Mielenrauhaa

Eipä niitä arjessa huomaa. Eikä niihin pahemmin kiinnitä huomiota. Mutta sitten kun kaikki ei toimikaan ihan niin kuin pitäisi, niin näistä pienistä jutuista tulee joksikin aikaa elämän keskipiste ja jatkuva huolenaihe, joka vie yöunet ja saa pelkäämään kotoa poistumista. Ja mä puhun siis valokytkimistä ja talon sähköistä.

Meillä alkoi joulukuun alussa hehkulamput poksahtelemaan huolestuttavan usein. Kerran meni myös sulake ja pari päivää sitten pimeni kattoikkunalta loisteputki. Tänään sain sähkärin paikalle tutkimaan tilannetta. Itse valaisimet olivat joka paikassa kunnossa, mutta kytkimet olivat tulleet tiensä päähän. Samalla uusittiin parin kattovalaisimen kytkennät. Tuulikaapin valaisinta irrotettaessa lanka irtosi valaisimen mukana, joka ilmeisesti selittää palaneen sulakkeen. Hulluinta (näin maallikolle) oli, että loisteputki ei lopulta ollutkaan rikki, vaan kyseisen valaisimen valokytkin oli niin loppu, ettei valaisin ollut enää saanut riittävästi virtaa syttyäkseen.

Päätin samalla, että meillä uusitaan loputkin kytkimet lähiaikoina, vaikkei niissä varsinaisesti ole ongelmia vielä ilmennytkään. Mielenrauhasta ja paloturvallisuudesta oon ainakin itse valmis maksamaan. Muistakaahan tekin tarkistaa välillä kotinne sähköt. Näissä jutuissa se ennakointi on järkevämpää kuin ongelmien odottelu.

Marraskuun muutossuunnitelmia

Ihan vielä ei olla marraskuussa, mutta päässä jo pyörii useampi juttu, jotka haluan ehdottomasti marraskuussa saada tehtyä. Lokakuu on käytetty raivaukseen ja turhan tavaran myymiseen. Kolmas ja tällä erää viimeinen kirppariviikko päättyy perjantaina, jonka jälkeen aion laittaa säilytyksen kuntoon. 

On uskomatonta, miten vääränkokoisia suurin osa meidän säilytyslaatikoista on. Muutenkin vähäinen säilytystila on mahdotonta hyödyntää tehokkaasti, kun joka hyllylle mahtuu melkein 2 laatikkoa päällekkäin, eikä ihan kolmea laatikkoa vierekkäin. Ärsyttävää. Aion mitata jokaisen hyllyn ja marssia laatikkokaupoille.

Yksi keittiön seinä odottaa myös uutta maalipintaa. Vanhat mustat tuolit jättivät seinään mustat raidat, kun tuoli sattui olemaan liian lähellä seinää. Uusien tuolien myötä pääsin vihdoin tästä ongelmasta eroon.

Kirpparirahoilla on tarkoitus hankkia uusi telkkari, koska vanhasta katoaa päivittäin useampaan kertaan äänet. Mä en tajua telkkarin ostamisesta mitään, Mulle riitää se, että uusi telkkari ei ole musta. Vinkkejä otetaan vastaan. 

Lisäksi marraskuussa aion vihdoin päivittää vähän olohuoneen kollaasiseinää. Samat kuvat on roikkuneet seinällä ihan liian kauan.

Onko teillä sisustussuunnitelmia loppuvuodeksi? Mä oon taas täynnä intoa, kun raivausprojektin päättyminen häämöttää. On taas enemmän tilaa hengittää. Eikä tarvitse enää käyttää kaikkea vapaa-aikaansa kaappeja koluten ja kirpparirumbaa pyörittäen. Aika ihanaa!

1000

Tästä lähtee tasan tuhannes postaus. Ihan käsittämätön ajatus, että oon klikannut tuota "julkaise"-painiketta 1000 kertaa. Sen kunniaksi ei kuitenkaan poksautella kuohuvaa, tai tehdä muutakaan normaalista poikkeavaa, vaan esitellään eteisen uusi matto. 

