Uusi elämä

Kirpparilla törmää melko usein sellaisiin juttuihin, jotka haluaisi ostaa ihan vain siitä syystä, että tietää voivansa pelastaa tavaran vielä käyttökelpoiseksi. Usein jätän kuitenkin ostamatta, koska tuntuu noita projekteja riittävän muutenkin yli oman tarpeen. 

Muutama viikko sitten oli kuitenkin pakko tehdä pelastustyö, kun kirpparilla vastaan tuli erittäin kulahtanut musta Marimekon mini peruskassi kolmella eurolla. 

Ehkä mä hellyin ihan siitä syystä, että joskus pelastin samanlaisen valkoisen kahden vuorokauden kloriittikylvyllä edustuskuntoon ja se on mulla edelleen. Siihen tosin taisin törsätä tuplasti enemmän.

Kangasvärit on kyllä sen verran hintavia, että tämänkin kassin hinta tais kolminkertaistua, mutta kyllä se mun mielestä kannatti.

Uskaltaisin väittää kassin olevan taas uudenveroinen. Ainoa kohta, mistä huomaa sen käyneen värikylvyssä, on sisäpuolen tuotelappu. 

Yritin pari päivää miettiä, mitä muuta pientä voisin iskeä samaan koneelliseen, mutten keksinyt mitään järkevää. Lopulta heitin sekaan kokeilumielessä yhden mustavalkoisen keittiöpyyhkeen, johon joku onnistui sotkemaan jotain pysyvää jo ekalla käyttökerralla. 

Meinasin ensin silittää tän ennen kuvan napsimista, mutta mun mielestä tosta pinnasta tuli värjäyksen jälkeen tollainen kivan "pellavainen", etten sit viitsinytkään vaivautua. Ei tää ehkä ollut järkevin värjäyskohde, mutta tulipa tästäkin käyttökelpoinen samalla rahalla.

Onko siellä ruudun toisella puolella muita pakkomielteisiä pelastajia? Mä meinasin viimeksi eilen raahata kotiin kolme täysin kulahtanutta koivujakkaraa kympillä ihan vaan siksi, että oisin saanut tuunata ne käyttökelpoisiksi. Ja meillä ei siis todellakaan tarvita yhtäkään. 

Marmoria koko rahalla

Poikkesin tänään välillä toisella kirpparillakin sillä aikaa, kun muu perhe oli harrastamassa. En mä mitään kovin ihmeellistä löytänyt, mutta jotain pientä kuitenkin.

Eilen illalla kynttilöitä poltellessa tuli mieleen, että tää uusin kynttilänjalkani saattais tarvita alleen jotain paloturvallista. Tänään tuli sopivasti vastaan myyntipöytä, jossa oli eri muotoisia marmorilaattoja. Pyöreät jätin jonkun toisen löydettäväksi, mutta tämän nappasin mukaan.

Hintaa oli 0,5€, joten päätin sitten törsätä ja ostaa koko euron rahalla marmoria. 

Toiselle ei periaatteessa ollut paikkaa, mitta laitoin sen nyt toistaiseksi kaktuksen alle. On nimittäin niin olematon toi aluslautanen, että vedet valuu aina pöydälle. Eipä tää reunaton laatta siltä varsinaisesti pelasta, mutta antaa lisäaikaa rätin noutamiseen.

 Mitenkäs teidän lauantai on sujunut?

DIY: Tapeteista taulu

Meidän komerossa on jo vuosikausia nököttänyt aika monta tapettikirjaa. Muutaman kuukauden välein kaivan ne esiin ja mietin, mitä niistä vielä vois tehdä. Tällä kertaa leikkelin suikaleita erilaisista harmaista sekä vaaleista vihreistä ja turkooseista.

Oranssi örkki oli alkanut tökkiä kollaasiseinällä jo kauan sitten. Nyt kuitenkin oli pakko tehdä asialle jotain. Syksyn teemalla saksin tapetit erilaisiksi pisaroiksi ja liimailin ihan sattumanvaraisesti valkoiselle paperille.

Kuten eilen Facebookin puolella arvelinkin, meni taas keinovalossa räpsimiseksi. Ei voi mitään.

Huomisen projektina onkin suuresti inhoamani verhorumba. Vielä en kyllä tiedä, vaihtuuko olkkarissa molemmat verhot, vai vaihdanko vain toisen. Taas ollaan siis suurien päätösten äärellä. 

Nyt taidan kuitenkin piilottaa imurin kaappiin, sytytellä kynttilät ja ottaa hyvän asennon sohvalla. Meillä tuijotetaan putkeen Vain elämää ja Posse. Onneksi on perjantai ja huomenna saa nukkua pitkään. Mitäs teillä on viikonloppuna ohjelmassa?

