DIY: Nahkavetimet ja uutta pintaa

Vaatehuoneen siivouksen yhteydessä kaivoin perimmäisestä nurkasta pariin kertaan maalatun ja kertaalleen dc-fixillä päällystetyn vanerilaatikoston, joka on ollut tyhjänpanttina jo pitkään. Jotenkin siitä kuitenkin tykkään, enkä ole malttanut vuosien saatossa hävittää. 

16 vuotta sitten maalasin laatikoiden etulevyt kirkkaan punaisiksi(!!). 10 vuotta sitten käänsin laatikot ja käsittelin koko laatikoston pähkinän sävyiseksi. Muutama vuosi sitten kokeilin huvikseni vetäistä koko komeuden peilipintaisella dc-fixillä (fiasko). Tällä kertaa kaivoin yläkaapista kaninhäkki-projektista yli jääneen maalin ja eurolla ostetun kulahtaneen nahkavyön.

Ja tällainen siitä sitten tuli.

Ei se varsinaisesti käyttöön ole päätynyt vieläkään. Mutta on sitä taas kivempi katsella. Ehkä se jossain vaiheessa löytää jälleen paikkansa ja käyttötarkoituksensa. 

Auringon polttama Andy

Meille saapui jo kesällä auringon kellastama Andy, joka on roikkunut seinälläkin jo pidemmän tovin. Osoittautui vaan niin tympeäksi kuvattavaksi, ettei ole blogiin päätynytkään. Kuvaaja kun heijastui pinnasta, vaikka yritin monenlaista akrobaattista kuvakulmaa. Andy on kierrätyskamaa ja saapui meille heräteostoksena paikalliselta Facebook-kirpparilta halpaan hintaan. Mutta saahan lähes 50-vuotiaassa tekstissä jo vähän ikäkin näkyä.

Viime viikon työreissulta raahasin lopulta myös Granitin kirjaintaulun ja pääsin hyödyntämään jo kauan sitten ostamani kirjaimet, jotka ei alkuperäiseen porrastauluun sopineetkaan. Rehellisesti voin sanoa olevani pettynyt "hinta-laatu"-suhteeseen. Melkoinen rimpula, josta osa kirjaimista pomppasi silmänräpäyksessä irti. Onneksi pakkauksesta löytyi myös paikollaan pysyvät kirjaimet. Tekstin varastin törkeästi Tigerissa näkemästäni tekstitaulusta.

1 euro ja 10 kruunua

Moi pitkästä aikaa. Lupasin itselleni viikonloppuna, että palaan bloggaamisen suhteen ruotuun heti maanantaina. Läppäri oli kuitenkin toista mieltä. Parin viikon totaalisen käyttötauon aikana oli masiinaan jonossa niin iso määrä päivityksiä, ettei siihen yksi ilta riittänytkään. Nyt päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lopettaa jokailtaisen sohvalla makoilun ja heittäytyä jatkossa taas aktiivisemmin blogimaailmaan.

Sisustuksen suhteen kesän aikana ei meillä ole tapahtunut juuri mitään. Poden ilmeisesti edelleen jonkinlaista ostoähkyä. Uumajassa sijoitin kuitenkin 10 kruunua Lagerhausin poistokorin julisteprinttiin ja kirpparilla euron paperipussiin, johon sujautin äidiltä saadun viherkasvin. Ihanan edullista.

DIY: Kalkkimaalia kynttilänjalkaan

Viikonloppuna kaappeja kolutessa tuli vastaan vanhoja kirppariostoksia, jotka päätin laittaa uudelleen kiertoon.  Ensin kuitenkin halusin testata niihin Loftetista saatua kalkkimaalia, koska sellaista en oo koskaan kokeillut. Puisen kynttilänjalan ostin joskus muistaakseni 50 sentillä, mutta en oo koskaan saanut aikaiseksi tehdä sille mitään.

