.

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Ainakin 115 tavaraa vähemmän



Mä en vaan osaa olla ja nauttia lomasta. Tai osaan mä lomasta nauttia, mutten osaa ottaa rennosti ja olla tekemättä mitään hyödyllistä. Mun on ihan pakko puuhailla koko ajan jotain. Päätin jo eilen ekan lomapäiväni päätteeksi kipaista aamupäivällä kirpparille varaamaan myyntipöytää. Otinpa sitten yhden heti vapaista vaihtoehdoista ja pääsin jo tänään kaappeja koluamaan. Tunnin päästä pääsen lataamaan myyntipöytäni valmiiksi huomenna alkavaa myyntiä varten.


Lajittelin, hinnoittelin, listasin ja pakkasin. Pian meillä on ainakin 115 tavaraa (en sentään laskenut, mut Exceliin kertyi sen verran rivejä) vähemmän. Mun kirppisfilosofia on nimittäin sellainen, että hinnottelen aavistuksen alakanttiin, koska tavoite on päästä romuista eroon. Ne, jotka eivät mene kaupaksi, roudaan keräyksiin tai annan pois. Takaisin en niitä suostu enää tuomaan.

Ihan älytöntä, miten tota tavaraa aina kertyykään, vaikka pidän kirpparipöytää pari kertaa vuodessa. Mä en juurikaan myy vaatteita; korkeintaan omia kenkiä ja lapsen kausi- ja juhlavaatteita. Kaikki muut vaatteet annan ilmaiseksi pois tutuille tai lahjoitan hyväntekeväisyyteen. Joku pidempään seurannut saattaakin muistaa sen mun viimevuotisen jättiläiskuorman venäläiseen lastenkotiin. Myyntiin meiltä päätyy eniten kirjoja, leffoja ja cd-levyjä. Jonkin verran leluja ja sisustusjuttuja.

Tälläkin kertaa kirppiskuormaa kasatessa on eteen tullut myös paljon poisheitettävää ja nyt eteisessä nököttääkin jälleen täys jätesäkki roskikseen roudaamista. Yllättävän usein huomaa jonkun vian tavarassa vasta siinä vaiheessa, kun sitä laittaa myyntiin.


On se jännä, miten oma olo aina kevenee sitä mukaa, kun tavaramäärä vähenee. Toivottavasti en nyt kanna tavaraa ihan samaa tahtia sieltä kirpparilta tänne suuntaan.

Onko teihin muihin jo iskenyt jokakeväinen karsimisinspis?


8 kommenttia :

  1. Mä olen karsinut lähestulkoon kaiken minkä voi :). Mut siis se on hassua etta kun on päässyt tietyistä jutuista eroon mitä on säilyttänyt vuosia niin viikon päästä ei edes muista niitä tavaroita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tota samaa mietin, kun arvoin muutaman tavaran kohtaloa. Harvemmin niistä mitään jälkikäteen kaipaa.

      Poista
  2. Jajja, oon tyhjännyt kämppää jo yli vuoden..ja isolla kädellä. En ymmärrä mistä tota roinaa kuitenkin hiipii aina takaisinpäin!? ;D Fyndiksessä ollut pöytä taas pian viikon. Mulla on kyllä kans varmaan sen pari kertaa vuodessa myyntipäivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä todennut, et joka syksy ja kevät on pakko ottaa pöytä pariksi viikoksi. Pitäis kyllä käydä läpi myös omat vaatteet ja heivata säälimättä kaikki turha.

      Poista
  3. Mulla on tuolla samalla kirppiksellä ollut pöytä tammikuussa, mutta jo nyt tuntuu siltä, että lisääkin karsittavaa olisi... Mitä kautta lahjoitit venäläiseen lastenkotiin? En yhtään tiedä, mitä kanavia täälläpäin on, jos haluaisi antaa vanhoja lastenvaatteita ja leluja Venäjälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon lahjoittanut useamman kerran. Viimeksi sen ison kuorman nouti Toivon tähti-niminen yhdistys. Aiemmin on useita kertoja roudattu Vaskiluotoon, jossa on vastaanotto tavaroille pari tuntia viikossa. Siitä en osaa kuitenkaan kertoa enempää, koska anoppi on roudannut ja mä oon vienyt romuni vaan sille asti :)

      Poista
  4. Täällä myös kevätkarsija! Muutettiin pari vuotta sitten Yhdysvaltoihin vuodeksi ja silloin karsin rankalla kädellä tavaraa. Takaisin palatessamme karsin taas laatikko- ja säkkitolkulla. Ja silti on vielä varastossa muutama laatikollinen kirppiskamaa ja lisää löytyy kaapeista näin keväisin. Mutta ajattele, miltä näyttäisi, jos ei pitäisi niitä jokavuotisia kirppiksiä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä. Mä vielä yleensä pariksi viikoksi tavarat syksyllä ja keväällä. Jostain sitä aina kertyy. Tietysti suurin osa lapsen vaatteita ja leluja ym, mutta aina jotain muutakin.
      Tollainen ulkomaille muuttaminen saakin varmaaan karsimaan tavaraa rankalla kädellä. Pitäis joskus kuvitella itsensä ko. tilanteeseen, jos sitten ois helpompi luopua turhasta :)

      Poista