Huonoa tuuria

Kuinkas sattuikaan, että heti kun mulla oli mahdollisuus kuvailla uutta sohvaa ennen iltapimeää, osuikin tänne tosi synkkä sadepäivä. Ei siis vieläkään ole luvassa niitä luonnonvalossa napsittuja sohvaotoksia, vaan jälleen näitä keinovalossa räpsittyjä rakeisia versioita. Yritän korvata laadun määrällä.

Valitsin meille uuteenkin sohvaan paksumman tekstuuripintaisen kankaan, koska vastaavanlainen osoittautui edellisessä sohvassa käyttöä kestäväksi ja tahroille armollisemmaksi vaihtoehdoksi.

Kuten huomaatte, on verhot edelleen vaihtamatta, mutta saavat mun puolesta olla viikonloppuun asti. Näillä keleillä ei oikein huvita mikään. Onneksi posti toi eilen ja tänään kivoja tekosyitä sohvalla makoiluun. 

Taidanpa koittaa oikaista tähän ensimmäisen kerran pitkäkseni ja sukeltaa sisustuslehtien ihanaan maailmaan. 

Rentoa keskiviikkoiltaa teille myös.

Odotus on palkittu

Kuvat on surkeita ja rakeisia iltapimeällä napsittuja keinovalo-otoksia, mutten malttanut olla laittamatta heti jotain tännekin. Kämppä on edelleen kaaos, verhot vaihtamatta ja kaikki muutenkin vinksin vonksin, mutta sohva on paikoillaan.

Tältä siis näyttää uusi illanviettopaikkani; Adean Band. Toivon meille pitkää ja miellyttävää yhteistä taivalta. Tällä hetkellä nautin olostani sen sylissä viltin päällä, koska suoja-aineet on vielä suihkuttamatta, enkä aio riskeerata mitään.

Mitäs tykkäätte?

Viimeinen ilta

Kivaa sunnuntaita. Täällä kirjoittelee väsynyt, mutta onnellinen bloggari, jonka päivä on kulunut juhlahulinasta sohvannurkassa toipuen. Perjantaina tosiaan vietettiin vauvakutsuja ja eilen juhlittiin toisen rakkaan ystävän synttäreitä aamuyöhön saakka. Oli ihan älyttömän kivaa.

Eilen ehdin napata pikaisesti kuvan lahjakorista, jonne valikoin hyvää ja tarpeellista.

Hetki sitten sytyttelin kynttilät ja päätin napata viimeiset kuvat sohvasta. Huomenna se matkaa uuteen kotiin ja oma sohvahaaveeni toteutuu vihdoin.

Virkkausurakkakin on edistynyt kohtuullista tahtia, mutta pian iskee langanpuutteesta johtuva tauko. Sinänsä ihan hyvä, on nimittäin pidemmän päälle aika ykstoikkoista hommaa.

Pian aion kuitenkin hyökätä takaisin tuohon paikalleni Vino show:n pariin. Huomenna yritän ehtiä laittamaan teille pari kuvaa sohvaostoksesta, vaikkakin veikkaan, että kämppä on muuten aika lailla vaiheessa. Sohvan vaihto nimittäin pakottaa vaihtamaan myös ainakin toisen verhon ja ehkä vähän muutakin. Aika ihanaa saada jotain isompaa muutosta tähänkin tilaan pitkästä aikaa. Toivottavasti sohva näyttää meillä yhtä hyvältä kuin mun päässä.

Rentouttavaa loppuiltaa!

Kun ei vaan ehdi

Syksyn tulo näyttää tänä vuonna väkisin hiljentävän bloggaustahtia. Mä havahdun joka päivä siihen, että kun mulla vihdoin ois aikaa kaivaa kamera esiin, on jo liian pimeää. Alkuillan tunnit menee ruuanlaiton, syömisen ja kirpparirumban parissa ja illat löhöän lankakerien seurassa sohvan nurkassa.

Päässä ois tuhat ja yks visiota ja tehtävää asiaa, mutta en saa aikaiseksi/jaksa edes aloittaa. Kesän valoisina iltoina sitä puuhasteli jatkuvasti jotain aina nukkumaanmenoon saakka. Blogin parissa ois kiva viettää iltaa, mutta kuvien puutteessa ei tännekään viitsi joka ilta tulla pelkästään kuulumisiaan kertomaan. 

Lisäksi tälle viikolle on osunut poikkeuksellisen paljon kaikkea menoa. Tiedossa on tosin kivoja juttuja; vauvakutsuja, synttäreitä jne, mutta nekin vievät tietysti aikaa kaikelta muulta. Yritän ottaa viikonlopun aikana itseäni niskasta kiinni ja saattaa puolivamiita projektejani loppuun, jotta mulla ois oikeasti jotain järkevää postattavaa. 

Huomisen illan aion kuitenkin viettää ihanan ystävän vauvakutsuilla. Ovat muuten ensimmäiset, joihin koskaan oon osallistunut. Toivottelenkin jo tässä vaiheessa teille oikein hyvää viikonloppua!