Haikeutta ilmassa

Vietin eilen etätyöpäivää. Niissä on se outo juttu, että tulee kierreltyä paljon omassa pihassa. Mä nimittäin kuulun siihen porukkaan, joka mielellään kävelee puhelimessa puhuessaan. Kotona tapaan silloin suunnistaa takapihalle, jos vaan kelit sallii. Töissäkin kierrän välillä pihaa puhelin korvalla, mutta siellä tapaa olla sen verran kova meteli, ettei kovin tärkeitä puheluita voi pihalla puhua.

Pihalla pyöriessäni huomasin, että aamuhämärässä vielä yökasteesta märät luumut näyttävät enemmän masentavilta kuin herkullisilta. Eipä ne kyllä ihan vielä kypsiä olekaan.

Huomasin myös, että aamukaste kukan terälehdillä on aika kaunis. Joku taitavampi kuvaaja ois varmaan saanut tästä paremman kuvan. Mä yllätyin jo saadessani noi pisarat kuviin. Vielä yllättyneempi oon siitä, että tää kukka on edelleen elossa.

Huomasin myös, että päivänpaisteessa pihlajanmarjat on aika kauniin värisiä. Niitä on myös tänä vuonna ainakin tällä suunnalla todella paljon. Tarkoittaako se siis vähälumista talvea? Vai oliko se just toisinpäin?

Ja auringonpaisteessa ne luumutkin alkavat näyttää etäisesti syömäkelpoisilta. Nää kai on just sellaisia pieniä asioita, joihin ei normaalisti ehdi tai tajua kiinnittää edes huomiota. Kai se vaan on lopulta myönnettävä, että kesä on ohi ja syksy on täällä. Terassilta sais alkaa siirtää tekstiilejä pesukoneen kautta kaappeihin ja grilli odottaa purkutuomion saaneena paloiksi päätymistään monen vuoden käytössä kulahtaneena. 

On se jännä, miten innoissaan sitä terassia aina keväällä siivoaa ja sisustaa. Syksyllä pelkkä ajatus sen siivoamisesta tuntuu masentavalta. Ihan niinkuin luovuttais ja antais talvelle luvan tulla. Onko tää teille muille samanlainen masentava syksyn merkkipaalu, vai oonko ainoa, joka saa tästäkin asiasta aikaan jonkin sortin morkkiksen?

Verhoa vailla

Täällä on pitkästä aikaa vaihdettu mattoa. Alkoi sen verran paljon kyllästyttää ne keittiön identtiset raitamatot, joita oon vaihdellut vuorotellen jo varmaan vuoden. Joskus vaihtelu virkistää. Ainut hankaluus oli jälleen tää kuvaaminen, joka on keittiössä pakko tehdä aina vastavaloon, ellei sitten halua illalla pimeässä kuvata.

Matto siirtyi tänne parvekkeelta, jossa se on majaillut siitä saakka, kun sen kirpparilta kotiin kannoin. Mitta oli ihan täydellinen keittiöön ja väritkin natsaa tänne oikein hyvin.

Aika jännä, miten omaan silmään toikin tekee jo melko suuren muutoksen, kun on tottunut siihen yhteen ja samaan.

Vielä ois ikkuna verhoja vailla, mutta kun en osaa päättää. Valmiita kankaita ois ton verhon verran vaikka minkälaisia, mutta mä oon ollut aina yhtä surkea niitä valitsemaan. Kesä on mennyt kivasti ilmankin, mutta talveksi on pakko jotain tohon virittää. Oisko ideoita? 

Facebookin puolella jo kerroinkin tilanneeni vihdoin sen uuden sohvan. Piinallinen odotus on siis sen suhteen alkanut. Nyt täytyy alkaa hieroa kauppoja vanhasta sohvasta, ettei kuukauden päästä olla kahden divaanin loukussa. 

Ihmeellinen yhteensattuma

Aina välillä törmää kuin tilauksesta sellaiseen asiaan, jota ei edes tiennyt olevan olemassa. Meille tää tapahtui viimeksi lauantaina. Lähdettiin sille sohvantestausreissulle, mutta samalla piti käydä katsomassa tyttärelle mieluisaa työtuolia. Neiti oli jo aiemmin kuvaillut, että tuolin pitää olla ihan sellainen, kuin meidän ruokapöydän tuolit, mutta siinä pitää olla renkaat. Mä en uskonut sellaista olevan olemassakaan, mutta ajattelin, että kun joku mieluisa löytyy, niin se kelpaa. Voitte kuvitella, miten hämmästynyt olin löytäessäni just tuon tyttären kuvaileman haavetuolin Jyskistä.

