Aihetta juhlaan

Aiemmin tänään jo Facebookin puolella hehkutin kävijälaskurin näyttävän yli 250 000. Ihan huikeeta. Kiitos teille jokaiselle, vaikka melko moni on varmaan harhautunut sivulle vahingossa ja poistunut pikaisesti. Aika moni on kuitenkin tullut uudelleenkin. Kiva, kun poikkeatte.

Sain tänään ruusuja, joka on tosi harvinainen juttu. Piti ihan ottaa kuvia ja jakaa ne teillekin.

Vähän harmitti, että jouduin nämäkin harvinaiset vieraat ikuistamaan ärsyttävässä keinovalossa. Täällä on taas ollut harmaa sadepäivä, mutta onneksi illan saa viettää viltin alla sohvan nurkassa.

Jonkin verran pitää vielä kuitenkin puuhastella. Meillä on nimittäin huomenna taas jokavuotinen spektaakkeli; Iia-nallen synttärit. Pidempään blogia seuranneet tietävätkin tarinan tän tradition takana. Jouduttiin muutama vuosi sitten väkisin keksimään joku juttu, jolla saataisiin nalle pesuun. Keksittiin sitten, että sillä on synttärit ja sen pitää olla puhdas, kun vieraat tulee. Tästä on sitten pidetty kiinni joka vuosi.

Nalle on nyt kuivumassa ja mä väännän täytekakkua. Passin mukaan 1.11.2014 Iialle tulee täyteen 6-vuotta. Suklaakakku pitää kuulemma olla, joten kai tästä on lähdettävä täytteitä vatkailemaan. Onneksi tää on ainoa pehmolelu, jolle erehdyin synttärit lupaamaan :)

Ihanaa viikonloppua ja hyvia Halloween-pippaloita niille, jotka sellaisiin ovat menossa.

Shoppailua ja saksimista

Jospa nyt lopultakin esittelisin ne viimeiset shoppailuni. Näiden ostosten jälkeen en oo toistaiseksi sortunut heräteostoksiin. Kyllähän sitä asettaa itsensä välillä ihan tietoisesti kiusaukseen, esimerkiksi silloin kun päättää lähteä Marimekon liikkeeseen ystävämyyntien aikaan.

Sateenvarjo oli päivän erikoistarjous ja viime päivien perusteella erittäin hyvä ja hyödyllinen hankinta. Oon tykännyt paljon siitä isommasta versiosta, joka on toistaiseksi kestänyt kovatkin tuulet. Se on kuitenkin melko epäkäytännöllinen jatkuvasti mukana kannettavaksi.

Yks turhake oli pakko kokoelmiin hankkia, kun halvalla sai. Muija-kuosinen minirasia pääsi kartuttamaan kokoelmaa.

Läppärilaukku oli oikeasti ainoa harkittu ostos. Mä nimittäin kannan konetta mukana jokaisena arkipäivänä ja tähän asti oon aina valinnut laukun sen mukaan, että söpö pieni läppärini mahtuu mukaan. Välillä kuitenkin tekis mieli valita päivän laukku jollain muullakin perusteella. Alennuksella oli vain muutama vaihtoehto ja yllättäen valitsin mustavalkoisen, vaikkei toi kuosi muuten ois ollut mun ykkösvalinta. 

Pelkkien hankintojen esittely on tylsää. Niinpä väsäsin teille loppukevennyksen ostoskassista:

Saksin paperikassin kirjaimet irti ja liimasin sanat vähän erilaiseen muotoon. Samalla tosin liimasin kirjaimet vähän miten sattuu ja rivit vinoon, mutta ei haittaa. Mitkä kaikki sanat löydät?

Viherpeukalon vinkki

Jotkut teistä ehkä muistavat mun syyskuisen amppelin, jonka väsäsin tuolloin yllättävänkin hyväkuntoiselle viherkasvilleni, jotta se pääsisi ikkunalle nauttimaan siitä vähäisestä luonnonvalosta, jota syksyllä ja talvella on tarjolla.

