Keittiökokemuksia ja pari hankintaa

Pienestä keittiörempasta on kulunut reilu viikko. Oon päässyt testaamaan uutta uunia ja liesitasoa useampaan kertaan, enkä vieläkään oo oppinut siihen, miten nopeasti induktiotaso lämpeää. Vielä en myöskään hahmota, mikä on sopiva säätö millekin toiminnolle. Toistaiseksi oon ollut supertyytyväinen molempiin valintoihini.

Keittiön allas ja hana ovat myös päässeet kovaan käyttöön. Hanaan on rakastunut koko perhe. On muuten outoa, että mulla on lähes kahdeksan vuoden jälkeen hana, joka ei vuoda mistään. 

Keittiöön piti tietysti tehdä pari pientä hankintaa. Marimekon kulho päätyi toistaiseksi altaan reunalle ja Räsymatto-patalappu roikkuu keittiön ainoassa koukussa. En vain voinut vastustaa. Lennolin ihana vohvelikankainen keittiöpyyhe on saatu Asuntomessuilta. Sopii värimaailmaan ihan täydellisesti. Nyt tekisi mieli jatkuvasti ostaa jotain keittiötavaraa, kun pinnat ja koneet miellyttävät silmää. Samalla kuitenkin nautin valoisuudesta ja melko tyhjistä tasoista. 

Mukavaa viikonloppua teille. Toivottavasti täällä länsirannikollakin päästäis taas nauttimaan kesäisistä keleistä. Sateita ja kylmyyttä on ollut viime päivinä ihan riittävästi.

Kokovalkoinen keittiö

Huh huh, mikä viikko. En oo ehtinyt blogimaailmaan ollenkaan. Onneksi keittiö on kuitenkin saatu rempattua ja kaikki sujui paremmin kuin hyvin. Oon niin fiiliksissä, miten iso muutos näinkin pienellä remontilla saatiin aikaan.

Keittiöstä vaihdettiin siis tasot, tiskiallas ja hana. Lisäksi vanha liesi vaihtui erillisuniin ja keittotasoon. Remonttia valmistellessani päätin nypätä myös yläkaappien alla olleet peitelistat pois, vaikkei noi nyt näkyviin jääneet valaisimet mitkään kaunottaret olekaan. 

Koko remontti suoritettiin vajaassa työpäivässä. Kaikki mitat oli millilleen, eikä muitakaan ongelmia tullut vastaan. Vanhan keittiön luokattoman huonot kuvat löytyvät mm. TÄÄLTÄ. 

Mitäs tykkään kokovalkoisesta keittiöstä? Hitti vai huti? Varmaan jokaisen mielestä kuitenkin parempi kuin entinen :)

Hyvää ja kaunista

Kauneus ja käytännöllisyys samassa tuotteessa saa aina mut innostumaan. On ihan parasta, kun usein käytettävät jutut voi huoletta jättää esille, eikä sisustussilmää siltikään särje. Sekä Steltonin termos, että Eva Solon karahvi ovat meillä lähes päivittäisessä käytössä ja nököttävät aina keittiön tasolla.

Toinen erittäin toimiva sanapari on hyvää ja kaunista, joka muuten toimii (mun mielestä) loistavasti näissä Nicolas Vahèn tuotteissa, joita meillä lisätään nykyään ihan jokaiseen ruokaan jossain muodossa. 

Tällaisista arkisista jutuista saa jotain mystistä mielihyvää. Mutta sitten sitä samalla miettii, että miksei kaikki arkiset jutut voisi olla edes vähän kauniimpia. Miettikää, miten kiva ois nostaa aamupalapöytään joku tyylikäs voirasia tai modernin yksinkertaiset jogurttipurkit. Kuiva-aineet voi onneksi kipata kauniiseen säilytyspurkkiin, mutta kyllä se perinteinen mainoksilla ja resepteillä koristettu maitopurkki joskus pilaa muuten kivan kattauksen. Mä kun en oo sitä porukkaa, joka jaksaisi kovinkaan usein kaataa maitopurkkinsa sisältöä nättiin kannuun. 

Mitkä arkiset esineet tai asiat vois sun mielestä olla kauniimpiakin? Ja oonko ainoa, jota joskus ärsyttää näinkin pienet ja vähäpätöiset asiat? Onhan siinä toki se hyvä juttu, että silloin kun päässä pyörii näin olemattomat asiat, niin voi todeta elämänsä olevan melko hyvällä mallilla ;)

   

Sekaisin suolasta

Meinasin ensiksi otsikoida "Suolista sekaisin", mutta se ois saattanut antaa virheellisen mielikuvan. Monikosta on kuitenkin kyse, kun puhutaan uusimmasta mausterakkaudestani. Oli nimittäin pakko kotiuttaa meille toinenkin Nicolas Vahèn suola, koska ensimmäinen on käytössä osoittautunut koko perheen suosikiksi.