Kalkkimaali ei ollut mulle kyllä se helpoin juttu. Mä yritin väkisinkin saada tasaista täysin peittävää pintaa, jota tällaisella maalilla on täysin mahdoton saada aikaiseksi. Eikä se ilmeisesti ole tarkoituskaan.

Maalauksen jälkeenkin kynttilänjalka oli mun mielestä tylsä, joten kiepautin ympärille muutaman puuhelmen. Nyt kelpaa kirpparilöydön lähteä taas kierrokselle uutta kotia etsimään. 

Virheostos

Ostin tossa eräällä Helsingin reissulla Granitista pakkauksen kirjaimia heillä myytäviin kirjaintauluihin. Olin ihan fiiliksissä, että pääsen nyt kirjoittamaan omaan tauluuni ihan mitä mieleen juolahtaa, eikä tarvi enää kirjoitella sen mukaan, mitä kirjaimia sattuu löytymään. Teki mieli ostaa sellainen musta taulukin, mutta en ois sitä saanut lentolaukkuuni tukittua.

Eilen sitten päätin vaihtaa tekstin, jota viime viikonloppuna innoissani kuuklesta etsin. Ja ai että, miten paljon mua otti aivoon, kun tajusin, ettei ne uustuotantokirjaimet näihin vanhoihin tauluihin sovi. Väkäset ei osu uriin edes väkivaltaa käyttämällä.

Lopulta hammasta purren päädyin kääntämään harmitukseni kivan päivän toivotukseksi. Aina ei ilmeisesti voi onnistua. Ei edes joka kerta.

Nyt mä en kyllä osaa päättää, yritänkö kaupitella itselleni turhat kirjaimet, vai pitääkö mun sitten seuraavalla reissulla raahata se Granitin taulu kotiin, jotta pääsevät käyttöön. Jos joku on Vaasan suunnalla noita kirjaimia vailla, niin voin luopua niistä edullisesti :)


P.s. Onnistuin eilen 24 yrityksen jälkeen saamaan pöydän lokakuussa avattavalta kirpparilta. Maltan tuskin odottaa sitä, että pääsen tyhjäämään kaappeja ja laatikoita kaikesta turhasta. Ehkä mä sitten voin hyvällä omallatunnolla myös hankkia jotain uusia sisustusjuttuja.

Ääripäät

Elokuun aikana on täytynyt kaivaa taas kynttilät esiin ja hankkia uusi torkkupeitto sohvalle. Aika monena iltana on saanut kääriytyä viltin alle kirja kourassa kuuntelemaan sadetta. Uusi älyttömän pehmeä viltti löytyi edullisesti paikallisen Combo-kirppiksen sisustusosastolta. En pystynyt vastustamaan, vaikka vähän mietityttää, alkaako keinokuitu rätistä sähköisyyttään talvella.

Samaan aikaan, kun sohvan toinen pääty on valmisteltu kylmiin keleihin, paistaa toisessa päässä ilta-aurinko paljastaen jokaisen rypyn ja roskan. Toivottavasti näitä lämpimiä ja aurinkoisia päiviä riittää syyskuussakin.

Viikonloppuna

Olin lauantaina pari tuntia yksin kotona. Nykyään osaan jopa välillä ottaa tilanteesta ilon irti, enkä enää käytä noita harvinaisia hetkiä pelkästään siivoamiseen. Päätin kuitenkin ihan vähän pistää paikkoja ojennukseen, jotta on sitten kivempi oikaista itsensä sohvalle kirjaa lukemaan.

Uumajan reissulta tuli pitkästä aikaa hankittua mustavalkoraitainen tyynynpäällinen. Ei siitä mihinkään pääse, tuo kuosi vaan jaksaa miellyttää mun silmää vuodesta toiseen. Ehkä mä pian taas siirrän väripilkut kaappiin ja palaan täysin mustavalkoiseen. Jännä nähdä.

Anttilan poistomyynnistä taas mukaan tarttui lasipullo mittamerkinnöillä. En tiedä miksi se mun silmää miellytti, mutta alle kahden euron hinta sai sortumaan heräteostokseen. Leikkasin takapihan pensasaidasta muutaman oksan, jotta voisin kehittää tällekin ostokselleni jonkinlaisen käyttötarkoituksen.

