DIY: Toinen samanlainen ja uusia ideoita

Kotona ei tapahdu mitään, kun oon jumahtanut taas täysin sohvan nurkkaan erilaisten projektien pariin. Sain vihdoin väsättyä toisen virkatun olkalaukun, kun ensimmäinen löysi uuden omistajan jo ennen valmistumistaan. Enhän mä laukkua olisi tarvinnut, mutta kun projekti oli jäänyt joskus viime kevään vaiheeseen, niin pakko se oli loppuun tehdä.

Hamstrasin euron lankakeriä lähes kaikissa sateenkaaren väreissä ja tänään sain osan projekteista valmiiksi. Lahjakaappi on saanut täydennystä, mutta niistä lisää joku toinen päivä. Edelleen on paljon lankaa jäljellä, joten oon selannut urakalla ohjekirjoja ja yrittänyt keksiä seuraavaa projektia.

Ideoita selaillessa tajusin, että oon unohtanut laittaa blogin puolelle useamman keväällä valmistuneen projektin. Täytyy kaivella nekin kuvat jossain vaiheessa koneen uumenista tänne. Jos sulla on heittää jotain kivoja ideoita, niin vinkkejä otetaan vastaan.

Marraskuun muutossuunnitelmia

Ihan vielä ei olla marraskuussa, mutta päässä jo pyörii useampi juttu, jotka haluan ehdottomasti marraskuussa saada tehtyä. Lokakuu on käytetty raivaukseen ja turhan tavaran myymiseen. Kolmas ja tällä erää viimeinen kirppariviikko päättyy perjantaina, jonka jälkeen aion laittaa säilytyksen kuntoon. 

On uskomatonta, miten vääränkokoisia suurin osa meidän säilytyslaatikoista on. Muutenkin vähäinen säilytystila on mahdotonta hyödyntää tehokkaasti, kun joka hyllylle mahtuu melkein 2 laatikkoa päällekkäin, eikä ihan kolmea laatikkoa vierekkäin. Ärsyttävää. Aion mitata jokaisen hyllyn ja marssia laatikkokaupoille.

Yksi keittiön seinä odottaa myös uutta maalipintaa. Vanhat mustat tuolit jättivät seinään mustat raidat, kun tuoli sattui olemaan liian lähellä seinää. Uusien tuolien myötä pääsin vihdoin tästä ongelmasta eroon.

Kirpparirahoilla on tarkoitus hankkia uusi telkkari, koska vanhasta katoaa päivittäin useampaan kertaan äänet. Mä en tajua telkkarin ostamisesta mitään, Mulle riitää se, että uusi telkkari ei ole musta. Vinkkejä otetaan vastaan. 

Lisäksi marraskuussa aion vihdoin päivittää vähän olohuoneen kollaasiseinää. Samat kuvat on roikkuneet seinällä ihan liian kauan.

Onko teillä sisustussuunnitelmia loppuvuodeksi? Mä oon taas täynnä intoa, kun raivausprojektin päättyminen häämöttää. On taas enemmän tilaa hengittää. Eikä tarvitse enää käyttää kaikkea vapaa-aikaansa kaappeja koluten ja kirpparirumbaa pyörittäen. Aika ihanaa!

1000

Tästä lähtee tasan tuhannes postaus. Ihan käsittämätön ajatus, että oon klikannut tuota "julkaise"-painiketta 1000 kertaa. Sen kunniaksi ei kuitenkaan poksautella kuohuvaa, tai tehdä muutakaan normaalista poikkeavaa, vaan esitellään eteisen uusi matto. 

Periaatteessa matto ei edes oo kovin uusi. Oon vaan kaikessa hässäkässä unohtanut koko jutun. Vanhalle eteisen matolle kävi nimittäin pieni onnettomuus. Kun tajusin, että maton pesettäminen olisi ollut kalliimpaa kuin itse matto, päätin pestä sen toistamiseen itse.  Arvatkaas, miten siinä sitten kävi... Pesu sujui ihan ok, mutta edellisellä pesukerralla jätin maton kuivumaan terassin isolle pöydälle. Tällä kertaa jouduin ripustamaan maton kuivumaan, jolloin mustat raidat värjäsivät valkoiset raidat osittain vaalean sinisiksi. Matto päätyi lahjoituksena toiseen osoitteeseen.

