.

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Alennukset kohdillaan



Alennusmyynneillä on helppo sortua shoppailemaan täysin tarpeetontakin tavaraa. Parasta on kuitenkin se, kun löytää jotain todella tarvitsemaansa hyvään hintaan. 


140 Euron säästö on mun mielestä jo aika hyvä, joten Kauko lähti mun mukaan. Mulla ei oo vuosiin ollut minkäänlaista isompaa laukkua tai kassia. Siis niin isoa, että sinne vois pakata vaikkapa viikonloppureissun tarpeet. Aina ei huvita lentolaukkuakaan mukana raahata, joten tälle on kyllä käyttöä.


Kuvaa varten tukin sisään tyynyn. Samalla pääsin vähän paremmin testaamaan, miten tuo asettuu olkapäälle. Myymälässä sitä lituskaa mutkalle taittuvaa kassia oli vähän vaikea testata. Tää simppeli muoto ja kankaan ja nahan yhdistelmä kyllä toimii mulle. Eiköhän tällä nyt saada reissukamat kannettua useamman vuoden ajan.

Seuraavaksi siirrytään blogin puolellakin muihin aiheisiin. On ihan liian kauan tullut pyörittyä näiden Marimekon ale-ostosten ympärillä. Ja se arvontakin on kyllä tulossa lähipäivinä. Mulle on vaan iskenyt ekojen lomapäivien mukanaan tuoma saamattomuus ja nautin pääasiassa olostani tekemättä mitään. Täytyy vielä vähän ladata aurinkoenergiaa ja sitten voi taas saada paremmin jotain aikaiseksi.



lauantai 27. kesäkuuta 2015

Kalenterit vierekkäin



Kuten aiemminkin on tullut mainittua, on kaikenlainen paperitavara mun suuri heikkous. Jos hinta on kohdillaan, en vaan voi vastustaa. Senpä vuoksi Marimekolta lähti mukaan myös seinäkalenteri, vaikkei sellaiselle pahemmin ois ollut tarvettakaan. Liitutauluversio kun sattuu löytymään alle 50 cm päästä.Mutta kun vitosella sai...


Sama perustelu toimikoon tässä paperiteippien hankinnassa. Montakohan kertaa oon miettinyt, mihin kaikki teippini kulutan. Mutta kun sain 9 rullaa vitosella, niin nekin oli Sinooperista pakko ostaa. Joku on muuten napannut yhden rullan mukaansa.



Tässä portaiden alla istun tälläkin hetkellä. Työpisteen sijoittaminen eteisen hukkatilaan portaiden alle on ollut yks parhaista ideoista koskaan. Vaikka mä aina jaksan haaveilla siitä yhdestä ekstrahuoneesta, jonne saisi levittää kaikki askartelu- ja ompelujutut, en mä kuitenkaan tiedä, tulisko siellä yksikseen istuttua. Jos jollain teistä on oikeasti oma työhuone kotona, niin kertokaa te, miten se käytännössä toimii? Kulkeutuuko se läppäri kuitenkin sieltä aina kämpän keskiöön muiden seuraan?


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Missä mun fiilis?



Se ois sit siinä. Kesäloma vuosimallia -15 nimittäin starttasi pari tuntia sitten. Aurinko paistaa ja terassilla tarkenee, mutta lomafiilistä en oo vielä löytänyt. Toivottavasti henkinen irtautuminen työkuvioista tapahtuu viikonlopun aikana.


Kesälomallahan tietysti syödään ulkona. Ehkä parasta on se, että parin aineksen salaatin pyöräyttää muutamassa minuutissa ja isäntä saa hoitaa grillaamisen. Lomalainen voi huolettomasti kauhoa ateriansa myös kertakäyttöastioista, niin pääsee siinäkin helpommalla.