Periaatteessa matto ei edes oo kovin uusi. Oon vaan kaikessa hässäkässä unohtanut koko jutun. Vanhalle eteisen matolle kävi nimittäin pieni onnettomuus. Kun tajusin, että maton pesettäminen olisi ollut kalliimpaa kuin itse matto, päätin pestä sen toistamiseen itse.  Arvatkaas, miten siinä sitten kävi... Pesu sujui ihan ok, mutta edellisellä pesukerralla jätin maton kuivumaan terassin isolle pöydälle. Tällä kertaa jouduin ripustamaan maton kuivumaan, jolloin mustat raidat värjäsivät valkoiset raidat osittain vaalean sinisiksi. Matto päätyi lahjoituksena toiseen osoitteeseen.

Onneksi Anttilan loppuunmyynnistä löytyi edullinen matto eteiseen. Valitsin tarkoituksella sellaisen, jonka väri ei ole tasainen. Tää antaa eteisessä vähän enemmän anteeksi. Hintaa matolle jäi 35€. 

Virheostos

Ostin tossa eräällä Helsingin reissulla Granitista pakkauksen kirjaimia heillä myytäviin kirjaintauluihin. Olin ihan fiiliksissä, että pääsen nyt kirjoittamaan omaan tauluuni ihan mitä mieleen juolahtaa, eikä tarvi enää kirjoitella sen mukaan, mitä kirjaimia sattuu löytymään. Teki mieli ostaa sellainen musta taulukin, mutta en ois sitä saanut lentolaukkuuni tukittua.

Eilen sitten päätin vaihtaa tekstin, jota viime viikonloppuna innoissani kuuklesta etsin. Ja ai että, miten paljon mua otti aivoon, kun tajusin, ettei ne uustuotantokirjaimet näihin vanhoihin tauluihin sovi. Väkäset ei osu uriin edes väkivaltaa käyttämällä.

Lopulta hammasta purren päädyin kääntämään harmitukseni kivan päivän toivotukseksi. Aina ei ilmeisesti voi onnistua. Ei edes joka kerta.

Nyt mä en kyllä osaa päättää, yritänkö kaupitella itselleni turhat kirjaimet, vai pitääkö mun sitten seuraavalla reissulla raahata se Granitin taulu kotiin, jotta pääsevät käyttöön. Jos joku on Vaasan suunnalla noita kirjaimia vailla, niin voin luopua niistä edullisesti :)


P.s. Onnistuin eilen 24 yrityksen jälkeen saamaan pöydän lokakuussa avattavalta kirpparilta. Maltan tuskin odottaa sitä, että pääsen tyhjäämään kaappeja ja laatikoita kaikesta turhasta. Ehkä mä sitten voin hyvällä omallatunnolla myös hankkia jotain uusia sisustusjuttuja.

Kortteja ja kameraongelmia

Sain vihdoin tänään räpsittyä muutaman kuvan työpisteestä, johon lisättiin viime viikolla yksi valkoinen Pocket-säilytin. Samalla päivitin ilmoitustaulun kortit Lagerhausista mukaan tarttuneisiin mustavalkoisiin. 

Yllättäen tajusin äsken koneelle istahtaessani, että yksikään noin 20 kuvasta ei ollut tarkka. Täytyy toivoa, että vika on käyttäjässä (kuten yleensä), eikä kamerassa. Just nyt ei huvittaisi perehtyä kameran hankintaan.

Näin myöhään ja iltahämärässä en viitsinyt alkaa uusia kuvia ottamaan, joten koittakaa kestää. Kollaasimuodossa niistä tuli edes vähän siedettävämpiä.

Vähän on päässyt työpöydän alle kertymään lahjapaperirullia. Joku innostui hieman hamstraamaan Lagerhausissa ja Anttilan poistomyynneissä. Silloin pitää ostaa, kun halvalla saa :)

Pakko löytää paikka

Oon joskus aiemminkin todennut, että on olemassa kahdenlaisia sisustajia. Toiset katsovat tilaa ja miettivät tarkasti, mikä asia tai esine kyseiseen paikkaan parhaiten sopisi. Ja sitten on mun tyyppiset säätäjät, jotka aina saavat päähänpiston jostain jutusta, joka on vaan pakko saada. Ja sitten kun kantaa sisutushankintansa sisätiloihin, alkaa armoton pähkäily siitä, mihin löytö sijoitetaan.

Sama ongelma oli edessä taannoisen kirjaintaululöydön kanssa. Kauan etsitty, himoittu ja haluttu taulu, jonka sijoituspaikkaa piti ihan etsiä. Taulu on suuri, painava, vihreä ja kromikehyksinen. Ei ihan helpoin sijoitettava meidän kotiin. 