Onneksi Anttilan loppuunmyynnistä löytyi edullinen matto eteiseen. Valitsin tarkoituksella sellaisen, jonka väri ei ole tasainen. Tää antaa eteisessä vähän enemmän anteeksi. Hintaa matolle jäi 35€. 

Kortteja ja kameraongelmia

Sain vihdoin tänään räpsittyä muutaman kuvan työpisteestä, johon lisättiin viime viikolla yksi valkoinen Pocket-säilytin. Samalla päivitin ilmoitustaulun kortit Lagerhausista mukaan tarttuneisiin mustavalkoisiin. 

Yllättäen tajusin äsken koneelle istahtaessani, että yksikään noin 20 kuvasta ei ollut tarkka. Täytyy toivoa, että vika on käyttäjässä (kuten yleensä), eikä kamerassa. Just nyt ei huvittaisi perehtyä kameran hankintaan.

Näin myöhään ja iltahämärässä en viitsinyt alkaa uusia kuvia ottamaan, joten koittakaa kestää. Kollaasimuodossa niistä tuli edes vähän siedettävämpiä.

Vähän on päässyt työpöydän alle kertymään lahjapaperirullia. Joku innostui hieman hamstraamaan Lagerhausissa ja Anttilan poistomyynneissä. Silloin pitää ostaa, kun halvalla saa :)

Mitään salaamatta

Kiitos kommenteistanne aiempaan "liian tavallinen koti"-postaukseen. Aina ihanaa kuulla, etten ole kriiseineni yksin. Viikonloppuna napsin kyseistä postausta varten harvinaisen laajoja kuvia alakerrasta, jotta se tavallinen koti aukeaisi lukijoille koko tavallisuudessaan yhdellä silmäyksellä. En kuitenkaan viitsinyt iskeä koko kuvatulvaa samaan postaukseen, vaan jätin osan odottamaan. Tässä ne nyt ovat, mitään rajaamatta.

No joo, jotain juttuja näistäkin kuvista jäi pois. En viitsinyt sentään jättää vessan ovea auki kuvausta varten. Ja ehkäpä jokin kulma on jäänyt vahingossa piiloon, mutta eiköhän näissä aukea aika lailla kaikki olennainen.

Odotan innolla kevään alkamista, jolloin saan toteutettua keittiön pienen pintarempan. Meillä kun ei ole lämmintä varastotilaa, en halua hankkia uutta uunia ja muita tarpeita kotinurkkiin odottelemaan asennusta. Näillä keleillä tasojen sahailu ulkona ei myöskään hirveästi houkuttele. 

Yllättävän hyvin on kahdeksan vuotta sitten tehdyt valinnat kestäneet aikaa, vaikka silloin vaihtoehtoja minimibudjetilla oli tuskallisen vähän ja kaikki päätökset tehtiin remontin aikana lennossa muutamassa viikossa. Toki tekisin monia asioita nyt toisin, mutta se nyt tuskin on yllätys. Naisella kun on oikeus muuttaa mieltään ja tässä ajassa sen on ehtinyt muuttaa jo moneen kertaan. Pidetään kuitenkin kaikki muut muutosajatukset salaisuutena. Pakko saada ensin toteutettua toi keittiö ennen kuin kehtaa vihjatakaan mistään muusta :)

Liian tavallinen koti?

Tasaisin väliajoin se iskee. Yleensä siihen liittyy liiallinen(?) sisustuslehtien ja blogien tutkiminen. Silloin iskee liian tavallisen kodin kriisi. Omat nurkat tuntuu nuhjuisilta ja koti liian tavalliselta. Tähän ei liity siis mitään järjellistä perustetta. Kyseessä taitaa ennemminkin olla joku realiteettien hämärtyminen.

