1000

Tästä lähtee tasan tuhannes postaus. Ihan käsittämätön ajatus, että oon klikannut tuota "julkaise"-painiketta 1000 kertaa. Sen kunniaksi ei kuitenkaan poksautella kuohuvaa, tai tehdä muutakaan normaalista poikkeavaa, vaan esitellään eteisen uusi matto. 

Periaatteessa matto ei edes oo kovin uusi. Oon vaan kaikessa hässäkässä unohtanut koko jutun. Vanhalle eteisen matolle kävi nimittäin pieni onnettomuus. Kun tajusin, että maton pesettäminen olisi ollut kalliimpaa kuin itse matto, päätin pestä sen toistamiseen itse.  Arvatkaas, miten siinä sitten kävi... Pesu sujui ihan ok, mutta edellisellä pesukerralla jätin maton kuivumaan terassin isolle pöydälle. Tällä kertaa jouduin ripustamaan maton kuivumaan, jolloin mustat raidat värjäsivät valkoiset raidat osittain vaalean sinisiksi. Matto päätyi lahjoituksena toiseen osoitteeseen.

Onneksi Anttilan loppuunmyynnistä löytyi edullinen matto eteiseen. Valitsin tarkoituksella sellaisen, jonka väri ei ole tasainen. Tää antaa eteisessä vähän enemmän anteeksi. Hintaa matolle jäi 35€. 

Monitoimitila - eteinen

Synttärilahjaksi hankkimani Vitran Toolbox ei lopulta päätynytkään keittiöön. En vaan millään saanut siihen kivasti aseteltua tasolla oleilevia maustepurkkeja ja muita tavaroita. Lopulta se löysi paikkansa eteisen kenkäkaapin päältä.Toolbox säilöö nyt avaimet, aurinkolasit ja kolikot.

Meillä eteinen on varmaan asunnon monipuolisin tila. Vaatesäilytyksen lisäksi täällä säilötään päivittäiset hiustenlaittokamat, joille on varattu ylin laatikko. Toisella puolella taas portaikon alla oleva tila on omistettu mun työpisteelle, jossa tätäkin postia naputtelen. Laatikot kätkevät sisäänsä käsittämättömän määrän tuunaajan tarveaineita ja materiaaleja. Tässä mä vietän eniten sitä omaa aikaani.

Mitäs teille kuuluu? Toivottavasti lauantai on sujunut aurinkoisissa merkeissä. Mä oon ainakin nauttinut sateiden päättymisestä ja siivosin terassin (jälleen) kesäkuntoon. Auringossa tarkeni jo ilman takkia. Kyllä tää tästä.

Do What You Love

Moi! Kivaa alkanutta uutta viikkoa. Täällä se on alkanut vauhdikkaasti ja liukkaasti. Jälkimmäisellä tarkoitan lähinnä kävelymatkoja pitkin peilijäisiä teitä ja pihoja. Instan ja Facen puolella seuraavat tietävätkin, että vietin viikonlopun hyvässä seurassa parillakin eri keikalla. Sisustusjutuille tai blogimaailmalle en ehtinyt uhraamaan juurikaan ajatuksia, mutta välillä pitää tehdä muitakin kivoja juttuja. Do What You Love ja niin edelleen, kuten portaikon teksti kertoo. 

Kuva on napattu joskus kauan sitten, mutta päätin käyttää sitä nyt olemattomana aasinsiltana turhien löpinöideni ja sisustusjuttujen välillä.

Lauantaina päivällä jammailtiin tyttären kanssa iik-niin-ihanan Robinin keikalla ja illalla pistettiin ihanan ystävän kanssa jalalla koreasti ysäribileissä E-Typen ja Scooterin tahtiin. Pandora missattiin alusta ihan tarkoituksella. Keikkakuvia en surkean laadun vuoksi viitsi tänne edes jakaa. 

Aina yhtä kivaa käydä keikoilla ja tanssia hyvässä seurassa aamun pikkutunneille, mutta alkuviikko meneekin aina rästiin jääneiden kotihommien parissa. Karu paluu arkeen, mutta en valita. Nyt täytyy rientää, pesukone kutsuu uudelle kierrokselle.

P.s. Olkaahan tekin varovaisia jäisillä kaduilla.