Pakko muuten vielä hehkuttaa Lagerhausista ostettuja tuoksukynttilöitä. Mä en nimittäin yleensä pahemmin välitä moisista (osasta saan päänsäryn tai muun ällöttävän olotilan), mutta nämä kaksi tuoksua on kyllä mun mielestä ihan täydellisiä. Jos poikkeatte Ruotsissa, niin suosittelen nuuhkimaan ja valitsemaan omat lempparit. Vaihtoehtoja oli monta.

Kollaasiin kyllästynyt

Kyllä täällä elossa ollaan. Arkirytmiin tottuminen vaan näköjään vie aina oman aikansa, vaikkei kovin pitkä loma takana ollutkaan. Energiavarastot tuntuu kuluvan työpäivän aikana täysin, eikä kotona saa itsestään irti mitään ylimääräistä. Tänään sain kuitenkin vähän siivoiltua ja nyt voin hyvällä oallatunnolla lojua loppuillan.

Täällä alkaa koulut vasta ensi maanantaina. Jotenkin jo odotan sitä, että arki alkaa siltäkin osin. Ehkä se omakin päivärytmi löytyy sitten helpommin, kun lapsikin joutuu heräämään aikaisin. 

Kuvissa ei muuten oo pahemmin mitään uutta. Kollaasiseinä kaipaa päivitystä, mutta Uumajan reissulta ei löytynyt mitään kivaa printtiä. Jotenkin kaipaisin nyt enemmän kuvia tekstin sijaan, vaikken niistä kokonaan eroon haluakaan. Varsinkin isoin tekstiprintti särkee silmiä.  Any ideas??

Onko teillä muuten jo lapset aloittaneet koulun? Meillä yritetään kääntää päivärytmiä tulevana viikonloppuna. Jännä nähdä, miten onnistutaan. Meillä kun on viime viikot herätty lounasaikaan :)

Ripaus pastellivärejä

Täällä on kuulkaas startattu loman toinen ja samalla viimeinen osuus. Ekana piti tietenkin kirmata rannalle useammaksi tunniksi, kun ei edelliselle lomapätkälle oikein rantakelit osuneet. Sisustusrintamalla ei oo tapahtunut viime viikkoina juuri mitään. Eikä kesällä toisaalta niin tarvikaan, kun kaikki aurinkoiset päivät kulutetaan ulkona.

Lisäsin kuitenkin kesän kunniaksi sisustukseen vielä toisenkin ripauksen pastellivärejä kotiuttamalla pari viikkoa sitten vaalean turkoosin tyynynpäällisen. Täytyy myöntää, että tuon tyynyrivin katsominen nyt pistää mielen haikeaksi. Kovin on runsaasti edustettuna Anttilasta kotiutettu Anno. Toivotaan, että jokin ihme vielä liiketoiminnan ja työpaikat pelastaisi. 

Aurinkoisen helteistä viikonlopun jatkoa. Nautitaan nyt täysillä tästä niin pitkään, kun lämmintä riittää.

Pakko löytää paikka

Oon joskus aiemminkin todennut, että on olemassa kahdenlaisia sisustajia. Toiset katsovat tilaa ja miettivät tarkasti, mikä asia tai esine kyseiseen paikkaan parhaiten sopisi. Ja sitten on mun tyyppiset säätäjät, jotka aina saavat päähänpiston jostain jutusta, joka on vaan pakko saada. Ja sitten kun kantaa sisutushankintansa sisätiloihin, alkaa armoton pähkäily siitä, mihin löytö sijoitetaan.

Sama ongelma oli edessä taannoisen kirjaintaululöydön kanssa. Kauan etsitty, himoittu ja haluttu taulu, jonka sijoituspaikkaa piti ihan etsiä. Taulu on suuri, painava, vihreä ja kromikehyksinen. Ei ihan helpoin sijoitettava meidän kotiin. 