Toi istuinosa on mun silmään ihan identtinen. Keittiön tuolit voit kurkata esimerkiksi täältä. Voitte kuvitella, miten onnellinen 6-vuotias poistui tuoleneen myymälästä (tosin mä olin se, joka tuon autoon raahasi, mutta kuitenkin).

Uuden tuolin myötä piti tietenkin siivota huone ja järjestellä tavarat pöydälle. Hajuvedetkin pääsivät nyt korujen seuraan aktiiviseen käyttöön (vähän vähemmänkin tosin riittäis).

Ootteko te löytäneet joskus jotain yllättävän täydellistä just oikeaan aikaan?

Ison tytön huone

Meillä on eskarin alkamisesta lähtien haaveiltu "isojen tyttöjen huoneesta". Mä en oo ihan tajunnut, mitä se tarkoittaa, mutta yritin tietty sanoa, että suurin ero ison ja pienen tytön huoneessa on se, että ison tytön huoneen asukas siivoaa itse. Ei mennyt läpi. 

Toinen juttu, joka pomppaa nykyään esiin joka viikko, on "sisustaminen". Se voi olla ihan mitä tahansa piirtämisestä askarteluun. Viimeksi päätettiin teippailla sängyn reunat. Mua ottaa ihan älyttömästi aivoon, ettei tullut maalattua tota sänkyä silloin, kun se meille tuli. Kasattuna se ei oikein oo mahdollista, eikä järkevääkään.

Eilisellä huonekalukauppa-kierroksella ostettiin Jyskistä kolmella eurolla toi taulu. Siellä ois ollut muitakin kivoja, mutta kun näitäkään ei varsinaisesti tarvi.

Muuton Dots ei myöskään ole niitä kaikista tarpeellisimpia ostoksia, mutta tää tuli taannoin ostettua Seinäjoen reissulta ja paikkakin löytyi sopivasti isojen komeroiden vierestä. 

Ilmeisesti nää jutut nyt sit on sellaisia, jotka kuuluu ison tytön huoneeseen. Tehtiin eilen myös yks aavistuksen isompi, mutta edullinen hankinta tähän huoneeseen, mutta siitä lisää huomenna.

Mitenkäs teidän viikonloppu on kulunut? Toivottavasti ootte saaneet nauttia auringonpaisteesta. Mä oon tänään siivonnut yksikseni kämppää kevyet 6 tuntia. Nää on niitä hetkiä, jolloin haaveet lisäneliöistä unohtuu. Mä oon ihan loppu ja pitäis vielä raahautua ruokakauppaan.

Great Band or Beautiful New York?

Tänään me vihdoin suunnattiin koko perheen voimin Vepsäläiselle koeistumaan sohvia. Nyt oon jotenkin ihan pyörällä päästäni, koska olin ajatellut käynnin olevan lähinnä Band-sohvan koeistuntaa ja värien pähkäilemistä. Ei mennyt ihan niin. Poistuessani en ollut tilannut (tai edes valinnut) yhtäkään sohvaa, saati sitten kangasta.

Ensimmäisenä pääni sekoitti Furninovan New York, josta saa myös muokattua ihan mieleisensä kokoonpanon ja kangasvaihtoehtoja oli paljon. Harmaan eri sävyt on tällä hetkellä mun listalla lemppareita, mutta kun niitäkin on aika monta; tekstuurilla ja ilman. On pellavaa ja puuvillaa sekä niiden sekoitetta. On keinokuitua seassa ja vaikka mitä.

Tämän jälkeen pakkaa sekoitti myyjän esittelemä Iskun Inkoo. Myymälässä tästä sohvasta oli näytillä vain nahkainen versio, jonka vuoksi mun oli jotenkin vaikea ottaa sitä vakavasti vaihtoehtona. Kangasverhoiltu vaihtoehto oli kuitenkin nähtävillä kuvaston muodossa, jota sitten kotona alkuillasta tarkemmin tutkin.

