä keinovalossa. Täällä on taas ollut harmaa sadepäivä, mutta onneksi illan saa viettää viltin alla sohvan nurkassa.


Jonkin verran pitää vielä kuitenkin puuhastella. Meillä on nimittäin huomenna taas jokavuotinen spektaakkeli; Iia-nallen synttärit. Pidempään blogia seuranneet tietävätkin tarinan tän tradition takana. Jouduttiin muutama vuosi sitten väkisin keksimään joku juttu, jolla saataisiin nalle pesuun. Keksittiin sitten, että sillä on synttärit ja sen pitää olla puhdas, kun vieraat tulee. Tästä on sitten pidetty kiinni joka vuosi.




Nalle on nyt kuivumassa ja mä väännän täytekakkua. Passin mukaan 1.11.2014 Iialle tulee täyteen 6-vuotta. Suklaakakku pitää kuulemma olla, joten kai tästä on lähdettävä täytteitä vatkailemaan. Onneksi tää on ainoa pehmolelu, jolle erehdyin synttärit lupaamaan :)

Ihanaa viikonloppua ja hyvia Halloween-pippaloita niille, jotka sellaisiin ovat menossa.





keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Shoppailua ja saksimista



Jospa nyt lopultakin esittelisin ne viimeiset shoppailuni. Näiden ostosten jälkeen en oo toistaiseksi sortunut heräteostoksiin. Kyllähän sitä asettaa itsensä välillä ihan tietoisesti kiusaukseen, esimerkiksi silloin kun päättää lähteä Marimekon liikkeeseen ystävämyyntien aikaan.


Sateenvarjo oli päivän erikoistarjous ja viime päivien perusteella erittäin hyvä ja hyödyllinen hankinta. Oon tykännyt paljon siitä isommasta versiosta, joka on toistaiseksi kestänyt kovatkin tuulet. Se on kuitenkin melko epäkäytännöllinen jatkuvasti mukana kannettavaksi.


Yks turhake oli pakko kokoelmiin hankkia, kun halvalla sai. Muija-kuosinen minirasia pääsi kartuttamaan kokoelmaa.


Läppärilaukku oli oikeasti ainoa harkittu ostos. Mä nimittäin kannan konetta mukana jokaisena arkipäivänä ja tähän asti oon aina valinnut laukun sen mukaan, että söpö pieni läppärini mahtuu mukaan. Välillä kuitenkin tekis mieli valita päivän laukku jollain muullakin perusteella. Alennuksella oli vain muutama vaihtoehto ja yllättäen valitsin mustavalkoisen, vaikkei toi kuosi muuten ois ollut mun ykkösvalinta. 

Pelkkien hankintojen esittely on tylsää. Niinpä väsäsin teille loppukevennyksen ostoskassista:


Saksin paperikassin kirjaimet irti ja liimasin sanat vähän erilaiseen muotoon. Samalla tosin liimasin kirjaimet vähän miten sattuu ja rivit vinoon, mutta ei haittaa. Mitkä kaikki sanat löydät?




tiistai 28. lokakuuta 2014

Viherpeukalon vinkki



Jotkut teistä ehkä muistavat mun syyskuisen amppelin, jonka väsäsin tuolloin yllättävänkin hyväkuntoiselle viherkasvilleni, jotta se pääsisi ikkunalle nauttimaan siitä vähäisestä luonnonvalosta, jota syksyllä ja talvella on tarjolla.


Mähän oon varsinainen kasvien kauhu, jonka viherpeukalo on keskellä kämmentä, joten tän kasvin hengissä pitäminen vaati oikeasti multa suuria ponnisteluja.

Tää siis tapahtui aika lailla tasan kuukausi sitten. Heti perään viime lauantaina muistin kasvin olemassaolon. Tuli vissiin ripustettua se näkökentän ylälaitaan, koska oon ohittanut sen pariin kertaan joka päivä, mutten oo kiinnittänyt minkäänlaista huomiota.


Huomaako tän pienen unohduksen ja laiminlyönnin teidän mielestä jostain??


Oon nyt tässä muutaman päivän koittanut elvyttää kasvia suihkupullon avulla ja tänään uskallan todeta, että siinä on yllättäen vielä jotain eloa.