Lopulta paikka löytyi eteisestä, johon se kyllä alkuperäistä käyttötarkoitusta ajatellen aika loogisesti sopiikin. On se vähän iso just tuohon, mutta kai siihen silmä tottuu. Ainakin mä edelleen tykkään siitä älyttömän paljon. Joku uus teksti täytyis kyllä väsätä.

Onnesta soikeena

..just sua mä oon etsinyt. Tuskallisen pitkään ja hartaasti. On koluttu nettikirppareita ja myyntipalstoja, kyselty tutuilta ja googletettu tuntitolkulla. Mutta nyt kun olin ehtinyt jo luopua toivosta, odotti vanha kirjaintaulu mua pölyisenä kirpparin nurkassa. 

Instan ja Facebookin puolella seurailevat näkivätkin heti tuoreen otoksen löydöstäni, kun vielä hihkuin ilosta. Silloin taulussa koreilivat ala-astelaisten yleisurheilutulokset på svenska. Onneksi niin, koska kyseisiin tuloksiin oli upotettu tuhottoman paljon kirjaimia ja numeroita. Erityisen innoissani olin siitä, että Patricia-niminen tyttönen oli pärjännyt useammassa lajissa. Siinä nimessä on monta yleistä kirjainta, joita pääsen jatkossa hyödyntämään.

Taululle ei ole vielä paikkaa. Ensinnäkin tää on melko suuri ja painaa todella paljon. Levy on paksua vaneria ja päällä on aito lasi. Mitään valmiita kiinnityssysteemejä tässä ei ole, joten joutuu vähän askartelemaan. Hintaa mun huippulöydölläni oli 5,50 €. Mihin sä laittaisit tällaisen taulun?

Monitoimitila - eteinen

Synttärilahjaksi hankkimani Vitran Toolbox ei lopulta päätynytkään keittiöön. En vaan millään saanut siihen kivasti aseteltua tasolla oleilevia maustepurkkeja ja muita tavaroita. Lopulta se löysi paikkansa eteisen kenkäkaapin päältä.Toolbox säilöö nyt avaimet, aurinkolasit ja kolikot.

Meillä eteinen on varmaan asunnon monipuolisin tila. Vaatesäilytyksen lisäksi täällä säilötään päivittäiset hiustenlaittokamat, joille on varattu ylin laatikko. Toisella puolella taas portaikon alla oleva tila on omistettu mun työpisteelle, jossa tätäkin postia naputtelen. Laatikot kätkevät sisäänsä käsittämättömän määrän tuunaajan tarveaineita ja materiaaleja. Tässä mä vietän eniten sitä omaa aikaani.

Mitäs teille kuuluu? Toivottavasti lauantai on sujunut aurinkoisissa merkeissä. Mä oon ainakin nauttinut sateiden päättymisestä ja siivosin terassin (jälleen) kesäkuntoon. Auringossa tarkeni jo ilman takkia. Kyllä tää tästä.

Oma aika

Oma aika. Se juttu, josta monet äidit salaa tai avoimesti haaveilevat aina välillä. Mä kehtaan ihan suoraan sanoa kaipaavani välillä omaa aikaa. Johtunee siitä, ettei sitä kovin usein ole. Enkä nyt tarkoita niitä lyhyitä hetkiä, jotka kuluu yleensä siihen, että ehtii väsätä perheelle ruuan tai pestä lattiat, vaan ihan kokonaista iltaa. Tai vuorokautta.

Yleensä mä käytän aina oman aikani johonkin hyödylliseen, eli teen kotitöitä tai muuta tylsää. Nyt tyttären lomaillessa mummilassa, päätin käyttää vapaa-aikani vaan niihin juttuihin, joista oikeasti tykkään. 