Omia nurkkia kuvatessa alkaa pohtia, ketä jaksaa kiinnostaa ihan tavallisen 80-lukuisen rivarikolmion kuvat ja sisustus, kun blogimaailma ja lehdet pullistelevat kauniita ja persoonallisia loft-asuntoja, suuria kivitaloja leffahuoneineen ja vanhoja korkeita ja valoisia kerrostalounelmia.

En ole tyytymätön asumismuotoomme. Neliöitä on meille kolmelle ihan riittävästi ja sijainti ei tässä elämäntilanteessa voisi olla parempi. Meistä ei olisi omakotiasujiksi, eikä mua kerrostaloonkaan enää takaisin saa. Kriisilleni ei siis tälläkään kertaa oo mitään järkevää syytä. 

Mitä mieltä sä oot; voiko tavallinen koti olla mielenkiintoinen? Luetko lehdistä ja blogeista mieluummin sellaisista kodeista, jotka ovat itsellä vain haaveissa, vai haluatko mieluummin uppoutua tavoitettavissa oleviin asumisunelmiin? Ja erityisesti mua kiinnostaa; iskeekö tällaista kriisiä teille muille?

Tavarat taskuihin

*Postaus sisältää mainoslinkkejä. Osa tuotteista saatu.

Huh huh, miten jännä matsi. Piti taas kädet hiessä ja sydän hakaten katsoa. Huikean hienoa, että pikku-Leijonat pelaavat huomenna finaalissa. 

Finaalissa olin itsekin eilen, kun sain lopulta jokaisen teippirullan ja nauhanpätkän paikoilleen, mutta nyt on hetkellisesti siisti työpiste. Meillähän tää kompakti ratkaisu on sijoitettu portaiden alle. Eipä se mihinkään muualle ois mahtunutkaan. 

Samalla saatiin vihdoin paikoilleen *KN2:sta saadut Normann Copenhagenin älyttömän kivat ja monikäyttöiset *Pocketit. Aluksi suunnittelin laittavani nää pieneen eteiseen, mutta pitkän tuumailun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, ettei meillä vanhat koirat opi uusia säilytyspaikkoja avaimilleen ja muulle pikkukrääsälle, joka taskuista tohon pöydän reunalle yleensä kipataan. 

Samalla vaihdoin korkkitauluun uudet kortit. Tekstiversiot ostin viimeksi Uumajan Lagerhausista. Kettu ja kirahvikortit hankin Blogivaasan viimeisimmästä kirppistapahtumasta, jossa ihanan Beanie on Helinan myyntipöytä sattui olemaan mun vieressä. Ostin itse asiassa useammankin kortin, koska en osannut päättää (ja olen edelleen koukussa paperitavaraan).

Tykkään kovasti työpisteen tyhjemmästä ja selkeämmästä tyylistä. On sitten kokonaan toinen juttu, miten pitkään tätä selkeyttä kestää.

Ihanat paperitavarat

Jotkut asiat ei koskaan muutu. Niin kuin esimerkiksi se, että meikäläinen sortuu poikkeuksetta Tigerissa (ja monessa muussakin putiikissa) ostamaan jotain ihanaa paperitavaraa työpisteelle, vaikkei tarvetta todellakaan olisi. Tällä kertaa kannoin kotiin kivan muistilapputornin.

Joka puolella on erilainen kiva talokuvio, enkä osaa vielä päättää, miten päin tornin asettelen. Nää on näitä vaikeita sisustuspäätöksiä :)

Päivitin samalla uudet kortit kirjoitusalustaan ja huomasin vahingossa "valinneeni" työpisteen tehosteväriksi keltaisen. Tätä postausta tehdessäni huomasin myös vahingossa räpsineeni epätarkkoja kuvia, mutta tähän aikaan illasta en edes yritä saada aikaiseksi parempia.

Leppoisaa sunnuntai-iltaa!

Kalenterit vierekkäin

Kuten aiemminkin on tullut mainittua, on kaikenlainen paperitavara mun suuri heikkous. Jos hinta on kohdillaan, en vaan voi vastustaa. Senpä vuoksi Marimekolta lähti mukaan myös seinäkalenteri, vaikkei sellaiselle pahemmin ois ollut tarvettakaan. Liitutauluversio kun sattuu löytymään alle 50 cm päästä.Mutta kun vitosella sai...