Mutta se Adean Band. On se ihana. Itse tosin valkkaisin aika erilaisen version tästä. Käsinojat ottaisin kapeina ja suorina. Jalat luultavasti vaihtaisin myös. Ja kulmasohvan sijasta, meille tulisi divaanisohva. Perhe kelpuuttaisi minkä tahansa näistä vaihtoehdoista, joten mun päätös ei tullut yhtään helpommaksi. Periaatteessa mä olen jo sohvan päättänyt, mutta olisin jotenkin kaivannut toistakin kantaaottavampaa mielipidettä. Ja se väri sitten; tumma vai vaalea? Vaiko jotain siltä väliltä? Mitä mieltä te ootte?

Ne löydöt. Ja se sohva..

Eilen jo kerroinkin tehneeni edullisen ja kivan löydön Kärkkäiseltä. Löytö oli niin kiva, että päätin ostaa kaksin kappalein. Fleece-viltillä oli hintaa 7,95€. Harmitti, ettei mustapohjaista versiota hyllystä löytynyt, mutta ihan kiva tämäkin on.

Tää viltti on yks niistä kivoista jutuista, jota en oo koskaan hetkeäkään harkinnut ostavani sinä aitona versiona (vaikka se älyttömän ihana ja kaunis onkin), mutta halpisversiota en voinut ohittaa.

Tästä kuvasta päästäänkin näppärästi aasinsillalla postauksen toiseen aiheeseen; siihen edessä häämöttävään sohvahankintaan. On nimittäin hauska juttu, että ensin metsästin kivoja sohvavaihtoehtoja viikkokaudet. Kun vihdoin iskin silmäni Adean Band-sohvaan, on se tullut mua vastaan joka viikko. Ensin bongasin sen netistä ja rakastuin.

Seuraavalla viikolla se tuli mua vastaan Vepsäläisen ihanuuksia pursuavassa kuvastossa.

Ja viimeksi bongasin sen uusimmasta Dekosta. Alonkin tässä miettimään, enkö vain oo aiemmin kiinnittänyt tähän huomiota, vai onko siitä nyt tullut yht´äkkiä hitti, vaikka kyseessä ei oo mikään uutuustuote. 

Vai onkohan tää nyt sitä kohtalon johdatusta... -Niin sen varmaan täytyy olla. Tuskin perhekään voi tätä vastustaa, jos meidät on kerran tarkoitettu elämänkumppaneiksi. Viikonloppuna aion käydä kokeilemassa, sovinko hyvin sen pehmoiseen syliin. Mielyttääkö mahdollinen uusi elämänkumppanimme teidän sisustussilmää?

DIY: Magneetit

Eilen illalla korkattiin Tigerin magneettiarkit ja pistettiin heti koko paketti palasiksi. Mulla oli pää täysin tyhjä ideoista, mutta onneksi askartelukaveri sai arkkinsa täyteen ennätysajassa. Mä sitten väkertelin muutaman niistä jämäpaloista.

Meidän jääkaapilla käydään usein. Pääsääntöisesti ovella todetaan, ettei kaapissa oo mitään syötävää. Asia täytyy kuitenkin käydä tarkistamassa tasaisin väliajoin, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos sinne on mystisesti ilmestynyt jotain uutta.

Tästä usein toistuvasta kuviosta sitten ammensin muutaman tekstin oveen. Pisaroista ois tullut kivemmat, jos pinnan ois saanut väritettyä tasaiseksi.

Omat teelmkseni kuvasin jo eilen ja äsken oli aikomus kuvata myös noi tyttären tekemät. Löysin kuitenkin vain tän yhden, joka oli ilmestynyt jääkaapin oveen. Loput ovat jossain hyvässä tallessa.

Mä epäilen, ettei nää tuu kestämään käytössä kovin pitkään (ainakaan siisteinä). Oli kuitenkin kivan helppoa ja nopeaa "askartelua", joten onneksi ostin. Ei nämäkään montaa euroa maksaneet.

Nyt aion hetken huilata ja sit pitää päästä nukkumaan. Oli taas tänään matkoineen tollainen kevyt 13 tunnin työpäivä. Onneksi pääsin samalla reissulla kiertämään pikaisesti Kärkkäisen ympäri ja löysin jotain pientä, kivaa ja edullista meille. Siitä lisää huomenna.