Lopulta paikka löytyi eteisestä, johon se kyllä alkuperäistä käyttötarkoitusta ajatellen aika loogisesti sopiikin. On se vähän iso just tuohon, mutta kai siihen silmä tottuu. Ainakin mä edelleen tykkään siitä älyttömän paljon. Joku uus teksti täytyis kyllä väsätä.

Arkistojen kätköistä

Kivaa lauantai-iltaa. Taas on muutama päivä vierähtänyt ihan huomaamatta. Tää sadepäivä piti käyttää kaikkeen pakolliseen puuhasteluun ja ompeluun. Kovin vähän oon saanut aikaiseksi. Kaatosade suorastaan vaati vetämään iltapäivällä peiton korviin ja nukkumaan pari tuntia ropinaa kuunnellen. Onneksi nukkuminen on yks mun lempparijutuista, joten en valita yhtään.

Kaivelin koneelta pari viikkoa vanhoja kuvia, jotka napsin ollessani yksin kotona. Näin laajoja kuvia ei alakerrasta muissa olosuhteissa napsitakaan.

Näistä kuvista tajuaa parhaiten, miten ison muutoksen keittiön tasojen vaihtaminen koko alakerran fiilikseen teki. Vaikka inhoan tummaa lattiaa melko paljon ois haaveilemani ihan vaalea lattia nykyiseen kämppään jo liikaa.

P.s. On muuten jännä juttu, millaisen kaaoksen olemattoman pieni hoitokoira onkaan meillä saanut aikaan. Sisustuskuvia ei oo viikkoon tarvinnut napsia :)

Monitoimitila - eteinen

Synttärilahjaksi hankkimani Vitran Toolbox ei lopulta päätynytkään keittiöön. En vaan millään saanut siihen kivasti aseteltua tasolla oleilevia maustepurkkeja ja muita tavaroita. Lopulta se löysi paikkansa eteisen kenkäkaapin päältä.Toolbox säilöö nyt avaimet, aurinkolasit ja kolikot.

Meillä eteinen on varmaan asunnon monipuolisin tila. Vaatesäilytyksen lisäksi täällä säilötään päivittäiset hiustenlaittokamat, joille on varattu ylin laatikko. Toisella puolella taas portaikon alla oleva tila on omistettu mun työpisteelle, jossa tätäkin postia naputtelen. Laatikot kätkevät sisäänsä käsittämättömän määrän tuunaajan tarveaineita ja materiaaleja. Tässä mä vietän eniten sitä omaa aikaani.

Mitäs teille kuuluu? Toivottavasti lauantai on sujunut aurinkoisissa merkeissä. Mä oon ainakin nauttinut sateiden päättymisestä ja siivosin terassin (jälleen) kesäkuntoon. Auringossa tarkeni jo ilman takkia. Kyllä tää tästä.

Mitään salaamatta

Kiitos kommenteistanne aiempaan "liian tavallinen koti"-postaukseen. Aina ihanaa kuulla, etten ole kriiseineni yksin. Viikonloppuna napsin kyseistä postausta varten harvinaisen laajoja kuvia alakerrasta, jotta se tavallinen koti aukeaisi lukijoille koko tavallisuudessaan yhdellä silmäyksellä. En kuitenkaan viitsinyt iskeä koko kuvatulvaa samaan postaukseen, vaan jätin osan odottamaan. Tässä ne nyt ovat, mitään rajaamatta.

No joo, jotain juttuja näistäkin kuvista jäi pois. En viitsinyt sentään jättää vessan ovea auki kuvausta varten. Ja ehkäpä jokin kulma on jäänyt vahingossa piiloon, mutta eiköhän näissä aukea aika lailla kaikki olennainen.

Odotan innolla kevään alkamista, jolloin saan toteutettua keittiön pienen pintarempan. Meillä kun ei ole lämmintä varastotilaa, en halua hankkia uutta uunia ja muita tarpeita kotinurkkiin odottelemaan asennusta. Näillä keleillä tasojen sahailu ulkona ei myöskään hirveästi houkuttele. 