Parmesan Cheese and Basil on nyt testattu pastan ja lasagnen kanssa. Tämäkin sekoitus sai meillä heti lämpimän vastaanoton. En usko, että valikoiman kartuttamista pistäisi isäntäkään pahakseen. Mulle vaan meinas jo viimeksi iskeä valinnan vaikeus.. 

Aavistuksen harmittaa, että pullojen etiketit on eri tasoilla (pilkunviilaaja kun olen). Ehkä mä nyt kuitenkin pystyn elämään tän asian kanssa. 

Mitenkäs teidän pääsiäinen on sujunut? Käykö jo aika pitkäksi? 

Meille saapui tänään viikoksi hoitokoira sekä ikkunapesuri. En tiedä, kummasta oon enemmän innoissani. Koira näyttää toimivan hyvin. Huomenna testaan pesurin. 

Onks tukka hyvin?

Ostin pari viikkoa sitten kirpparilta kivan yrttiruukun parilla eurolla. En vaan voinut vastustaa, vaikkei tälle nyt varsinaista tarvetta ollutkaan. En mä ajatellut ollenkaan tähän yrttiä laittaa, vaan näin heti silmissäni tän kitukasvuisen kaktuksen punkkarityylisenä kuontalona.

Ukko paljastui älyttömän hankalaksi kuvauskohteeksi, joten joudutte nyt tyytymään luokattoman huonoon kuvamateriaaliin. Mun taidot ei vaan riitä kuvaamaan mitään sellaista, joka heijastaa valon, tuli se mistä suunnasta tahansa. Viime viikolla päivänvalossa räpistyistä kuvista paljastui heijastuksena kuvaaja itse :)

Olipa kerran...

..siisti keittiö. Siitä on tosin jo viikon verran aikaa, mutta tuli silloin napsittua kuvia varastoon. On nimittäin aika harvinaista, ettei jossain oo rasvaisia sormenjälkiä, ketsuppitahroja tai leivänmuruja.

Maltoin lopultakin kartuttaa Siirtolapuutarha-lautaskokoelmaani neljään. Ei tuntunut yhtään niin pahalta, kun osti yhden kerrallaan.

Olin tosiaan tässä vaiheessa ihan yksin kotona. Nyt vilkaisu keittiöön saa mut lähinnä turhautumaan. Mistä toi roju pöytätasoille kertyykään ja miten on mahdollista, että ruokatahroja on myös pöydänjaloissa. ..ja niitä leivänmuruja, niitähän riittää.

Muistakaahan käydä osallistumassa kesäiseen arvontaan täällä.

Puunausta ja järjestelyä

Taas on päivä mennyt puuhaillessa kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan mitään ihmeellistä. Keittiössä siivosin kaikki tasot, patterin, kaakelit, altaat ja hanan kunnon myrkyillä ja järjestelin samalla tavaroita uudelleen. 

Hokasin ihan vahingossa, että Lagerhausin pesuainepullot sopivat täydellisesti Åhlensin koriin.

Samaten Stelton sopii täydellisesti Arabian kirpparilöytölautaselle. Lautasesta en muuten vieläkään oo saanut haluamaani tietoa. Muodon perusteella kyseessä on Kismet-niminen sarja, mutta kaikki löytämäni kuvat ovat tosi koristeellisista astioista. Täähän oli täysin yksivärinen.

Kukka tekee hidasta, mutta varmaa kuolemaansa "pipariks meni"-ruukussaan. Mä tiesin, että toi astia on osuva, kun mun viherkasvista on kyse.

Uten Silo on lunastanut paikkansa krääsänkerääjänä. Ei oo tarvinnut hetkeen etsiä kyniä ja saksia ympäri kämppää.

Kaktuskin on nähnyt parempia päiviä. Yritin elvyttää sitä uudella mullalla, mutta kärsivältä tuokin näyttää. Vihreä peukalo multa puuttuu edelleen, mutta yllättäen terassin puksipuut selvisivät talvesta hengissä. Johtunee siitä, etten oo yrittänyt tehdä niiden hyväksi mitään.

Tänään laitoin terassille istuinpehmusteet paikoilleen. Manasin talvella kärsineen pöydän ulkonäköä (jätettiin se ekaa kertaa lumen armoille. Ei ois kannattanut) ja siirsin vanhimmat tyynyt ja päälliset terassille, josta pääsevät syksyllä viimeiseen sijoituspaikkaansa.

Paljon hommaa, mutta niin älyttömän vähän mitään valmista. Lisäksi toi auringonpaiste ja lämpö houkuttelee koko ajan vaan makaamaan terassilla kirja kädessä, mutta mini-me on täynnä energiaa. Nyt keitän kahvit ja otan itseäni niskasta kiinni.

Kivaa ja aurinkoista sunnuntaita.