.

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Kaktusten uudet kodit

Meillä on asustanut jo yli kahdeksan vuoden ajan kaksi pientä kaktusta. Toinen on niin säälittävän mini, et se pian varmaan haihtuu ilmaan :) Ihan tarkasti en näiden ikää tiedä, koska olivat armaalla siipallani jo yhteen muuttaessamme.




Ihme, etten oo onnistunut näitä (vieläkään) tappamaan, mutta eivät ne oo kyllä milliäkään kasvaneet vuosien varrella :) Näitä oli muuten aluksi kolme, mutta yksi on "mystisesti kadonnut" jossain vaiheessa.

Nämä kaksi selviytyjää ovat saaneet kituuttaa pienissä muovipurkeissaan keittiön tasolla ja ilmeisesti tyytyneet kurjaan kohtaloonsa. Jossain vaiheessa tökkäsin purkit tuikkukippoihin, jotka olivat aavistuksen kivemman näköiset.

Ehkä tää älytön pääsiäisruohosta huolehtiminen sai mun sympatiat kääntymään myös vieressä nököttävien kaktusten suuntaan. Hain niille tuoretta multaa ja uudet yksiöt. Pääsevät asumaan hulppeisiin Halpa-Hallin jälkiruokakulhoihin.

Nyt todellakin toivon, että osaavat arvostaa mun suurta ajallista ja rahallista panostustani, eivätkä ainakaan heti kuole järkytyksestä. Sen verran hankalaa hommaa oli noiden piikikkäiden kavereiden siirtäminen. Teki mieli nyppiä piikit irti yksitellen pinseteillä, kunnes tajusin käyttää hommaan jotain kättäpidempää (salaattipihdit toimi loistavasti). Mä oon ihan onneton puutarhuri :)




Nyt mun käy tota miniä niin sääliks, et joudun varmaan hankkimaan sille kaverin. Toi näyttää niin naurettavalta tossa purkissaan nököttämässä. Mistä mä ees tiedän, onko se vielä elossa. Sehän on saattanu kuolla jo vuosia sitten, mutta mä en vaan oo huomannu eroa :D

6 kommenttia :

  1. Ihana tuo laatoitus kaktusten taustalla! Eikä toki pahat ole kaktuksetkaan, vaikkakaan tuosta pienemmästä en minäkään ota selvää onko se elossa vai kuollut... ;D

    Kaktusten hoidosta voisin antaa sellaisen vinkin, että ne ovat kai jonkin sortin masokisteja; tuntuvat tykkäävän siitä, että niitä suunnilleen inhotaan ja viihtyvät sitä paremmin, mitä paremmin niitä laiminlyö. Sitten jos niitä alkaa rakastamaan ja hellimään, ne kuolla kupsahtaakin yhtäkkiä ;) Eli älä liian rakkaudella niitä ala hoitamaan, ei nuo aavikon kasvatit kai ainakaan liiasta vedestä tykkää ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei oo kukilla ylipäätään huolta liiasta hoidosta ja rakkaudesta :) Nyt mä vaan toivon, et ne joko kasvavat tai kuolevat.

      Ehkä mä voin nyt huoletta unohtaa ne taas seuraaviksi vuosiksi ja kastelen silloin kun satun niiden olemassaolon huomaamaan :D

      Poista
    2. Haha! Luultavasti se olisi just se oikea määrä hellyyttä ja huolenpitoa mitä kaktuksesi sietävät ;D

      Poista
    3. Ehkä tähän väliin kehtaa tunnustaa, et se kolmas kaktus kuoli kuivuuteen :D

      Poista
    4. Wau! Toi on jo saavutus! Onnitteluni ;D

      Poista