Yllättävän hyvin on kahdeksan vuotta sitten tehdyt valinnat kestäneet aikaa, vaikka silloin vaihtoehtoja minimibudjetilla oli tuskallisen vähän ja kaikki päätökset tehtiin remontin aikana lennossa muutamassa viikossa. Toki tekisin monia asioita nyt toisin, mutta se nyt tuskin on yllätys. Naisella kun on oikeus muuttaa mieltään ja tässä ajassa sen on ehtinyt muuttaa jo moneen kertaan. Pidetään kuitenkin kaikki muut muutosajatukset salaisuutena. Pakko saada ensin toteutettua toi keittiö ennen kuin kehtaa vihjatakaan mistään muusta :)

Liian tavallinen koti?

Tasaisin väliajoin se iskee. Yleensä siihen liittyy liiallinen(?) sisustuslehtien ja blogien tutkiminen. Silloin iskee liian tavallisen kodin kriisi. Omat nurkat tuntuu nuhjuisilta ja koti liian tavalliselta. Tähän ei liity siis mitään järjellistä perustetta. Kyseessä taitaa ennemminkin olla joku realiteettien hämärtyminen.

Omia nurkkia kuvatessa alkaa pohtia, ketä jaksaa kiinnostaa ihan tavallisen 80-lukuisen rivarikolmion kuvat ja sisustus, kun blogimaailma ja lehdet pullistelevat kauniita ja persoonallisia loft-asuntoja, suuria kivitaloja leffahuoneineen ja vanhoja korkeita ja valoisia kerrostalounelmia.

En ole tyytymätön asumismuotoomme. Neliöitä on meille kolmelle ihan riittävästi ja sijainti ei tässä elämäntilanteessa voisi olla parempi. Meistä ei olisi omakotiasujiksi, eikä mua kerrostaloonkaan enää takaisin saa. Kriisilleni ei siis tälläkään kertaa oo mitään järkevää syytä. 

Mitä mieltä sä oot; voiko tavallinen koti olla mielenkiintoinen? Luetko lehdistä ja blogeista mieluummin sellaisista kodeista, jotka ovat itsellä vain haaveissa, vai haluatko mieluummin uppoutua tavoitettavissa oleviin asumisunelmiin? Ja erityisesti mua kiinnostaa; iskeekö tällaista kriisiä teille muille?

Tavarat taskuihin

*Postaus sisältää mainoslinkkejä. Osa tuotteista saatu.

Huh huh, miten jännä matsi. Piti taas kädet hiessä ja sydän hakaten katsoa. Huikean hienoa, että pikku-Leijonat pelaavat huomenna finaalissa. 

Finaalissa olin itsekin eilen, kun sain lopulta jokaisen teippirullan ja nauhanpätkän paikoilleen, mutta nyt on hetkellisesti siisti työpiste. Meillähän tää kompakti ratkaisu on sijoitettu portaiden alle. Eipä se mihinkään muualle ois mahtunutkaan. 

Samalla saatiin vihdoin paikoilleen *KN2:sta saadut Normann Copenhagenin älyttömän kivat ja monikäyttöiset *Pocketit. Aluksi suunnittelin laittavani nää pieneen eteiseen, mutta pitkän tuumailun jälkeen tulin siihen lopputulokseen, ettei meillä vanhat koirat opi uusia säilytyspaikkoja avaimilleen ja muulle pikkukrääsälle, joka taskuista tohon pöydän reunalle yleensä kipataan. 

Samalla vaihdoin korkkitauluun uudet kortit. Tekstiversiot ostin viimeksi Uumajan Lagerhausista. Kettu ja kirahvikortit hankin Blogivaasan viimeisimmästä kirppistapahtumasta, jossa ihanan Beanie on Helinan myyntipöytä sattui olemaan mun vieressä. Ostin itse asiassa useammankin kortin, koska en osannut päättää (ja olen edelleen koukussa paperitavaraan).

Tykkään kovasti työpisteen tyhjemmästä ja selkeämmästä tyylistä. On sitten kokonaan toinen juttu, miten pitkään tätä selkeyttä kestää.

Sileä seinä

Sain tosiaan viime viikonloppuna vihdoinkin maalattua eteisen seinän. Ei oo vielä ihan täyttä vuotta ollutkaan to do-listalla. Kyllähän se maalaus ois ollut ihan helppo homma tehdä aiemminkin, mutta kun oli pakko ensin pakkeloida ja hioa useampi vanha reikä piiloon. Ei kuulu mun lempparihommiin.

Muutos ei oo suuri. Aiemmin Qualyn naulakoita oli 4, mutta pinkit siirtyivät vastapäiselle seinälle tytön avaimia ja sateenvarjoa varten. Hang it all siirtyi noin 20 cm oikealle. Meillä tässä tuulikaapissa säilötään vain tytön takki ja kaikkien arkikengät. Muu vaatesäilytys on eteisen komerossa.