Näinkin näppäränä hortonomina ajattelin jakaa teille loistavan vinkin: se pelkkä valoisa paikka ei riitä. Jostain syystä ne kasvit vaativat myös vettä. -Vaativia pirulaisia!



maanantai 27. lokakuuta 2014

Minimuutos ja mielitekoja



Varmaan jokainen teistä tietää sen fiiliksen, kun joku kavereista kirjoittaa fb-seinälle väsäävänsä jotain herkullista ja vastustamaton mieliteko iskee saman tien. Mulle kävi näin viimeksi eilen illalla. Väkisin sorruin, kun luin sanan "lätty". Ei muuta kuin väsäämään.


Meidän kaapista ei löytynyt edes hilloa, mutta menivät alas sokerillakin.


Mutta sitten varsinaiseen päivän aiheeseen (kuulostipa jotenkin turhan asialliselta). Ostettiin viime viikolla heräteostoksena Lidlistä tollanen veitsitukki. Vaikutti ihan kätevältä ja hintakaan ei ollut paha. Väri ei yllättäen ollut kovin mieluisa, joten pitihän sitä alkaa teippailemaan.


Mun dc-fix -varastot on menneet ihan käsittämättömän surkeaan jamaan, kun ei tuota myy tässä kaupungissa enää edes askarteluliike. Olisin halunnut tästä kokovalkoisen, johon olisin sitten väsännyt jonkun kirjaimen, mutta siihen ei värkit riittäneet.


Erilaisista suikaleista sitten yhdistelin suhteellisen siedettävän version. 3 suikaletta mustaa, 2 valkoista ja lopuksi washia päälle.


Menettelee toistaiseksi, mutta katsotaan, miten kestää käytössä. On se ainakin lilaa parempi.

Jos joku tietää hyviä nettikauppoja, josta voisin täydennellä dc-fix -varastoani, niin vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Etolasta ilmeisesti saa, mutta saako muualta?



sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Harmaata harmauteen



Sunnuntai ei oo ollut sadepäivä, mutta harmaa kuitenkin. Nyt jo huomaa, miten jatkuva pimeys alkaa vaikuttaa fiilikseen, eikä oiken huvita mikään. Ulkona harmaus masentaa, mutta silti päätin tuoda sitä meille sisään.


Olkkari päivitettiin jälleen Annolla. Verhot näyttävät kyllä tässä kuvassa ihan kummallisen värisiltä, mutta noissa seuraavissa keinovalo-otoksissa sävy on oikeampi. Tyynynpäälliset sorruin ostamaan ihan vain siksi, että niistä sai -40%.


Mä niin vihaan tätä keinovalossa kuvaamista, kun ei taidot riitä saamaan aikaan siedettäviä otoksia. Kattovalaisimet vetävät kuvissa kaiken vaaleanpunaiseksi ja pöytävalaisimet puolestaan katoavat kuvista kokonaan, jättäen reunoille mystiset valoilmiöt. Näissä kuvissa valon sävy on kuitenkin huomattavasti parempi.




Jos oon surkea kuvaaja, niin oon kyllä vielä surkeampi verhojen silittäjä ja ripustaja. Taas yritin kaikkeni ja silti sain lopulta ripustettua rypistyneet verhot. Taidan koittaa suihkia niihin yöksi vähän vettä, jos ne sitten mystisesti oikenisivat yön aikana.


Näin ne värit alkaa meiltäkin vähetä talven tullen. Ilmeisesti oma mielenlaatu vaikuttaa alitajuisesti myös sisustusvalintoihin. Mä oon aina väittänyt, etten sisusta vuodenaikojen mukaan, mutta taidankin olla väärässä. Mun mielestä alkoi ne Unessa-verhot vaikuttaa jotenkin irvokkailta, kun ikkunasta näkyy vain pimeää, märkää ja likaisen harmaata maisemaa. 

Taidanpa mennä kokeilemaan, piristäiskö suklaa sohvan nurkassa nautittuna nuutunutta fiilistä. 


lauantai 25. lokakuuta 2014

Joku raja



Lumet suli ja täällä vietetään jälleen sadepäivää. Tällaisella säällä maalaaminen on kivaa puuhaa, mutta kuvaaminen ei. Tiedossa siis taas keinovalokuvia varjoilla höystettynä.


Tänään päätin heittää hyvästit hyvälle ruokahalulle ja maalata vihdoin ton olohuoneen ja keittiön välisen seinänpätkän. 