Sunnuntain lojuin lukemassa kirjaa, eilen tuijotin kolme tuntia lemppariohjelmia sohvalla maaten ja tänään oon viettänyt iltaa sohvalla kirja kourassa. Päätin nimittäin pistää elämän risaiseksi ja sortua silmänruokaan. The Kinfolk Home kotiutui meille pitkän haaveilun jälkeen. Selailun jälkeen oon alkanut kyllä haaveilemaan monesta muustakin kivasta jutusta :)

Miten sä vietät omaa aikaa? Pitääkö silloin päästä pois kotoa kavereita tapaamaan tai syömään hyvin, vai nautitko enemmän kotona oleilusta? Saako omasta ajasta ylipäätään olla avoimen innoissaan? Mulle nimittäin iski huono omatunto viimeistään tätä kirjoittaessa. Ja ikävä.

Harvinaista herkkua

Mukavaa sunnuntaita. Täällä se on sujunut vähän normaalista poikkeavalla tavalla. Oon nimittäin ihan yksin kotona. Sitä ei hirveän usein tapahdu. Päätin kuitenkin ottaa päivästä kaiken ilon irti. Käytännössä en siis oo tehnyt mitään ihmeellistä, vaan nimenomaan nauttinut siitä, että mitään ei oo pakko tehdä. Nukuin pitkään, join rauhassa pannullisen kahvia, luin tuntitolkulla kirjaa ja tein kirpparikierroksen.

Eilisen vietin kotitöiden kimpussa, mutta tänään en aio tehdä mitään. Imuri saa odottaa yläkerrassa huomiseen. Illankin aion nimittäin lojua sohvalla kirja kourassa.

Miten sun viikonloppu on vierähtänyt? Ootko saanut ottaa iisisti vai menikö lauantai juhliessa? Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa starttia alkavaan viikkoon.

Vappuviikonlopun puuhailuja

Vappu oli ja meni. Meidän elämässä se ei pahemmin näkynyt. Meidän perheeltä taitaa puuttua jokin mystinen juhlageeni, kun ei kukaan pahemmin perusta mistään juhlista. Niinpä tää viikonloppu oli vain viikonloppu muiden joukossa. Onneksi säät suosi ja sain aloitettua myös pakolliset ulkohommat.

Vappuaatto sujui siivotessa ja pyykkirumbaa pyörittäessä. Sain vihdoin vaihdettua keittiöön mustavalkoiset raitatabletit, jotka ostin puhtaasti käytännöllisyyssyistä. Ei ne punotut tai muuten vettä läpäisevät vaan meidän perheessä toimi. Nää on helppo huuhtaista hanan alla ja kaikki muruset ja mehutilkat lähtevät vaivattomasti. 

Edellisviikonloppuna löysin myös kirpparilta eurolla kivan kynttilänjalan, joka pääsi nyt hetkeksi keittiön pöydälle. Kelit alkaa kyllä olla sen verran kesäiset, että ehkä pian täytyy malttaa luopua kynttilöistä. 

Mitenkäs teidän vappu meni? Pitikö juhlia railakkaasti, vai otitko iisimmin? Toivottavasti uusi viikko on kuitenkin startannut aurinkoisissa ja energisissä merkeissä.

Kirjoja hyllyssä

Mukavaa alkanutta viikkoa. Täällä harmaat kelit jatkuvat, mutta onneksi sain viikonloppuna napsittua muutaman kuvan varastoon. Viime viikonloppuna vaihdoin nimittäin myös makuuhuoneen verhot. Samalla siivoilin ja järjestelin muutenkin ja kyllästyin jälleen kerran hyllyn jatkuvaan kirjakaaokseen. Mähän luen tosi paljon, mutten koskaan lainaa kirjoja. Sen vuoksi mulla on jatkuvasti käynnissä kirjarumba. 

Mulla on noin 20 säilytettävää kirjaa. Ne on sellaisia, jotka voin lukea aina uudelleen ja uudelleen, ellei muuta lukemista ole. Sen lisäksi mulla on yleensä muutama lukematon kirja odottamassa vuoroaan, sekä kasvava pino jo luettuja ja myyntiin meneviä opuksia. Oon yrittänyt aina säilöä kirjat laatikoihin, koska ne vetävät muuten puoleensa niin paljon pölyä. Nyt kuitenkin kyllästyin kasvaviin pinoihin ja päätin vallata alimman hyllyn näille. 

