Liian tavallinen koti?

Tasaisin väliajoin se iskee. Yleensä siihen liittyy liiallinen(?) sisustuslehtien ja blogien tutkiminen. Silloin iskee liian tavallisen kodin kriisi. Omat nurkat tuntuu nuhjuisilta ja koti liian tavalliselta. Tähän ei liity siis mitään järjellistä perustetta. Kyseessä taitaa ennemminkin olla joku realiteettien hämärtyminen.

Omia nurkkia kuvatessa alkaa pohtia, ketä jaksaa kiinnostaa ihan tavallisen 80-lukuisen rivarikolmion kuvat ja sisustus, kun blogimaailma ja lehdet pullistelevat kauniita ja persoonallisia loft-asuntoja, suuria kivitaloja leffahuoneineen ja vanhoja korkeita ja valoisia kerrostalounelmia.

En ole tyytymätön asumismuotoomme. Neliöitä on meille kolmelle ihan riittävästi ja sijainti ei tässä elämäntilanteessa voisi olla parempi. Meistä ei olisi omakotiasujiksi, eikä mua kerrostaloonkaan enää takaisin saa. Kriisilleni ei siis tälläkään kertaa oo mitään järkevää syytä. 

Mitä mieltä sä oot; voiko tavallinen koti olla mielenkiintoinen? Luetko lehdistä ja blogeista mieluummin sellaisista kodeista, jotka ovat itsellä vain haaveissa, vai haluatko mieluummin uppoutua tavoitettavissa oleviin asumisunelmiin? Ja erityisesti mua kiinnostaa; iskeekö tällaista kriisiä teille muille?

DIY: Tennaritossut vauvalle

Jonkin aikaa piti miettiä, julkaisenko edes. En nimittäin ole ollenkaan tyytyväinen aikaansaannokseeni. Aion kuitenkin yrittää uusiksi, joten vertailun vuoksi julkaistaan nyt sitten nää harjoituskappaleetkin. Seuraavalla kokeilukerralla aion vähän muokata ohjetta oman tyylini mukaisesti. Näihin nappasin ohjeen täältä.

En oo koskaan tainnut virkata minkäänlaista vaatekappaletta. Enkä siis tossujakaan. Ehkä nää siihen nähden ois kelvolliset, mutta mun on pakko yrittää uusiksi. 

P.s. In case you're wondering... Ei, meille ei oo tulossa vauvaa. Lahjaksi ajattelin. Ja just siks pitääkin kokeilla uusiks. En mä tällaisia kehtaa kenellekään antaa :)

Koukussa taas

Piti tulla huikkaamaan, että kyllä täällä hengissä ollaan. Sisustusrintamalla ei vaan tapahdu juuri mitään. Oon pienen tauon jälkeen taas jämähtänyt tohon samaiseen sohvannurkkaan virkkuukoukku kourassa. Myös tää pimeys ahdistaa sen verran, ettei niistä vähäisistäkään muutoksista huvita yrittää minkäänlaisia kuvia. Odotan innolla viikonloppua, jos ehtisin nappaamaan muutaman kuvan valoisaan aikaan.

Mutta mitäs teille kuuluu? Onko teidän tammikuu mennyt yhtä vauhdilla kuin mun? En meinaa millään tajuta, että ens viikolla on jo helmikuu. Kevät on pian täällä!!! -Toivottavasti.

Jämähtänyt

Ei oo kuulkaas aina kovin helppoa tää amatöörisisustajan elämä. Kerroin jo aiemmin mystisistä shoppailuongelmista, jotka eivät ole kadonneet mihinkään. Kierrän edelleen ahkerasti kauppoja ostamatta mitään. Mikään juttu ei vaan oikein sytytä. 

Kotona samat jutut miellyttävät edelleen silmää, mutta kyllä sitä jotain pientä vaihtelua välillä kaipais. Viikonloppuna tyhjäsin kaikki olohuoneen tasot ja hyllyt. Pyyhin pölyt ja asettelin tavarat muutamaan kertaan uusiksi. Lopulta laitoin melkein kaikki samat kamat melkein samoille paikoilleen takaisin. Ja taas tuijotan niitä aavistuksen tylsistyneenä. 

Kaikki nää kuvissa näkyvät jutut ovat edelleen olohuoneen seinähyllyillä ja saavat mun puolesta pysyäkin, mutta jotain uuttakin pitää saada. Oon nyt päätynyt siihen, että hankin jonkun uuden printin hyllylle tai tv-tason päälle seinään nojailemaan. En halua enempää tavaraa, vaan pitää seinän mahdollisimman selkeänä ja ilmavana.

Millaisen printin sä valitsisit, vai laittaisitko jopa enemmän kuin yhden? Kuvaa, tekstiä, väriä, mustavalkoista, piirrosta, valokuvaa? Maailmassa on ihan liikaa ihania vaihtoehtoja. 