Mähän oon varsinainen kasvien kauhu, jonka viherpeukalo on keskellä kämmentä, joten tän kasvin hengissä pitäminen vaati oikeasti multa suuria ponnisteluja.

Tää siis tapahtui aika lailla tasan kuukausi sitten. Heti perään viime lauantaina muistin kasvin olemassaolon. Tuli vissiin ripustettua se näkökentän ylälaitaan, koska oon ohittanut sen pariin kertaan joka päivä, mutten oo kiinnittänyt minkäänlaista huomiota.

Huomaako tän pienen unohduksen ja laiminlyönnin teidän mielestä jostain??

Oon nyt tässä muutaman päivän koittanut elvyttää kasvia suihkupullon avulla ja tänään uskallan todeta, että siinä on yllättäen vielä jotain eloa.

Näinkin näppäränä hortonomina ajattelin jakaa teille loistavan vinkin: se pelkkä valoisa paikka ei riitä. Jostain syystä ne kasvit vaativat myös vettä. -Vaativia pirulaisia!

Minimuutos ja mielitekoja

Varmaan jokainen teistä tietää sen fiiliksen, kun joku kavereista kirjoittaa fb-seinälle väsäävänsä jotain herkullista ja vastustamaton mieliteko iskee saman tien. Mulle kävi näin viimeksi eilen illalla. Väkisin sorruin, kun luin sanan "lätty". Ei muuta kuin väsäämään.

Meidän kaapista ei löytynyt edes hilloa, mutta menivät alas sokerillakin.

Mutta sitten varsinaiseen päivän aiheeseen (kuulostipa jotenkin turhan asialliselta). Ostettiin viime viikolla heräteostoksena Lidlistä tollanen veitsitukki. Vaikutti ihan kätevältä ja hintakaan ei ollut paha. Väri ei yllättäen ollut kovin mieluisa, joten pitihän sitä alkaa teippailemaan.

Mun dc-fix -varastot on menneet ihan käsittämättömän surkeaan jamaan, kun ei tuota myy tässä kaupungissa enää edes askarteluliike. Olisin halunnut tästä kokovalkoisen, johon olisin sitten väsännyt jonkun kirjaimen, mutta siihen ei värkit riittäneet.

Erilaisista suikaleista sitten yhdistelin suhteellisen siedettävän version. 3 suikaletta mustaa, 2 valkoista ja lopuksi washia päälle.

Menettelee toistaiseksi, mutta katsotaan, miten kestää käytössä. On se ainakin lilaa parempi.

Jos joku tietää hyviä nettikauppoja, josta voisin täydennellä dc-fix -varastoani, niin vinkkejä otetaan ilolla vastaan. Etolasta ilmeisesti saa, mutta saako muualta?

Harmaata harmauteen

Sunnuntai ei oo ollut sadepäivä, mutta harmaa kuitenkin. Nyt jo huomaa, miten jatkuva pimeys alkaa vaikuttaa fiilikseen, eikä oiken huvita mikään. Ulkona harmaus masentaa, mutta silti päätin tuoda sitä meille sisään.

Olkkari päivitettiin jälleen Annolla. Verhot näyttävät kyllä tässä kuvassa ihan kummallisen värisiltä, mutta noissa seuraavissa keinovalo-otoksissa sävy on oikeampi. Tyynynpäälliset sorruin ostamaan ihan vain siksi, että niistä sai -40%.

Mä niin vihaan tätä keinovalossa kuvaamista, kun ei taidot riitä saamaan aikaan siedettäviä otoksia. Kattovalaisimet vetävät kuvissa kaiken vaaleanpunaiseksi ja pöytävalaisimet puolestaan katoavat kuvista kokonaan, jättäen reunoille mystiset valoilmiöt. Näissä kuvissa valon sävy on kuitenkin huomattavasti parempi.

Jos oon surkea kuvaaja, niin oon kyllä vielä surkeampi verhojen silittäjä ja ripustaja. Taas yritin kaikkeni ja silti sain lopulta ripustettua rypistyneet verhot. Taidan koittaa suihkia niihin yöksi vähän vettä, jos ne sitten mystisesti oikenisivat yön aikana.