Kummallista, miten kirjat hyllyssä näyttävät jotenkin vierailta ja raskailta. Mulla kun on aiemmin ollut parhaimmillaan kaksi pelkillä kirjoilla täytettyä hyllyä. Tuntuu ihan kummalliselta. Ehkä niihinkin taas tottuu. Tai sitten pakkaan ne pian takaisin laatikoihin. 

Inhottavaa ja vaikeaa

Mä oon monesti miettinyt, että vihaanko jotain kotitöitä siksi, että oon niissä ihan onnettoman huono. Vai oonko niissä huono siksi, että inhoan hommaa ja teen sitä mahdollisimman harvoin. Näitä juttuja on useampi, mutta ikkunoiden pesu on inhokkilistan kärkipäässä. Sen 4-tuntisen urakan kuitenkin hammasta purren suoritin eilen. Ikkunapesurista on suuri apu, mutta en mä sillä sen parempaa jälkeä aikaiseksi saa. Onneksi ikkunoista kuitenkin näkee taas läpi, se kai kuitenkin on pääasia.

Toinen juttu, jossa oon onneton, on kaikenlaisten kasvien pitäminen elävien kirjoissa. Kuuden euron viherkasvit ovat toistaiseksi elossa, mutta mullanvaihtoaika lähenee. Pitäis keksiä väliaikaisten paperipussiviritelmien tilalle jotain muuta. En halua ostaa uusia ruukkuja, koska ne on suurella todennäköisyydellä muutaman kuukauden jälkeen tyhjiä. Kasvit matkaavat meiltä biojätteeseen pääsääntöisesti alle vuodessa.

 

Täytyy lähipäivinä kaivella kaapeista jotkut käyttöön sopivat astiat. Ainahan niille voi hurauttaa kangaspussit päällisiksi, jos muuten ovat liian rumia esillä pidettäviksi. Mä en ees tiedä, minkä kokoisissa ruukuissa  mikäkin kasvi viihtyy. Muistan kuitenkin kuulleeni, että silläkin asialla saattaa olla tekemistä elossa pysymisen kannalta. En tosin tiedä, onko se mun taidoilla niin merkittävä juttu. Tässä taloudessa kun saattaa kuivua tai hukkua hengiltä ihan minkä kokoisessa astiassa tahansa.

Se kolmas mun suuresti vihaama kotityö on muuten verhojen vaihto. Tai lähinnä se silitys. Oon siinäkin ihan käsittämättömän huono. Täytyy hoitaa sekin homma pois alta lähiaikoina, niin voi taas keskittyä kivempiin sisustusjuttuihin. 

Onneksi viikko on ainakin täällä startannut keväisen aurinkoisissa keleissä. Alhaalta paistavan ilta-auringon valossa on ihana istua sohvalla ja tuijotella raitaisia, mutta pestyjä ikkunoita. 

DIY: Kettinkiä ja kierrätysnahkaa

Jämälangoista, kirpparilta ostetun nahkavyön pätkästä ja vetoketjusta syntyi iltapuhteena kettinkipussukka. Kuvion ohje on jälleen Virkkuri-kirjasta, mutta pussukan mallin toteutin omasta päästä. Koon määritti lankojen riittävyys. Ihan kiva siitä tuli. Onneksi en edes tiedä, montako pussukkaa tästä taloudesta löytyy. Melkein jokaiselle on tähän mennessä jotain käyttöä löytynyt. Ja käyttämättä jääneet voi aina lahjoittaa eteenpäin.

Kivaa sunnuntaita. Mä aion viettää tän pilvisen päivän sisustuslehtien ja turvalonkeroiden parissa. Nää kaksi asiaa, kun pystyy sohvannurkassa näppärästi yhdistämään. 