Sama perustelu toimikoon tässä paperiteippien hankinnassa. Montakohan kertaa oon miettinyt, mihin kaikki teippini kulutan. Mutta kun sain 9 rullaa vitosella, niin nekin oli Sinooperista pakko ostaa. Joku on muuten napannut yhden rullan mukaansa.

Tässä portaiden alla istun tälläkin hetkellä. Työpisteen sijoittaminen eteisen hukkatilaan portaiden alle on ollut yks parhaista ideoista koskaan. Vaikka mä aina jaksan haaveilla siitä yhdestä ekstrahuoneesta, jonne saisi levittää kaikki askartelu- ja ompelujutut, en mä kuitenkaan tiedä, tulisko siellä yksikseen istuttua. Jos jollain teistä on oikeasti oma työhuone kotona, niin kertokaa te, miten se käytännössä toimii? Kulkeutuuko se läppäri kuitenkin sieltä aina kämpän keskiöön muiden seuraan?

Pieniä juttuja

Oon tainnut mainita ennenkin, että työpisteen sijainti on meillä vähän kakspiippuinen juttu. Toisaalta sijainti on loistava, koska hyödyntää hukkatilaa ja siitä näkee melkein koko alakerran. Miinuksena se, että tää on se paikka, johon meillä lasketaan käsistä kaikki mahdollinen taskujen ja laukkujen sisältö.

Tää paikka on siis erittäin harvoin kuvauskunnossa, mutta ilmoitustaulun päivittäminen aiemman nastapostauksen yhteydessä pakotti siivoamaan ja järjestelemään pöydän pitkästä aikaa perusteellisemmin.

Mitään ihmeempiä muutoksia ei oo tapahtunut, eikä näin olemattomassa tilassa sellaisia pahemmin pysty edes tekemään.

Ikean "johtopiilolaatikko" siirtyi jo pari viikkoa sitten keittiöön ja sen tilalle nappasin Aarnion pienen vihreän tarjottimen. 

Taas kun tätä postausta naputtelen saman pöydän ääressä, voin todeta, että ero näiden kuvien ja silmien edessä avautuvan näkymän välillä on hurja. Pöydältä löytyy tällä hetkellä pari kännykkää, yhdet kuulokkeet, avainnippu, järkkäri, kahvikuppi, nenäliinapaketti, villasukat ja (tyhjä) suklaarasia. Ihana arki <3

DIY: Nasta projekti

Tulee taas tällainen naurettavan yksinkertainen idis, mutta jaan sen silti. Tyhjäsin eilen työpisteen tuunatun ilmoitustaulun ja ajattelin laittaa siihen muutaman niistä Marimekon korteista. Niitä noin 20 vuotta vanhoja kulahtaneita nastoja katsellessa päätin tehdä niille jotain.

Kaivoin kaapista muutaman pullon erilaisia kimallekynsilakkoja ja iskin nastat talouspaperin läpi kiinni ilmoitustauluun. Lakkaa päälle ja valmiita tuli.

Pakko oli laittaa tauluun myös pari Happy Joe-lasinalusta, kun niissä on niin kivoja tekstejä. Ihan rypyttöminä eivät ole baarista kotiin asti päätyneet. Ei oo muuten ihan halpoja nää tällaiset sisustuselementit. Tuon ylemmän hakureissulla paloi ihan hirvee määrä rahaa.

Alempi on isännän tuliainen omilta reissuiltaan. Epäilen, ettei sekään kovin edulliseksi tullut :)

Aika siistiä

Mä siivoan harvoin koko kämpän kerralla. Tai edes saman päivän aikana. Silloin harvoin, kun sellainen ihme tapahtuu, mun on aina urakan päätteeksi kierrettävä pitkin kämppää ja kuvattava se ihmeellinen hetki talteen. Se hetki, kun kaikkialla on siistiä, kestää meillä korkeintaan seuraavaan ruokailuun saakka. Näistä päivistä jää välillä arkistojen kätköihin sellaisia kuvia, joissa ei varsinaisesti oo mitään pointtia, eikä varsinkaan mitään uutta, mutta kun ne kerran on tullut räpsittyä, niin päätin ne myös julkaista; kaikki kerralla.