Maali löytyi kaapista valmiina ja luotin jälleen Clasun perusvalkoiseen. Sävy on selkeästi raikkaampi kuin aiempi. Omaan silmään muutoksen huomaa selvästi, mutta muut tuskin erottavat mitään. Sama juttu kävi keittiön ikkunaseinälle, jonka uus maalikerros ottaa mua edelleen silmään joka kerta. Olin ilmeisesti jo ehtinyt niin tottua nuhjuiseen ja kolhuiseen sävyyn.

Rinnakkain laitettuna eri päivinä otetut kuvat muuten näyttävät tosi erilaisilta. Ensimmäinen kuvattu keskellä päivää. Jälkimmäinen illan jo hämärtyessä.

Kalenterit vierekkäin

Kuten aiemminkin on tullut mainittua, on kaikenlainen paperitavara mun suuri heikkous. Jos hinta on kohdillaan, en vaan voi vastustaa. Senpä vuoksi Marimekolta lähti mukaan myös seinäkalenteri, vaikkei sellaiselle pahemmin ois ollut tarvettakaan. Liitutauluversio kun sattuu löytymään alle 50 cm päästä.Mutta kun vitosella sai...

Sama perustelu toimikoon tässä paperiteippien hankinnassa. Montakohan kertaa oon miettinyt, mihin kaikki teippini kulutan. Mutta kun sain 9 rullaa vitosella, niin nekin oli Sinooperista pakko ostaa. Joku on muuten napannut yhden rullan mukaansa.

Tässä portaiden alla istun tälläkin hetkellä. Työpisteen sijoittaminen eteisen hukkatilaan portaiden alle on ollut yks parhaista ideoista koskaan. Vaikka mä aina jaksan haaveilla siitä yhdestä ekstrahuoneesta, jonne saisi levittää kaikki askartelu- ja ompelujutut, en mä kuitenkaan tiedä, tulisko siellä yksikseen istuttua. Jos jollain teistä on oikeasti oma työhuone kotona, niin kertokaa te, miten se käytännössä toimii? Kulkeutuuko se läppäri kuitenkin sieltä aina kämpän keskiöön muiden seuraan?

Ne pienet asiat

Kun meillä katselee ympärilleen, ei periaatteessa mistään huomaa tavaran vähentyneen reippaasti parin viime viikon aikana. Suurin muutos on tapahtunut kaapeissa ja laatikoissa. Meillä on esillä edelleen ihan saman verran tavaraa kuin ennen raivausta.

Eron huomaa vain niistä pienistä jutuista. Siitä, ettei eteisessä ole purkkeja ja purnukoita hyllyn päällä, kun niille on raivattu tilaa kenkälaatikostosta. Uten Silo ei pursuile alennuskuponkeja, taiteltuja piirustuksia ja muuta laukun pohjalta pelastettua lippua ja lappua.

Tällä hetkellä meillä näyttää paremminkin siltä, että tavaraa ois tullut reilusti lisää ja kaaos on tuplaantunut. Ikean pahvilaatikosta on maalattu sormiväreillä neiti O aidossa koossa. Littana tyttönen kuivuu keskellä eteisen lattiaa. Roskapusseja ja pyykkiä tuntuu olevan joka huoneessa. Mutta kun tää kaaos on selätetty voin todeta kaksi asiaa: 

1. Meillä ei ole kuuteen vuoteen ollut näin vähän tavaraa.
2. Meillä ei ole koskaan ollut näin paljon säilytystilaa.

Aika ihana yhdistelmä. Vai mitä mieltä olette?

Tekemättömiä hommia

..ja puuttuvia ideoita.

Tää isompi eteinen on ok, mutta peilistä heijastuu se murheenkryyni.

Naulakko on edelleen vailla kunnon kiinnitystä, koska se vaatisi vanhojen reikien pakkeloinnin ja seinän maalaamisen. Mulla ei oo kuitenkaan mitään käsitystä, mitä teen noiden lintunaulakkojen kanssa. Nyt jo tiedän, että niistä pari täytyy käytännöllisyydenkin takia jättää tohon matalammalle tasolle, mutta asettelu ei oo kovin yksinkertaista ja kokeilun vuoksi ei kantavaa betoniseinää porailla.