Puhdasta pyykkiä ja kevätaurinkoa

Keväässä ihaninta on valo. Ja keskinkertaiselle kuvaajalle se on suuri helpotus pitkän pimeän kauden jälkeen. Eletään sitä aikaa, kun aurinkoisina arkipäivinäkin ehtii hetken nauttimaan auringonsäteistä kotona työpäivän jälkeen. 

Valoisuuden myötä vaihdoin olohuoneen kaikki tekstiilit vaaleiksi ja poistin pöydältäkin kaikki tummat esineet. Ja innostuin testaamaan huonetuoksua. Valitsin tuoksuksi "puhtaan pyykin", johon tottuminen vei kyllä pari päivää. Tuoksu sinällään on miellyttävä, mutta mä en oo tottunut tällaisia käyttämään. Päivän testauksen jälkeen nappasin yhden tikun pullosta pois.

Jos jollain huonetuoksuja enemmän testanneella on antaa joku vinkki miellyttävän tuoksun valintaan, niin otan sen mielelläni vastaan. Kaupassa päätöstä oli hankala tehdä, kun vierekkäin tuoksui kymmenkunta eri vaihtoehtoa, eikä pää kestänyt edes nuuhkia jokaista. Pakko mun on tämän loputtua testata jotain toistakin, vaikka muu perhe valitti ensimmäisen päivän "hajusta". Ei ne kyllä enää sen jälkeen ole moittineet, joten kaikkeen kai nekin tottuvat.

Ihanaa viikonloppua! Toivottavasti saadaan nauttia keväisestä auringonpaisteesta koko maassa.

Tykkään, en tykkää, tykkään...

Suurin piirtein näin ajattelin hiljaa mielessäni, kun sunnuntaina siivosin tytön huonetta viisi tuntia! Ihan käsittämätöntä. En nimittäin edes pessyt ikkunoita (paitsi sisäpinnat) tai vaihtanut lakanoita. Pelkkään tavaroiden järjestelyyn ja pintojen siivoamiseen kului noin älytön aika. Siinä oli samalla aikaa tutkia jokainen esine ja tyttären sisustusratkaisu.

Mä en vieläkään oo heittäytynyt sisustusnatsiksi, vaan annan neidin sisustaa mielensä mukaan, vaikka välillä tekisi kyllä mieli karsia osa jutuista piiloon. Meillä kun pitää tavaraa ilmeisesti olla esillä mahdollisimman paljon. 

Ilmoitustaulu on euron kirppislöytö, jonka kehykset maalasin mustaksi. Tähän huoneeseen se muutti multa salaa, mutta kelpuutin ja ripustin käskystä seinälle. Kuten korttien määrästä voi päätellä; tässä huoneessa ihan kaikessa enemmän on enemmän.

Tykkään huoneessa monista jutuista, mutta se esillä oleva tavaran määrä saa yleisilmeen aina mun silmään turhan sekaiseksi. Ikkunaseinän pitkää työpöytää en kehdannut edes kuvata, koska se on lähes 3-metrin pituudeltaan täynnä erilaisia koriste-esineitä ja askarteluja. Mä kun mieluummin pitäisin tavaramäärän minimissä ja keskittyisin muutamiin kivohin juttuihin, kuten tähän upeaan puu-Chevyyn.

Onko siellä ruudun toisella puolella muita, jotka antavat lapsen koristaa huoneensa ihan oman mielensä mukaan? Mä kun podin huonoa omaatuntoa jo siitäkin, että ohjailin huonekaluvalintoja päättämällä niiden värin. En koskaan voisi sanoa, ettei ihan jokaista kouluaskartelua tarvi laittaa paraatipaikalle, vaan suljen sisustussilmäni ja ihailen jokaista teelmöstä yksitellen. Vaikka ne yhdessä luovatkin huoneeseen silmiä särkevän värikirjon ja sekaisen yleisfiiliksen. Aikansa kutakin, vai miten sitä sanotaan :)