Olohuoneen kollaasitauluseinän takana on monien iki-inhokki. lasikuitutapetti. Mä oon kyllä tottunut elämään sen kanssa, eikä se mua itse asiassa oo koskaan häirinnyt. Ennen teksti oli häivyttämässä tapetin ja betoniseinän rajaa, mutta nyt päätin rajata vähän toisin. Vetäisin teipin noin 10 cm lasikuitutapetin puolelle, koska ajattelin saavani rajasta tällä tavoin vähän siistimmän.


Yllättävän iso ero voi vaan olla valkoisella ja valkoisella. Olohuoneen puoleinen seinä on muistaakseni telattu Tikkurilan Paperi-sävyllä ja keittiön puoli sai tänään ylleen Clas Ohlsonin Pure White:a.



Korennot kyllä tekevät comebackin tälle seinälle viikonlopun aikana, joskin vähän erilaisessa asetelmassa. Vielä en tiedä, pitäiskö tuota sävyjen rajaa jotenkin tuunailla teippaamalla tai muuten. Mitä mieltä te ootte? Olohuoneen puolta ei kuitenkaan ihan hetkeen oo maalaamassa.


Nyt mä alan väsäämään pizzaa ja loppuilta vietetään telkkarin ääressä villasukat jalassa. Rentoa lauantai-iltaa teille myös!



perjantai 24. lokakuuta 2014

DIY: virkattu kori (taas)



Jotkut teistä ehkä muistavat mun kesällä hamstranneen urakalla trikookuteita, kun halvalla sain. Muutama pieni matto tuli silloin väännettyä ja yks rahi tytön huoneeseen, jonka kyllä aion purkaa atomeiksi.


Viime viikolla hain Sinooperista muutaman metallirenkaan ja päätin virkata näitä iänikuisia säilytyskoreja, kun en kuuklettamallakaan mitään kivempia ideoita löytänyt. Renkailla tästä paksusta kuteesta sai kyllä tosi jämäkän.


Kahvoiksi teurastin vanhan nahkavyön, jonka ostin joskus kirpparilta eurolla. Poistin soljen ja jätin muuten siistimättä. 


Koriin laitoin loput kudekerät seuraavaa koriprojektia odottamaan. Tää homma käy kyllä niin kovaa hartioihin, etten ihan heti perään aio toista väsätä.
Ärsyttävästi muuten paistaa läpi piste valkoista kerää tuolta silmukoiden raosta keskellä koria. 

Onneksi on perjantai. Täällä satoi viimeyönä ensilumi, joka tällä hetkellä sulaa kovaa vauhtia. Ei taida takapihan lumiukosta olla aamulla kuin kurkku jäljellä. Joutui vähän soveltamaan, kun ei porkkanaa tähän hätään löytynyt. Ja se kurkku on muuten nenänä, jos joku teistä jäi sitä miettimään.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!


torstai 23. lokakuuta 2014

Oiva ostos



Mä oon kyllä viime aikoina sortunut shoppailemaan poikkeuksellisen paljon. Alkaa jo itseäkin häiritsemään, kun joka päivä kotiudun jonkun ruokatuntilöydön kanssa. Suuria summia en kuitenkaan oo törsännyt, mutta nyt on vaan osunut eteen hyviä tarjouksia.


Neiti O:lla on jo pidemmän aikaa ollut käytössä normaalikokoinen peitto, johon on kierrätetty paria pussilakanaa vuorotellen. Kun alkuviikosta Citymarketin ale-korissa käteen sattui Finlaysonin Oiva-lakanasetti kympillä, ei sitä vaan voinut ohittaa.


Lakanat sopii melko hyvin huoneen värimaailmaan, joka on kyllä kiva juttu. Rehellisyyden nimissä on nimittäin myönnettävä, ettei tuota sänkyä pääsääntöisesti pedata. 


Näitä kuvia napsiessa tajusin, että on tainnut jäädä kokonaan esittelemättä toi mun kuukaudentakainen yhden illan projekti; pyöreä tyynynkuvatus. Nyt sekin sopii väreihin. Toinen puoli on sinapinkeltainen (ja se on kuulemma se kivempi puoli. Käänsin salaa kuvia varten toisin päin). Tämäkin projekti tuli keksittyä ja tehtyä ihan vain siksi, että noi langat maksoivat euron/kerä. Käytin siis tähän huimat 2 euroa.