Taas aletaan elää sitä vuodenaikaa, että pipot ja lapaset valtaavat ton olemattoman pienen tilan ja joku kätevä systeemi pitäis lapsen tamineille keksiä. Oisko olemassa jotain roikkuvaa kangaskassia parempaa vaihtoehtoa? Hylly ei ole järkevä vaihtoehto, koska se pitäis laittaa pienen tilan vuoksi niin korkealle, ettei lapsi sinne yllä. 

Nyt taas ois hyvät neuvot kalliit, koska oma pää lyö tyhjää. Oisko sellainen seinään kiinnitettävä metallikori ihan hirveen näköinen hökötys? Ja mihin kohtaan sen sitten laittais, että myös matalille naulakoille jäis tilaa? Mä inhoan tällaisia 1,5 neliön tiloja, joissa toimivaa ratkaisua tuntuu olevan lähes mahdoton keksiä.

Kun ongelmat on tätä luokkaa, voi kai todeta, että täällä on kaikki ok. Toivottavasti teilläkin. Täällä ilta vierähti melkein huomaamatta ystävän kanssa kirpparikamoja hinnoitellen. Huomenna täyttyy kimppapöytä lähikirpparilla. Nyt iltapalaa ja unille. 

DIY: Pakko kokeilla

Bongasin jokin aika sitten Kotivinkistä kivat säilytyskorit, joita oli sitten pakko kokeilla. Mähän en jaksa mitään ohjeita sen kummemmin noudattaa, kunhan nappasin puhelimella kuvan talteen.

Päätin taas omani tehdä hieman soveltaen. Nää kaverit eivät vielä toistaiseksi punastele.

Isompi päätyi eteisen kenkäkaapin päälle säilömään hiusharjoja, lakkapulloa jne. Vasemmanpuoleisen korin virkkasin joku ilta trikookuteen jämistä.

Pienempi kaveri pääsi terassille suojelemaan säälittävää kaktusta.

Jännästi nää mun kasvit on aina hieman surkean näköisiä. Mistähän johtuu?

Mä meen nyt jatkamaan siivousurakkaani. Aika törkeää käyttää näin hieno päivä sisällä siivoamiseen, mutta joskus on vaan pakko. Toivottavasti teidän hellepäivä on kulunut rennommissa merkeissä.

P.s. Se lupaamani arvonta on kyllä tulossa, mutta mä en meinaa millään keksiä, mitä se paketti vielä kaipais. Nyt se on jotenkin liian tylsä. Startataan heti, kun löydän puuttuvan palasen :)

..ja sitten se retkahdus

Eilen jo vihjasinkin retkahtaneeni johonkin kalliimpaan ostokseen jo jonkin aikaa sitten. Syy siihen, ettei ostos ole blogiin päätynyt, on melko yksinkertainen...

..loppusijoituspaikka on nimittäin edelleen vähän auki. Tarkkasilmäiset ehkä huomaavatkin naulakon roikkuvan vain peilikoukkujen varassa, koska noilla kohdilla sattui ennestään olemaan reiät.

Jos tää jää tähän, vaatii eteisen seinä pakkelointia, hiontaa ja maalia sekä muutaman uuden reiän seinään. Myös Qualyn naulakot joutuvat siinä tapauksessa lentämään muualle, koska ei noi oikein yhteen natsaa.

Vaikka meillä tossa pienessä eteisessä ei oo yleensä kuin tytön takki, ei tää naulakko ole kuitenkaan riittävä. Väkisinkin on laitettava joku koukku alemmalle tasolle.

Perheen testosteroniosasto jo haukkui hökötyksen käyttökelvottomaksi ja turhaksi, koska nuppien yli ei takin ripustuslenkki yllä.

En mä kyllä tälle meillä oikein muutakaan paikkaa näe. Miettikää, millainen idiootti ostaa jotain kauan himoitsemaansa ja miettii sitten viikkotolkulla, mihin sen laittaisi. Mut on se ihana.

Sorry muuten näistä luokattoman huonoista kuvista (jopa mun mittakaavalla mitattuna), mutta tonne oli aika lailla mahdoton mahtua kuvaamaan, eikä vastavalollekaan ollut olemassa vaihtoehtoa.

Pian jännätään Suomen peliä. Maailman parasta viihdettä. Kivaa torstaita!

..ja valkeus tuli

Eilinen maalausurakka oli työpäivän päätteeksi melko kova suoritus, mutta nyt kun noita ovia katselee, on pakko todeta, että kyllä se vaan taas kannatti. 