Näin ne värit alkaa meiltäkin vähetä talven tullen. Ilmeisesti oma mielenlaatu vaikuttaa alitajuisesti myös sisustusvalintoihin. Mä oon aina väittänyt, etten sisusta vuodenaikojen mukaan, mutta taidankin olla väärässä. Mun mielestä alkoi ne Unessa-verhot vaikuttaa jotenkin irvokkailta, kun ikkunasta näkyy vain pimeää, märkää ja likaisen harmaata maisemaa. 

Taidanpa mennä kokeilemaan, piristäiskö suklaa sohvan nurkassa nautittuna nuutunutta fiilistä. 

Joku raja

Lumet suli ja täällä vietetään jälleen sadepäivää. Tällaisella säällä maalaaminen on kivaa puuhaa, mutta kuvaaminen ei. Tiedossa siis taas keinovalokuvia varjoilla höystettynä.

Tänään päätin heittää hyvästit hyvälle ruokahalulle ja maalata vihdoin ton olohuoneen ja keittiön välisen seinänpätkän. 

Olohuoneen kollaasitauluseinän takana on monien iki-inhokki. lasikuitutapetti. Mä oon kyllä tottunut elämään sen kanssa, eikä se mua itse asiassa oo koskaan häirinnyt. Ennen teksti oli häivyttämässä tapetin ja betoniseinän rajaa, mutta nyt päätin rajata vähän toisin. Vetäisin teipin noin 10 cm lasikuitutapetin puolelle, koska ajattelin saavani rajasta tällä tavoin vähän siistimmän.

Yllättävän iso ero voi vaan olla valkoisella ja valkoisella. Olohuoneen puoleinen seinä on muistaakseni telattu Tikkurilan Paperi-sävyllä ja keittiön puoli sai tänään ylleen Clas Ohlsonin Pure White:a.

Korennot kyllä tekevät comebackin tälle seinälle viikonlopun aikana, joskin vähän erilaisessa asetelmassa. Vielä en tiedä, pitäiskö tuota sävyjen rajaa jotenkin tuunailla teippaamalla tai muuten. Mitä mieltä te ootte? Olohuoneen puolta ei kuitenkaan ihan hetkeen oo maalaamassa.

Nyt mä alan väsäämään pizzaa ja loppuilta vietetään telkkarin ääressä villasukat jalassa. Rentoa lauantai-iltaa teille myös!

DIY: virkattu kori (taas)

Jotkut teistä ehkä muistavat mun kesällä hamstranneen urakalla trikookuteita, kun halvalla sain. Muutama pieni matto tuli silloin väännettyä ja yks rahi tytön huoneeseen, jonka kyllä aion purkaa atomeiksi.

Viime viikolla hain Sinooperista muutaman metallirenkaan ja päätin virkata näitä iänikuisia säilytyskoreja, kun en kuuklettamallakaan mitään kivempia ideoita löytänyt. Renkailla tästä paksusta kuteesta sai kyllä tosi jämäkän.

Kahvoiksi teurastin vanhan nahkavyön, jonka ostin joskus kirpparilta eurolla. Poistin soljen ja jätin muuten siistimättä. 

Koriin laitoin loput kudekerät seuraavaa koriprojektia odottamaan. Tää homma käy kyllä niin kovaa hartioihin, etten ihan heti perään aio toista väsätä.
Ärsyttävästi muuten paistaa läpi piste valkoista kerää tuolta silmukoiden raosta keskellä koria. 

Onneksi on perjantai. Täällä satoi viimeyönä ensilumi, joka tällä hetkellä sulaa kovaa vauhtia. Ei taida takapihan lumiukosta olla aamulla kuin kurkku jäljellä. Joutui vähän soveltamaan, kun ei porkkanaa tähän hätään löytynyt. Ja se kurkku on muuten nenänä, jos joku teistä jäi sitä miettimään.

Ihanaa viikonloppua teille kaikille!