Tytön huoneen kuvista osa on jo aiemmin julkaistu siinä postauksessa, jossa parvisänky oli kääntynyt matalaksi versioksi parin tunnin hikoilun ja kiroilun jälkeen. Meillä muuten nukutaan taas omassa sängyssä. Jes!!!

Keittiön ja olohuoneen seinä odottelee uutta maalipintaa. Se tulee peittämään alleen tuon tekstin. En oo vaan vielä päättänyt, vetäisenkö vain uuden maalin, vai valkoisen struktuuripinnan. 

Siivouspäivänä tein myös sen mattotestauksen, jossa osan kuvista julkaisinkin. Uuden sohvan tultua täytyy kokeilla Stockholm Randeja uudelleen.

Työpiste on äärimmäisen harvoin tässä kunnossa. Syy jatkuvaan epäjärjestykseen löytyy sijainnista. Eteisessä sijaitseva pöytä on kuin luotu keräämään ylleen kaikki taskun pohjalla majailevat tavarat.

Ja keittiön verho puuttuu edelleen. Malli ja visio on selkeä, mutta innostus ja toteutus puuttuvat.

Ostin muuten yhden purkin patterimaalia, mutta voikos niitä maalata, jos ne on aavistuksen lämpimät? Pitäiskö olla kokonaan pois päältä, vai riittääkö se, ettei patteri oo kuuma? Ei taas tietenkään voinut tätäkään asiaa keksiä kesällä toteutettavaksi :)

Hyvää alkanutta viikkoa!

Värikäs syyskuu

Eilen illalla palasin muutaman päivän reissulta ja väsymys on kyllä edelleen melkoinen. Mä en koskaan saa hotelleissa nukuttua kunnolla, vaan taas heräsin joka aamu pari tuntia ennen herätyskelloa. Onneksi eilen oli pieni hetki aikaa ja aavistus energiaa, joten poikkesin vartin visiitillä Kampin Tigerissa.

Pakko oli ostaa pari pakettia liitutaulutusseja, koska meille on sitä liitutaulutarraa liimattu jo useampi rulla. Kolmen tussin paketti tais maksaa 3 euroa, joten nää oli kyllä tosi edullisia. Kokeilin ensin varovasti taiteilla vain yhteen kalenteriruutuun. Meidän aiemmat värilliset liitutaulutussit ei nimittäin irronneet tästä tarrapinnalta kovin helposti.

Annoin taiteilujen olla paikoillaan tunnin verran ja ainakin sen jälkeen lähtivät vielä tosi hyvin pois.

Vähän kieltämättä aina jännittää, kun tähän kalenteriin uusilla kynillä taiteilee. Toista tällaista en jaksaisi koskaan enää väkertää, joten toivottavasti noi loputkin tekemäni merkinnät irtoavat pinnasta vielä kuukauden päästä. Tuli sieltä Tigerista ostettua jotain muutakin pientä kivaa, mutta niistä lisää joku toinen päivä. Nyt heittäydyn sohvalle, kun sain pakolliset kotityötkin tehtyä.

Kivaa loppuiltaa ja alkanutta viikkoa kaikille. 

Hankalaa (taas)

Facebookin puolella vilautinkin jokin aikaa sitten hiontaurakkaani, jonka lopulta sainkin valmiiksi. Kyseessä on siis ainakin 10 vuotta vanha Jyskin vanerilaatikosto, joka oli vuosien varrella saanut pintaansa ensin punaisen, sitten pinkin ja lopulta mudanvärisen maalikerroksen.

Tässä vaiheessa maalaus ei enää ollut vaihtoehto, koska laatikot eivät varmaankaan olisi enää mahtuneet paikoilleen.

Laatikosto on nyt viikon verran hakenut paikkaansa. Mitään luontevaa sijoituspaikkaa sille ei meiltä löytynyt. Keittiön tasolla se olis ollut mun mielestä käytännöllinen, mutta näytti jotenkin tökeröltä siinä.