Ja vinkkejä hyvistä nettikaupoista otetaan myös mielellään vastaan, koska tilaamiseksi se väkisinkin menee. Myös kaikki konstit tahattoman shoppailulakon taltuttamiseksi kelpaavat. Eihän tästä muuten mitään tuu :)

Mä en oo koskaan...

..tykännyt leipoa. Viimeksi tänään totesin, että leipominen vaan on mulle aina jotenkin hankalaa.  Homma menee aina sotkuiseksi säätämiseksi. Pääsääntöisesti saan aikaiseksi ihan syömäkelpoisia juttuja, mutta se tekeminen ei vaan suju ikinä mitenkään näppärästi tai helposti. Ei siis oo pelkoa siitä, että täällä alettaisiin jatkuvasti leipomaan tai jakamaan reseptejä jatkossakaan.

Mutta tää on nyt pakko jakaa. Tänään nimittäin testasin pataleipää, joka muutti kaiken. Tai ei se kaikkea muuttanut, mutta kerrankin se leipominen sujui aika näppärästi. Kun tässähän sitä leivontavaihetta ei periaatteessa edes ole. 

Reseptin nappasin Kotivinkin sivuilta, kun kyseinen ohje sattui tulemaan ekana vastaan. Koko perhe söi hyvällä ruokahalulla, eikä toistaiseksi ole havaittavissa minkäänlaisia vatsaoireitakaan. En ois kyllä uskonut tän valmistusta ihan näin yksinkertaiseksi, vaikka jossain vaiheessa pataleivän helppoutta hehkutettiin joka tuutista.

P.s. Toi Lapuan kankureiden ihanan pehmeä keittiöpyyhe muuten löytyi asuntomessureissulla saadusta goodiebagista. Rakastuin materiaaliin ja tämmösissä leivontahommissa toi hennon mintunvihreä sävykin on ihan jees. 

Pikaiset lauantaimoikat

Moi. Ajattelin tulla pikaisesti kertomaan lauantain kuulumiset, vaikkei mitään varsinaista aihetta olekaan. Kummasti blogikin jämähti ton sairastelun vuoksi, kun ei pystynyt tekemään yhtään mitään. Nyt kun olo alkaa olla parempi, menee kaikki energia rästihommien tekoon. Sen verran on vielä huono happi, että joutuu joka välissä huilailemaan.

Tänään on tyttären pyynnöstä vähän leivottu ja kokkailtu. Ja pyöritelty tunnin verran tavaroita olohuoneen hyllyillä salmiakkia syöden. Tällä hetkellä jokainen esine on ihan sillä samalla paikalla, jossa ne oli myös ennen rumban aloitusta. Tulipa ainakin pölyt pyyhittyä. 

Nyt musta tosin tuntuu, että mä tarvitsisin hyllylle jonkun uuden esineen. Tai ehkä kuitenkin mieluummin jonku kivan printin. Mä kun en noista koriste-esineistä niin välitä. Tai voihan se olla niinkin, että se printti kuuluis tohon tv-tason päälle. Samalle seinälle kuitenkin. Älyttömän vaikeaa...

Onko kellään muulla tätä samaista ongelmaa? Samat sisustusjutut tökkii ja haluais kovasti jotain uutta piristystä, mutta ei oikein osaa päättää, mitä muuttaisi. On tullut katseltua samoja juttuja samoilla paikoilla niin pitkään, että jokainen pienikin muutos tuntuu kummalliselta ja vieraalta.

Taidan tyhjätä hyllyt vielä kertaalleen ja miettiä uusiksi. Ja sitten ajattelin pyöräyttää aamua varten pataleipätaikinan. Eka kerta, mutta pakko testata, kun perustelin joulukuisen pataostokseni just tällä akuutilla tarpeella.

Leppoisaa viikonlopun jatkoa!

3 päivää ja 3 yötä

Sen verran on tullut vietettyä aikaa vaakatasossa unen ja valveen rajamailla. Yöt sängyssä hourien ja päivät sohvalla lojuen. Mä sairastan äärimmäisen harvoin, mutta sitten, kun sairastan, niin sairastan kunnolla.

On ainakin tullut todistettua, että torkkupeittoja pitää olla useita. Kolme päällekkäin on aika lailla sopiva määrä. Kolme tai neljä sohvatyynyä taas on sopiva määrä silloin, kun selailee sisustuslehtiä vaakatasossa ja juo samalla kannuittain vettä.

Ja untuvatäytteisessä sohvassa on se hyvä puoli, että muutamassa päivässä sohvaan painunut ruhon muodostama kuoppa on suhteellisen helppo pöyhiä tasaiseksi. Eiköhän nuo kankaan rypytkin oikene, kun pystyn taas nousemaan kunnolla jalkeille. Nyt tuntuu ekaa kertaa siltä, että olo on menossa aavistuksen parempaan suuntaan. 

Koittakaahan pysyä terveinä.