Voitin keväällä Fiskarsin Functional Form-salaattilingon blogiarvonnassa. Vähän epäilin, tuleeko sille käyttöä. Mä en nimittäin oo mikään himokokkaaja tai keittiöhifistelijä. Onneksi tajusin, että salaatin voi tässä myös säilöä. Ei muuten tarvi enää vetistä salaattia syödä.


Tämmösessä nirsommassa perheessä puolet salaatin aineksista kipataan aina erillisiin kulhoihin, jotta kenenkään ei tarvitse onkia mieluisia aineksia lautaselleen. Sipulikulhollisen saan aina syödä ihan yksin.

Nyt mä taidan mennä vielä hetkeksi nautiskelemaan toisen salaattilautaseni kanssa terassille. Löytyisköhän se lomafiilis sieltä...



keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Viikko vierähti



Vaikka yleensä just ennen loman alkamista aika tuntuu matelevan, niin nyt on kyllä viimeinen viikko vilahtanut ohi vauhdilla. Facebookin puolella eilen kerroinkin juhannuksen vierähtäneen mökkimaisemissa ja heti maanantaina piti työpäivän päätteeksi suunnata Kuopioon, josta kotiuduin vasta eilen illalla.


Meinasi tämäkin ilta vierähtää ohi ihan huomaamatta, kun innostuttiin pelaamaan koko perheen voimin Marimekon alesta ostettua muistipeliä. Marimekon tehtaanmyymälä oli ainoa paikka, johon reissulla ehdin poikkeamaan, joten peli toimitti tuliaisen virkaa. Oon nimittäin joskus heikkona hetkenäni mennyt lupaamaan, että tuon tuliaisen aina, jos joudun yöpymään työreissuilla.



Vaikka häviöni kestin pää pystyssä, niin kuvien kanssa meinasi mennä hermo. Täällä on tullut aamusta alkaen ihan kaatamalla vettä, eikä sisällä meinaa eteensä nähdä, ellei oo täys valaistus päällä.


Ihan kaikkia ostoksiani en jaksanut näissä haastavissa olosuhteissa kuvata. Säästän osan valoisammille päiville. 

Tuolta pikaiselta ostosreissulta löytyi myös jotain pientä kivaa seuraavaan arvontaan. Nyt mun pitäis vaan jaksaa odottaa, että saan jonkun väkisin keksityn rajapyykin ohitettua, jonka kunniaksi voitais arpoa. Toki esimerkiksi kesäloman starttaaminen vois olla ihan pätevä syy arpajaisten järjestämiseen, vai mitä? Onkos siellä ruudun toisella puolella kesälomalaisia, vai onko kaikilla lomat vielä edessäpäin?



tiistai 16. kesäkuuta 2015

Aamuinen alelöytö



Koukkasin aamulla työmatkalla Cittarin kautta. Munhan piti hakea vain aamupalaa töihin, mutta kun silmiin sattui osumaan Annon tekstiilejä alennetuilla hinnoilla, niin pitihän  mun äkkiä vähän vilkaista. Meidän tyynynpäällisistä melko moni on jo käytössä ja pesuissa nuhjaantuneita, joten maltoin tällä verukkeella sijoittaa 3 euroa hauskaan pilkulliseen versioon.



Harmi, ettei valikoima ollut kovin laaja. Oisin tällä hinnalla voinut kotiuttaa jonkun toisenkin. Samalla muuten tajusin, että ennen ostin aina tyynynpäälliset pareittain, nykyään meiltä löytyy ostettuna vain yksittäisiä kappaleita. Kummallista.

Mitä mieltä sä oot; yksi vai kaksi samanlaista?


sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

DIY: Plan C


Keväällä meille ilmestyi elämäää nähnyt rottinkikeinu, joka on joidenkin olohuonekuvien taustalla vilahtanutkin. Vanhempani tekivät tän 10 euron löydön ja pakkohan mun oli se saada, vaikkei kunto ihan priima ollutkaan. Mulla oli kuitenki suunnitelma:

Plan A: Pese ja hio koko hökötys, jotta lohkeilevasta lakasta päästään eroon. Tämän jälkeen vahataan tuoli mattamustaksi.