Mitään salaamatta

Kiitos kommenteistanne aiempaan "liian tavallinen koti"-postaukseen. Aina ihanaa kuulla, etten ole kriiseineni yksin. Viikonloppuna napsin kyseistä postausta varten harvinaisen laajoja kuvia alakerrasta, jotta se tavallinen koti aukeaisi lukijoille koko tavallisuudessaan yhdellä silmäyksellä. En kuitenkaan viitsinyt iskeä koko kuvatulvaa samaan postaukseen, vaan jätin osan odottamaan. Tässä ne nyt ovat, mitään rajaamatta.

No joo, jotain juttuja näistäkin kuvista jäi pois. En viitsinyt sentään jättää vessan ovea auki kuvausta varten. Ja ehkäpä jokin kulma on jäänyt vahingossa piiloon, mutta eiköhän näissä aukea aika lailla kaikki olennainen.

Odotan innolla kevään alkamista, jolloin saan toteutettua keittiön pienen pintarempan. Meillä kun ei ole lämmintä varastotilaa, en halua hankkia uutta uunia ja muita tarpeita kotinurkkiin odottelemaan asennusta. Näillä keleillä tasojen sahailu ulkona ei myöskään hirveästi houkuttele. 

Yllättävän hyvin on kahdeksan vuotta sitten tehdyt valinnat kestäneet aikaa, vaikka silloin vaihtoehtoja minimibudjetilla oli tuskallisen vähän ja kaikki päätökset tehtiin remontin aikana lennossa muutamassa viikossa. Toki tekisin monia asioita nyt toisin, mutta se nyt tuskin on yllätys. Naisella kun on oikeus muuttaa mieltään ja tässä ajassa sen on ehtinyt muuttaa jo moneen kertaan. Pidetään kuitenkin kaikki muut muutosajatukset salaisuutena. Pakko saada ensin toteutettua toi keittiö ennen kuin kehtaa vihjatakaan mistään muusta :)

Liian tavallinen koti?

Tasaisin väliajoin se iskee. Yleensä siihen liittyy liiallinen(?) sisustuslehtien ja blogien tutkiminen. Silloin iskee liian tavallisen kodin kriisi. Omat nurkat tuntuu nuhjuisilta ja koti liian tavalliselta. Tähän ei liity siis mitään järjellistä perustetta. Kyseessä taitaa ennemminkin olla joku realiteettien hämärtyminen.

Omia nurkkia kuvatessa alkaa pohtia, ketä jaksaa kiinnostaa ihan tavallisen 80-lukuisen rivarikolmion kuvat ja sisustus, kun blogimaailma ja lehdet pullistelevat kauniita ja persoonallisia loft-asuntoja, suuria kivitaloja leffahuoneineen ja vanhoja korkeita ja valoisia kerrostalounelmia.

En ole tyytymätön asumismuotoomme. Neliöitä on meille kolmelle ihan riittävästi ja sijainti ei tässä elämäntilanteessa voisi olla parempi. Meistä ei olisi omakotiasujiksi, eikä mua kerrostaloonkaan enää takaisin saa. Kriisilleni ei siis tälläkään kertaa oo mitään järkevää syytä. 

Mitä mieltä sä oot; voiko tavallinen koti olla mielenkiintoinen? Luetko lehdistä ja blogeista mieluummin sellaisista kodeista, jotka ovat itsellä vain haaveissa, vai haluatko mieluummin uppoutua tavoitettavissa oleviin asumisunelmiin? Ja erityisesti mua kiinnostaa; iskeekö tällaista kriisiä teille muille?

Tavarat taskuihin

*Postaus sisältää mainoslinkkejä. Osa tuotteista saatu.

Huh huh, miten jännä matsi. Piti taas kädet hiessä ja sydän hakaten katsoa. Huikean hienoa, että pikku-Leijonat pelaavat huomenna finaalissa. 

Finaalissa olin itsekin eilen, kun sain lopulta jokaisen teippirullan ja nauhanpätkän paikoilleen, mutta nyt on hetkellisesti siisti työpiste. Meillähän tää kompakti ratkaisu on sijoitettu portaiden alle. Eipä se mihinkään muualle ois mahtunutkaan. 

Samalla saatiin vihdoin paikoilleen *KN2:sta saadut Normann Copenhagenin älyttömän kivat ja monikäyttöiset *Pocketit. Aluksi suunnittelin laittavani nää pieneen eteiseen, mutta pitkän tuumailun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, ettei meillä vanhat koirat opi uusia säilytyspaikkoja avaimilleen ja muulle pikkukrääsälle, joka taskuista tohon pöydän reunalle yleensä kipataan. 