Lopulta päätin sijoittaa sen toistaiseksi työpisteelle, mutta poistin muutaman laatikon, jotta sain muuta tavaraa pöydältä paremmin sovitettua tähän.

Jotenkin musta tuntuu, että tää ei ole laatikoston lopullinen sijoituspaikka, mutta katsotaan. Tossa se nyt saa toistaiseksi olla. Oli meinaan sen verran kova, hikinen ja pölyinen urakka, ettei voinut puhtaaksi puunattua laatikostoa enää varastoon kuskata.

Onneksi huomenna on vapaapäivä. Alkaa allekirjoittanut olla sen verran rankasti loman tarpeessa, että voisin nukkua 12 tuntia vaikka joka yö. Nyt painelen sohvalle loppuillaksi.

Tässä mä istun

Sain pääsiäisen aikana jälleen raivattua työpisteen siistimpään kuntoon ja nappasin samalla siitä muutaman kuvan, vaikkei mitään suurempia muutoksia oo viime aikoina tapahtunut. 

Työpiste jatkaa meillä samaa tuttua linjaa. Paljon tuunattua ja itse tehtyä, maustettu ripauksella kirpparilöytöjä ja designia. 

Jokin aika sitten ripustin suurimman nauharullan seinälle, kun siinä sattui olemaan sopiva koukku vapaana.

Ilmoitustaulu tarvitsisi pientä karsimista, koska siihen on kertynyt viime aikoina kaikkea pöydällä maannutta lippulappusta.

Ikean johtopiilo löytyi talvella uutena kirpparilta ja pääsi työpisteelle johtokaaosta kesyttämään.

Kalenteri on edelleen kovassa käytössä, joten tais se monen tunnin askartelu olla kuitenkin ihan kannattavaa. En kyllä ihan helpolla lähtisi samaan hommaan uudelleen.

Täällä on tänään nautittu ihanasta ilmasta. Isäntä pesi terassin ja markiisin. Laitettiin terassikalusteet paikoilleen (pöydästä tuleekin seuraava maalausprojekti. Talvi ei ollut suotuisa.) ja itse sain maalattua yläkerran väliovet valmiiksi. Ei huono päivä ollenkaan. Vielä ehtii nauttimaan ilta-auringosta.

Kuri ja järjestys

Työpiste on jälleen palautettu järjestykseen. Kurittomat tavarat aina valtaavat kaiken pöytätilan ihan huomaamatta. Osaltaan sitä selittää varmasti sijainti eteisessä. Tähän on ihan liian helppo kaikkien pipojen, avainten kuittien ja kolikoiden heittäytyä lojumaan.

Samalla laitoin työpistettä muutenkin vähän uuteen kuosiin. Allekirjoittanut nimittäin sortui taas ostamaan laatikoita. Eihän noita Hay:n bokseja voi vastustaa. Nyt meillä siis asustaa sama seitsemän boksin setti molemmissa väreissä.

Lagerhausin ruutulaatikkoon sain mahdutettua kaikki teipit ja lasipurkitkin sain sullottua keittiön kaappeihin uutta käyttötarkoitusta odottamaan.

Vähän alkoi näiden kuvien myötä häiritä toi läppärin johto. Täytyy ehkä tuunailla se kivemmaksi, kun ei oo järkevää sitä melkein päivittäin ton kummemmin asetella.

Kyllä voi ihminen oikeesti olla käsittämättömän fiiliksisissä laatikoista. Välillä sitä tuntee itsensä vähintäänkin oudoksi, kuten esimerkiksi eilen, kun järjestelin pieniä laatikoita isojen laatikoiden sisään, jotta sain kaikki mahtumaan jonnekin.

Ja eihän tää tosiaan oo mun ainoa addiktio. Hämmästyin yks päivä tajutessani, että mulla on hyllyissä ja kaapeissa toistakymmentä täysin tyhjää peltipurkkia. Ehkä mun pitäis hankkia niillekin joku iso laatikko ;)

Ihanaa sunnuntaita. Tänään kannustetaan Leijonat voittoon! Mua jännittää jo nyt niin paljon, etten osaa keskittyä kunnolla mihinkään.