Nyt meen jatkamaan imurointiurakkaa ja pyykkirumbaa. On sitten huomenna kivempi startata viikonloppu vähän siistimmässä kodissa. 



keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Jotain pientä



Oman kirpparipöydän varaamisessa on aina se riski, että kotiin tulee kannettua jokaiselta siivous- ja täydennyskeikalta jotain pieniä löytöjä. Vaikka mä miten yritin ohittaa muut myyntipöydät sivuille vilkuilematta ja pysähtelemättä, niin kyllä sieltä kolmessa viikossa jotain pientä mukaan tarttui.


Pieni soma saippuarasia oli pakko kiikuttaa kotiin, vaikka saippuaa siellä ei ollutkaan (ja tuskin tulee jatkossakaan olemaan).


Mä johonkin blogiin kommentoin ihan muutama päivä sitten, että lautasliinoja meillä on varmaan seuraaviksi vuosiksi ihan riittävästi. Mutta kun halvalla sai ja värimaailmakin oli just sopiva. 


Ja kirjanmerkkejähän tarvitaan aina. Mulla oli ennestään yks tällainen pinkki, mutta eihän sitä tiedä, jos mulla sattuis joskus olemaan kesken yhtä aikaa useampia kirjoja. Mitä mä sitten tekisin, jos ois vaan yks kirjanmerkki (ei kerrota kenellekään, että se pinkkikin on ollut jo kuukausia työpisteen ilmoitustaululla).

Kyllä mä kannoin kotiin myös jotain kirjoja ja pelejä tyttärelle, mutta tavaraa lähti meiltä hurjan paljon enemmän. Mun mielestä sorruin varsin maltillisesti. Näiden kaikkien hankintojen yhteishinta oli 6 euroa, joten siltäkin osin jäätiin kirpparimyynnissä plussalle. Millaisiin juttuihin te sorrutte kirppareilla? Mun paha tapa on ostaa just tällaista melko tarpeetonta. Vaatteisiin, kenkiin yms. sorrun äärimmäisen harvoin.

Tänään sorruin Marimekon Ysmyillä. Mutta siitä lisää joku toinen kerta. Nyt kohti sohvaa ja jälleen yhtä diy-projektia vääntämään.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Suuri virhe



Note to Self: Älä koskaan enää maalaa mitään magneettimaalilla!!!
Tässä esittelen projektin, jonka piti olla "eroon magneettimaaliraidoista". Eilen jo kerroinkin, ettei ollut ihan helppo homma, vaan lopulta myönsin tappioni ja peitin sen verran, mikä oli näillä keinoilla mahdollista.


Kuvakollaasissa vasemmalta oikealle: 1) lähtötilanne 2) käsinhionnan jälkeen ja 3) konehionnan jälkeen. Ei nimittäin pystynyt edes tasohiomakoneella saamaan pintaa tasaiseksi. Kämppä oli mustanaan pölyä, vaikka kytkin imurin hiomakoneeseen.

Vetäisin ensin kerroksen valkoista maalia ja lopulta vielä olohuoneen seinästä yli jääneet Tunto-pinnoitteet päälle. Samalla sai lähteä myös tuo vuosia sitten maalatu teksti.


Kuten näistä kuvista huomaa, jäi nuo raidat väkisin koholle ja erottuvat melko hyvin. Onneksi pinnan kuivuttua ne häipyivät vähän paremmin.


Eilen otti vielä melko armottomasti aivoon, mutta tänään oon jo ilmeisesti sen verran tottunut ajatukseen, ettei ne enää jatkuvasti pompi silmille. 


Oon kuitenkin tyytyväinen siihen, että harmaa väri ja teksti lähtivät. Kohollaan olevat valkoiset raidat on kuitenkin pienempi paha. Seuraava maalausprojekti on olohuoneen ja keittiön välinen seinänpätkä, jossa lentelee sudenkorennot ja olohuoneen reunaa rajaa toinen maalattu teksti. Seinä on kokenut muutenkin sen verran paljon kolhuja, että tuore maalipinta tekee todellakin hyvää. Onneks mulla ei oo tota maalia kotona, muuten alkaisin telaamaan saman tien.

Kivaa alkanutta viikkoa teille. Täällä päättyi tänään syysloma, joten huomenna on kaikilla paluu arkeen.



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kaljuuntuva matto


Pähkäilin jo aiemmin Stockholm Randien laittamista takaisin olohuoneeseen. Ei kuitenkaan tarvinnut tätäkään massiivista päätöstä periaatteessa edes tehdä, koska edellinen matto alkoi osoittaa mieltään kaljuuntumalla. Matto ylsi vanhan sohvan alle, mutta nyt uuden sohvan saavuttua hapsujen yli kävely sai aikaan järkyttävän langanlähtöepidemian. 