Samalla vaihdoin korkkitauluun uudet kortit. Tekstiversiot ostin viimeksi Uumajan Lagerhausista. Kettu ja kirahvikortit hankin Blogivaasan viimeisimmästä kirppistapahtumasta, jossa ihanan Beanie on Helinan myyntipöytä sattui olemaan mun vieressä. Ostin itse asiassa useammankin kortin, koska en osannut päättää (ja olen edelleen koukussa paperitavaraan).

Tykkään kovasti työpisteen tyhjemmästä ja selkeämmästä tyylistä. On sitten kokonaan toinen juttu, miten pitkään tätä selkeyttä kestää.

Tunari teippaa

Pitkästä aikaa kuvia portaikosta. Eipä siinä oo pahemmin mitään kuvattavaa, joten ei tuota viitsi kovin usein blogissa esitellä.

Paljon valkoista seinää ja ainoa yksityiskohta on toi Askosta hankittu teksti, joka jostain syystä näyttää tässäkin kuvassa olevan ihan vinossa, vaikka sen oikein vatupassin kanssa asensin.

Portaikon päällä on kattoikkuna, joka on kyllä tosi jees. En vaan oo tässä kuuden vuoden aikana uskaltanut yrittää sitä pestä.

Tällä kertaa kuvien napsimisella oli jopa jokin tarkoitus. Tunari nimittäin onnistui kolhimaan pisimmän kaiteen maalipintaa ihan urakalla, kun irrotin siitä pallovaloja. Ei ois iso juttu paikkamaalata, mut miten pystyy lapsiperheessä maalaamaan porraskaiteen niin, ettei siihen kukaan sotke käsiään? Ajattelin siis lykätä kyseisen homman hamaan tulevaisuuteen.

Onneksi on ystäväni "teippi", joka suostui pelastamaan mut hetkellisesti.

Ei ehkä kovin pitkäikäinen ratkaisu, mutta se saattaakin olla hyvä juttu. Vois muuten se maalaushomma lykkääntyä useammalla vuodella.

Maalaamisesta puheenollen; vetäisin just ensimmäisen "pintamaalikerroksen" makkarin seinään ja vaatehuoneen oveen. Samalla sain pienimuotoisen slaagin tajutessani, miten monta maalattavaa väliovea meillä onkaan. Eihän ne itse ovet niin pahat maalattavat oo, mut ne karmit. OMG.

Ovien maalaaminen ei muuten myöskään oo tälleen arkena ihan järkevin juttu. Innolla odotan ensimmäisiä kädenjälkiä märässä maalipinnassa. Ne on muuten vissiin niitä kuuluisia elämänjälkiä ne. Vähän niinku toi porraskaidekin.

Yksin kotona, eli laaja kuvapläjäys

Silloin harvoin, kun oon yksin kotona, ei ekana tuu mieleen alkaa siivoamaan ja kuvailemaan kotia. Sen takia meiltä ei niitä laajempia kuvia oo juuri blogissa vilahdellut. Avoimessa tilaratkaisussa kun on se hankala juttu, että sohvalla röhnöttävä siippa tai lattiatyynyillä nököttävä jälkikasvu ovat sit väkisinkin joka kuvassa. 

Nyt kuitenkin päätin pikaisesti napsia näitä kuvia. Mun oma aika on sen verran rajallinen, etten alkanut kuvia varten sen kummemmin puunaamaan. 

 Heti tähän alkuun kuuluu taas pakollinen valitus väliovien kellastumisesta. Miten noi on alle kuudessa vuodessa muuttuneet noin hirveiksi...

Koska mun oma aika nyt sattui ajoittumaan iltaan, piti sytytellä kaikki mahdolliset keinovalot. Ei mitään maailman parhaita kuvia, mut eipä sellaisia oo tässä blogissa nähty koskaan ennenkään.
Saako näistä edes jotain parempaa käsitystä meidän kompaktin kodin alakerran tiloista?

Osaa kuvista jouduin vähän käsittelyllä kirkastamaan, joten ainakin tässä viimeisessä sen väreissä huomaa. Voi kevät, tule jo, että meillä taidottomilla kuvaajillakin ois joskus mahdollisuus saada siedettäviä otoksia.