Kaivoin arkistojen kätköistä pari vanhaa kuvaa vertailukohdaksi.

Vaikka kuvat on otettu kaukaa, näkee näistä selvästi, miten kellastuneet noi ovet olivatkaan.

Tältä ne näyttää nyt. Huom, en oo vielä ehtinyt pesemään lasia tai putsaamaan saranoita. Nyt en vaan nimittäin jaksa.

Aika iso ero. Samalla kyllä huomasin, että myös toi olematon seinäosuus kaipaa uutta maalipintaa, mutta sitä nyt ei paljon oo. Täytyy koittaa telata se joku ilta.

Näiden ovien lisäksi maalasin terassin sisäoven, mutten jaksanut sitä kuvata. Se on nimittäin maalattu rempan jälkeen kertaalleen, joten ero ei todellakaan ollut näin suuri.

Tänään en muuten maalaa mitään. Aion kantaa kaukalot ja telat ulkovarastoon lepäämään, koska oon kyllästynyt katselemaan niitä kylppärin nurkassa.

Tässä mä istun

Sain pääsiäisen aikana jälleen raivattua työpisteen siistimpään kuntoon ja nappasin samalla siitä muutaman kuvan, vaikkei mitään suurempia muutoksia oo viime aikoina tapahtunut. 

Työpiste jatkaa meillä samaa tuttua linjaa. Paljon tuunattua ja itse tehtyä, maustettu ripauksella kirpparilöytöjä ja designia. 

Jokin aika sitten ripustin suurimman nauharullan seinälle, kun siinä sattui olemaan sopiva koukku vapaana.

Ilmoitustaulu tarvitsisi pientä karsimista, koska siihen on kertynyt viime aikoina kaikkea pöydällä maannutta lippulappusta.

Ikean johtopiilo löytyi talvella uutena kirpparilta ja pääsi työpisteelle johtokaaosta kesyttämään.

Kalenteri on edelleen kovassa käytössä, joten tais se monen tunnin askartelu olla kuitenkin ihan kannattavaa. En kyllä ihan helpolla lähtisi samaan hommaan uudelleen.

Täällä on tänään nautittu ihanasta ilmasta. Isäntä pesi terassin ja markiisin. Laitettiin terassikalusteet paikoilleen (pöydästä tuleekin seuraava maalausprojekti. Talvi ei ollut suotuisa.) ja itse sain maalattua yläkerran väliovet valmiiksi. Ei huono päivä ollenkaan. Vielä ehtii nauttimaan ilta-auringosta.

Yksin kotona, eli laaja kuvapläjäys

Silloin harvoin, kun oon yksin kotona, ei ekana tuu mieleen alkaa siivoamaan ja kuvailemaan kotia. Sen takia meiltä ei niitä laajempia kuvia oo juuri blogissa vilahdellut. Avoimessa tilaratkaisussa kun on se hankala juttu, että sohvalla röhnöttävä siippa tai lattiatyynyillä nököttävä jälkikasvu ovat sit väkisinkin joka kuvassa. 

Nyt kuitenkin päätin pikaisesti napsia näitä kuvia. Mun oma aika on sen verran rajallinen, etten alkanut kuvia varten sen kummemmin puunaamaan. 

 Heti tähän alkuun kuuluu taas pakollinen valitus väliovien kellastumisesta. Miten noi on alle kuudessa vuodessa muuttuneet noin hirveiksi...

Koska mun oma aika nyt sattui ajoittumaan iltaan, piti sytytellä kaikki mahdolliset keinovalot. Ei mitään maailman parhaita kuvia, mut eipä sellaisia oo tässä blogissa nähty koskaan ennenkään.
Saako näistä edes jotain parempaa käsitystä meidän kompaktin kodin alakerran tiloista?

Osaa kuvista jouduin vähän käsittelyllä kirkastamaan, joten ainakin tässä viimeisessä sen väreissä huomaa. Voi kevät, tule jo, että meillä taidottomilla kuvaajillakin ois joskus mahdollisuus saada siedettäviä otoksia.

Sellaista täällä. Nyt alan henkisesti valmistautumaan illan matsiin. Mä kuulun siihen kieroutuneeseen porukkaan, joka katsoo MM-lätkää aina ihan into piukassa ja tarttis usein sen nitronkin kielensä alle ;)