Tänään aloitin aamun hiomalla koneella keittiön magneettimaaliraitoja (huonolla menestyksellä). Varmaan arvaatte, mitä joutuu tekemään tollaisen homman jälkeen; joo,siivoamaan koko kämpän siitä mustasta pölystä. Magneettimaalipöly on muuten siitä hauskaa, että se tarttuu rättiä huuhdellessa kiinni keittiön altaaseen.


Siivousurakan päätteeksi vaihdoin yhden maton kahteen . Seuraavaksi ois lopultakin vaihtovuorossa noi verhot. Oon päätynyt siihen, että tällä kertaa ostan uudet. Haluan ehdottomasti yksväriset, eikä meiltä sellaisia kaapista löydy. 



Hakusessa ois  jotain aikalailla sohvan sävyssä. On vaan yllättävän hankala löytää harmaita verhoja.


Nyt on mentävä jatkamaan katastrofaalista seinäprojektia. Sen verran voin kertoa, että hiomakone ja maali eivät raitoja nitistäneet, joten jollain tasolla niitä on siedettävä jatkossakin. 
Kivaa sunnuntain jatkoa!


perjantai 17. lokakuuta 2014

Bloggari lusikassa





Viikonloppu vihdoinkin! Tytär viettää syyslomaa ja itse teen etätöitä. Olen siis paikalla, mutten läsnä. Poden aavistuksen huonoa omaatuntoa, mutta tää oli kahdesta huonosta vaihtoehdosta se vähemmän huono. 


Piti sitten viikonlopun kunniaksi keksiä jotain pientä piristystä arkeen ja päätin tehdä kylmien vuodenaikojen lempparin; "lumiukkokeiton". Kaakao vaahtokarkeilla kuulostaa niin kovin arkiselta tähän verrattuna.


Onneksi kaapin uumenista löytyi vielä yksinäinen suklaapatukkakin jaettavaksi. Tän jälkeen on ihana kellahtaa sohvalle ja aloittaa illan tv-maratoni. 


Alakerran patterienmaalausurakkakin on saatettu loppuun ja huomenna koitan jaksaa pakkeloida eteisen seinän. Jostain tätä hommaa ja "muka pakollista" tekemistä vaan aina saa itselleen taiottua. Tänään en kuitenkaan jaksa uhrata niille enää ajatustakaan. 

Nauttikaahan tekin rennosta perjantai-illasta!

P.s. Moniko bongasi räjähtäneen bloggarin lusikoista? :)


torstai 16. lokakuuta 2014

Inspis iskee iltaisin



Pattereiden maalaus tuli mieleen ekan kerran jo pari viikkoa sitten. Onneksi tajusin silloin hakea maalin varastoon, koska tunnen jo erittäin hyvin taipumukseni innostua tällaisiin hommiin just kummallisiin kellonaikoihin. Maalausinspis iski lopulta tiistai-iltana kello 20.00.


Nää on maalattu ihan omin pikku kätösin silloin reilu 6 vuotta sitten rempan yhteydessä tarkoitukseen sopivalla maalilla, mutta silti ne on kellastuneet rumiksi. Yllättäen ne alkoi ärsyttää mua vasta siinä vaiheessa, kun patterit on lämpimät ja maalaus edellyttää jokaisen patterin jäähdyttämistä. Kerralla en siis viitsinyt urakkaa alkaa toteuttamaan, ettei palelluta tänne.


Ei näistä kauniita millään saa, mutta entistä paremmat kuitenkin.


Tästä kuvasta erottaa melko hyvin, miten eri värinen on nyt maalattu ja maalaamaton. Olohuoneen patterit sekä keittiön patteri on nyt maalattu. Vielä pitäis urakoida ainakin eteinen, wc ja meidän makkari. Tyttären huoneessa patteri jää työpöydän taa, joten se saa tällä erää olla.

Tänään kävin päättämässä kolmen viikon kirppariurakan, joten nyt on yks pakollinen homma vähemmän. Ehkäpä sitä vois taas aktivoitua paremmin joihinkin diy-hommiin tuon jokailtaisen virkkausprojektin lisäksi. Peite on tällä hetkellä kokoluokassa "joulukuusenmatto". Ehkäpä se joskus valmistuu.