Sellaista täällä. Nyt alan henkisesti valmistautumaan illan matsiin. Mä kuulun siihen kieroutuneeseen porukkaan, joka katsoo MM-lätkää aina ihan into piukassa ja tarttis usein sen nitronkin kielensä alle ;)

Käykää toki peremmälle

Ihan uskomatonta, miten paljon uusia lukijoita on Kotikolmioon saapunut eilen startanneen arvonnan myötä. Kommenttien perusteella melko moni päätyi meille ensimmäistä kertaa, joten ajattelin, että voisin kohteliaana emäntänä esitellä itseni ja vieraille ensimmäisenä avautuvat nurkat.

Ajattelin heti tähän rempseän rentoon tyyliini esitellä kokovartalokuvassa lähes kaiken ;)

Moi vaan ja tervetuloa meille!

Ensimmäisenä vieraat saapuvat meillä eteiseen, jossa portaiden alla nököttää allekirjoittaneen oma tila. Tässä tuunaillaan, väsäillään ja postaillaan. Mielellään mä sen oman työhuoneenkin ottaisin, mutta tähän on toistaiseksi tyytyminen.

Alakerta onkin periaatteessa yhtä suurta avointa tilaa. Eteisestä avautuu näkymä näin.

Olohuoneessa suurimman tilan vie yli 3 metrinen divaanisohva, joka on kyllä meidän perheen ykköspaikka. Oishan sellainen siro ja pienempi sohva esteettisesti kauniimpi, mutta joissain asioissa käytännöllisyys ja mukavuus vaan ajavat ulkonäön ohi. 

Meidän kotona otetaan rennosti, enkä näihin kuviinkaan stailaa mitään normaalista poikkeavaa. Mustavalkoisuuden lisäksi meillä pääasiassa on kirpparilöydöt, itse tehdyt ja tuunatut jutut sekä muutamat kauan himoitut design-esineet. 

'

Meillä viltit viskataan sohvalle ja tyynyt jätetään pöyhimättä. Elämä saa näkyä, mutta puhdasta pitää olla.

Elefantit valtasivat muuten myös meidän sohvannurkan. Täytyy ehkä nyt siirtää pöllö muualle, kun ovat niin räikeesti eri paria.

Selkä terassinovea vasten näkymä koko alakerran läpi on melko raidallinen.

Jos haluat, niin marssi ihmeessä yläkertaan. Sieltä löytyy kuvia ja juttuja tunnisteilla: kylppäri, tytön huone, makuuhuone ja vaatehuone.

Koska pohjalainen on aina sanojensa mittainen, saankin alkaa kehittämään uutta arvontaa heti toisen perään. Kirjautuneita lukijoita on nimittäin tasan 100. Mä oon niin innoissani ja hämmentynyt. Toivottavasti ette kaikki häviä arvonnan jälkeenkään ;)

Lämpimästi tervetuloa meille <3

-Anna

..ole mulle laskeutumisvalo...

Taas tuli tehtyä jotain ihan muuta, kuin ensin suunnittelin. Clasun valot eivät sit päätyneetkään etupihalle, partsille tai edes ulos. Ne päätyivät valaisemaan portaikkoa. 

Meillä portaikkoa valaisee vain kattoikkunan reunassaa oleva loisteputki, joten lisävalo on ihan tarpeenkin. Onneks olemassa on myös ajastinkelloja, joilla valot saa toimimaan näppärästi ilta-aikaan automaattisesti.

Vetäisin nää nyt ensin kiinni ihan rouheesti teippaamalla kaiteen ympäri. Virittelen sit myöhemmin huomaamattomammin, jos ne oikeesti tossa toimii ja miellyttävät silmää vielä parin viikon päästäkin.

Meillähän on tossa portaikossa kahdella puolen pelkät valkoiset seinät ja isoimmalla seinällä toi Askosta löydetty metalliteksti.

Vähän on haasteellinen kuvattava toi portaikko, mut ehkä tästä kuvatulvasta jonkinlaisen kokonaiskuvan saa.

Tässäkin tapauksessa huoleton ripustustyyli toimii meille parhaiten. Ensin kyllä teippailin johdot niin, et kaikkien lamppujen etäisyydet oli samat ja kaikki lamput asettuivat suoraan alaspäin. Ei se sit kuitenkaan vaan ollut kiva.

Eiks näiden lamppujen idea just oo se, et ne saa roikkua vapaasti ja asettua ihan, miten itse haluavat :)

Tää lähtee nyt valmistautumaan blogitreffeille. Kuulette niistä ihan varmasti lisää viikonloppuna.