Pesin ja aloitin hiomisen. Tajusin, että talvi on täällä ennen homman valmistumista. Heitin hanskat tiskiin, koska tiesin, että jos en jaksa hioa kaikkea vanhaa lakkaa pois, tulee pinnasta laikukas ja vaha hilseilee vanhan lakan mukana hiljalleen pois ja tekee tuolista todella ruman.

Plan B: Pese ja hio. Hankaa ainakin kaikki helposti irtoava lakka pois. Lakkaa uudelleen.

Hetken mietittyäni tajusin, etten halua uutta lakkapintaa. Koska tuoli on markiisista huolimatta aika lailla säiden armoilla, oltaisiin taas pian siinä tilanteessa, että takapuoli on aina tuolista noustessa täynnä lakkahilsettä. Heitin suunnitelman roskiin.

Plan C: Ota riski ja kokeile jotain ihan muuta. Pese ja hio enimmät. Pese ja öljyä kirkkaalla puuöljyllä. Pinta ei tuu käsittelyllä kaunistumaan yhtään, mutta ainakaan öljy ei hilseile pois. 

Kaunis siitä ei tullut, Ei itse asiassa yhtään sen kummempi, kuin meille saapuessaan. Mulla ei oo mitään käsitystä, miten tää käsittely tulee kestämään. En edes jaksanut tutkia, onko kyseistä käsittelyä edes suositeltu rottingille, mutta sehän ei pelaa, joka pelkää. 


Hain marketista ohuen retkipatjan ja saksin sopivaksi. Päälliset ompelin Annon aluslakanasta ja nauhat kaivelin laatikon pohjalta. Keinu käsittelyaineineen ja pehmusteineen tuli maksamaan 24 euroa. Kohtuullista.


Ja ihan hyvä tässä rähjäisessä keinussa on lojua. Mieluummin olisin lojunut mustassa keinussa, mutta silmät kiinni eroa tuskin huomaa. Ainakin tässä on nyt sitä kuuluisaa ajan patinaa ja kerrostumia. 



perjantai 12. kesäkuuta 2015

Grillattaisko?



Jo aiemmin kerroinkin, että meidän ostoslistalla on uus kaasugrilli. Entinen marketin halpisversio heivattiin terassilta viime syksynä 7 vuoden jälkeen ja tää kevät on pärjätty ilman. Surkeista keleistä johtuen en oo ehtinyt kyseistä kapistusta vielä kaivatakaan.


Mä en ymmärrä grilleistä yhtään mitään. Eikä mua hirveesti oo aihe edes kiinnostanut. Mua kiinnosti eniten se, että uusi grilli ois entistä helpompi puhdistettava. En halunnut enää yhtäkään puuosaa, joka kulahtaisi käytössä ja auringonpaisteessa kamalan näköiseksi. Enkä halunnut valurautaritilöitä, jotka huolellisesta puhdistuksesta huolimatta olivat homeessa joka ainoa kevät.


Isäntä sanoi, että grillin on oltava Weber. Älytön hinta, mutta täytti molemmat mun kriteerit. Ja koska mä en näistä ymmärrä, enkä jaksanut perehtyä, niin Weber meille hankittiin. Plantagenissa oli kaks vaihtoehtoa; isompi ja pienempi. Pienempi riittää meille, joten valinta oli tehty. Ja tässä se nyt sitten on.


Tänään kasattiin ihanassa auringonpaisteessa. Istuttiin terassilla ja kippistettiin kesälle. Eka todella lämmin päivä meidän terassilla. Nyt se grilli pääsee ehkä myös käyttöön. Grillaaminen untuvatakissa ja lapaset kädessä kun ei kuitenkaan oo se mun juttu. Vielä ei oo testattu, joten käyttökokemuksia voin jakaa teille myöhemmin. On se kuitenkin ihan kiva. Niinku grilliksi.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua teille kaikille!